Hyvä ero!!!

Ei kyllä ole, mutta saat olla onnellinen, kun näin kerta on.

Itse en lasten ollessa pieniä ja äitinsä luona, uskaltanut luuria laittaa yöksi äänettömälle, kun pelkäsin, että pian joudun hakemaan lapsia.

Henkilökohtaisesti helpompaa varmaan, kun voi syyttää erosta exää, mutta sitten taas , kun ottaa huomioon lapset yhtäloö muuttuukin.

Ex-vaimoni rakastaa lapsiamme ja yrittää olla oikeudenmukainen ja hyvä vanhempi. Hänen motiivinsa ovat puhtaat, mutta lopputulokset aina eivät. Hänellä on (avioliittomme hajoittanut) päihdeongelma, joka on viime aikoina pysynyt kurissa, mutta olen tämän vuoden aikana tullut kahdesti hätiin kun hän sammui lasten ollessa kylässä. Muuten kaikki lapsiin liittyvä on sujunut hyvin ja hän maksaa elatusmaksut tunnollisesti, ajallaan ja joskus korotettuina. Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, hän ei aina osaa pitää lastemme puolta: hänellä on vaikeuksia uskoa, että jotkut ihmiset - lapsetkin - voivat olla yksinkertaisesti pahoja ja hän on pari kertaa vahingossa pakottanut jomman kumman lapsen olemaan tekemisissä jonkun pienen sosiopaatinalun kanssa koska kuvittelee, ettei ketään saa "syrjiä" (karttaa) edes väkivaltaisten käytöshäiriöiden vuoksi.