sellainen ihminen elämään joka oikeasti välittäisi.
Välillä surullinen ja lohduton olo 😢
Välillä surullinen ja lohduton olo 😢
Joskus sitä kaipaa että löytyisi
Anonyymi
1677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lohduton olo tulee siitä jos ei saa tehdä mieleistään työtä.
Olishan se mukavaa kun olis oma rakas
Mä olen sun ikioma rakkaus aina ja tietenkin saat kummatkin minut ja työn pitää. En ikinä tekisi mitään mikä loukkaa sinua tai vaikeuttaa sun asioita. Haluan että olet onnellinen mun kanssa.
Rukoilen puolestasi
🙏
Kehittyneenä tapana käsitellä ahdistusta herättäviä asioita nähdään psykoanalyysissa niiden refleksiivinen pohtiminen, tunnistaminen ja työstämisessä nousevien kivuliaiden tuntemusten hyväksyminen osaksi minuutta. Saa aikaan rauhaa ja mielihyvää, on siis kehittynyt energian sitomisen muoto. Tunnetyöllä tiedostaminen, uudet ajattelumallit. Sen sijaan kehittymättömiä sitomistapoja ovat fyysinen touhuamisena ilmenevä, voidaan syödä suruun, addiktiot sijaistoimintoja, myös kognitiivinen sitominen kehittymätöntä, siinä älyllistetään, kierrellään, teoretisoidaan, tukahdutetaan tunne. Teenkö minä itse tätä tässä paraikaa?? Mutta lenkkeily tai muu vastaava rakentava toiminta voidaan katsoa ylevöittämiseksi eli sublimaatioksi. Lähde psykoterapia 2010 29(4)
Itse olisinkin suositellut liikuntaa, mutta sehän on pohjimmiltaan ihan subjektiivista, tuo niinkutsuttu ylevöittämisen kohdevalinta, siis tunne-energian siirto johonkin positiiviseen kohteeseen. Jollekin se voi olla vaikka tuo koko talon täyttävä junarata.
Se nyt on vain niin kliseinen juttu että se tulee silloin kun vähiten odottaa. Hyviä öitä sinulle. Kyllä elämä kantaa kun vain jaksaa uskoa. Näin minulle opetettiin. 🤗
Ei niistä opetuksista kertominen auta silloin, kun toistuvasti on menettänyt sen mikä olisi tuonut turvallisuudentunteen omaan elämään.
Yritin nyt vain lohduttaa. Mutta et tuolla asenteella ainakaan kenenkään myötätuntoa puolesi saa. Kyllä itsekin monesti tuntenut turvattomuutta silti hyökkää ihmisiä vastaan jotka osoittavat ystävällisyyttä.
No näinhän se on monella, mutta sanotaan, että pettymykset jalostavat...
Olen luullut minäkin ja ihan liian monta kertaa, että muka välitetään ja sitten kuitenkin...pelkkää tyhjää.
Oli surullista ajatella, että istuit siellä jossain ja näpytit yksinäsi sieltä tämän tekstin tänne 😢
Miehenä ajattelen enempi ja toivoisin löytäväni ihmisen johon voisi luottaa ihmisenä, eikä joutuisi pettymään hyvä uskoisuuttaan. Näin tuntuu tapahtuvan turhan usein. Pettyy ja toivo menee hetkeksi? Hyväuskoinen hölmö, siltä tuntuu turhan usein, siksi uskallus menee ja tulee entistä varovaisemmaksi. Monet elää hetkessä, ajattelematta sen tuomia seurauksia? Lyhytnäköistä kokea asioita, jotka tuottaa lopulta enemmän pahaa kuin hyvää itselle?
Keskityn tekemisessä siksi enemmän yksin oloon, harrastan asioita, joista saan hyvää mieltä ja ehkä myös turvaakin, koska elämme aikaa, jossa mielenterveys koettelee monia ja käytös voi olla sen mukaista? Pelkoa on ilmassa, reakoinnit siten myös voivat olla yliampuva. Totisuuteni helposti väärin ymmärretään, ehkä se on itselläni myös jonkinlainen suojautumis keino? Negatiivisuutta aistittavissa monella tapaa.
Samaa mietin usein minäkin. Ei ole yksinäisellä helppoa.
Itsellä kun oli pahin yksinäisyyden kausi aikoinaan. Valvoin paljon yöisin ja nukuin päivät jotenkin se oli silloin helpompi kestää yö meni nopeammin ohi. Kun päivällä ei ollut mitään mitä odottaa. Tein tyynyistä iso kasan jonka keskellä nukuin jotenkin se toi lohtua ja turvaa. Itkun itseni uneen ja olin pettynyt kun heräsin. Yksinäisyys voi olla helvettiä . Toivottavasti löydät jonkun vielä elämääsi.
Ymmärrän oikein hyvin. Mulla on sama vaihe tuon nukkumisen kanssa juuri tällä hetkellä menossa. Kiitos! Toivottavasti sinäkin löydät jonkun! Voimia sulle!
Olen jo löytänyt. Aina vaan koskettaa nämä kun muistan mitä se oli.
Yksinäisyyteenkin voi tottua omalla tavalla, jolloin sen hyväksyy omana elämäntapana. Tämän toteaminen tuntuu hyväksyttävältä silloin, kun ymmärtää elämän rajallisuuden negatiivisella tavalla, pettymykset ja vastoinkäymiset ja samalla hyväksikäytetty olo lisää uskoa yksin ololle?
Sinkkuna helposti jää toisarvoiseksi suhteissa olevien parissa. Monesti ottanut etäisyyttä asioihin ja ihmisiin, kun huomaa oman arvon toisten seurassa toisarvoiseksi. Rooli minä ottaa roolia helpommin, kun tuntuu muuten joutuvan toisten tallottavaksi ja huvin kohteeksi? Toiset suhteet ovat pinnallisia, silloin oma mielihyvä helposti haetaan toisten arvostelulla jne.