Mamma mia!
Raimo Kukku seurasi aamulla jalkapalloa iltalehdestä ja pyöritteli juuri valmistuneeseen kaurapuuroonsa kotimaisia pakastemarjoja vastapestyllä lusikalla. Puurohöyryt tiivistyivät Raimon pelikentälle, ja hän joutui riisumaan laadukkaat silmälasinsa, jotka hän oli käynyt ostamassa Yliopistollisesta apteekista kaupungin keskustasta. Matka keskustaan oli taittettu jalan, sillä autolla liikkuessa oli mahdotonta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Olisi ajettava kolari, jotta tällainen olisi mahdollista. Mutta tällainen oli absurdia, Raimo tuumi ja käänsi sivua.
Marjoista hiljalleen Raimon sieraimiin tihkuva luonnollisenterve ja pirteä pakasteinen tuoksu toi mieleen lapsuuden maaseudut, mansikkäpuskat ja metsien sinisensomat mustikat ja syvävärjääntyneet sormet. Vadelmia. Niitä löytyi talon takaa tuuheista puskista, joiden uumenissa kävi jatkuva kesäpörinä ja surina.
Raimo käänsi yhden huurteisen pakastevadelman ympäri ja katseli sen sisään. Raimo ei mielestään ollut neuroottinen, vaan utelias ja varovainen, Raimo ajatteli.
Hän oli kattanut kahdelle. Servietit olivat Vallilan kaupunkikuviin puettuja yksityiskohtia täynnä olevia somisteita ja hyötyartikkeleita. Raimo valitsi huolella ja tyylillä. Raimo oli taitellut ne molemmat, ja asetellut ne siististi puurolautasten alle symmetriseen asentoon. Iltalehden lukeminen syödessä oli ainoa rangaistusta vaativa rike Raimon aamussa, Raimon mielestä, mutta Raimo armahti tänään itsensä, ollen varma, että hänen vielä jossain eteerisenä viivyttelevä naisystävänsä ei olisi tästä epäkohdasta pahoittanut mieltään - Raimon etäurheiluharrastuksesta - vaan olisi hymyillen ymmärtänyt tarpeen ja ollut vaiti omista asioistaan ja tunteistaan, joita naisilla tunnetusti oli jaettavana runsain määrin. Ehkä liikaakin, Raimo tuumi hartaissa tunnelmissa.
Raimo röyhtäisi nyrkkiinsä kuin vetopasuunaan.
(hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=ppKhvfUiSFg
Raimo Kukku seurasi aamulla jalkapalloa iltalehdestä ja pyöritteli juuri valmistuneeseen kaurapuuroonsa kotimaisia pakastemarjoja vastapestyllä lusikalla. Puurohöyryt tiivistyivät Raimon pelikentälle, ja hän joutui riisumaan laadukkaat silmälasinsa, jotka hän oli käynyt ostamassa Yliopistollisesta apteekista kaupungin keskustasta. Matka keskustaan oli taittettu jalan, sillä autolla liikkuessa oli mahdotonta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Olisi ajettava kolari, jotta tällainen olisi mahdollista. Mutta tällainen oli absurdia, Raimo tuumi ja käänsi sivua.
Marjoista hiljalleen Raimon sieraimiin tihkuva luonnollisenterve ja pirteä pakasteinen tuoksu toi mieleen lapsuuden maaseudut, mansikkäpuskat ja metsien sinisensomat mustikat ja syvävärjääntyneet sormet. Vadelmia. Niitä löytyi talon takaa tuuheista puskista, joiden uumenissa kävi jatkuva kesäpörinä ja surina.
Raimo käänsi yhden huurteisen pakastevadelman ympäri ja katseli sen sisään. Raimo ei mielestään ollut neuroottinen, vaan utelias ja varovainen, Raimo ajatteli.
Hän oli kattanut kahdelle. Servietit olivat Vallilan kaupunkikuviin puettuja yksityiskohtia täynnä olevia somisteita ja hyötyartikkeleita. Raimo valitsi huolella ja tyylillä. Raimo oli taitellut ne molemmat, ja asetellut ne siististi puurolautasten alle symmetriseen asentoon. Iltalehden lukeminen syödessä oli ainoa rangaistusta vaativa rike Raimon aamussa, Raimon mielestä, mutta Raimo armahti tänään itsensä, ollen varma, että hänen vielä jossain eteerisenä viivyttelevä naisystävänsä ei olisi tästä epäkohdasta pahoittanut mieltään - Raimon etäurheiluharrastuksesta - vaan olisi hymyillen ymmärtänyt tarpeen ja ollut vaiti omista asioistaan ja tunteistaan, joita naisilla tunnetusti oli jaettavana runsain määrin. Ehkä liikaakin, Raimo tuumi hartaissa tunnelmissa.
Raimo röyhtäisi nyrkkiinsä kuin vetopasuunaan.
(hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=ppKhvfUiSFg
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mjoo
Jonkinlainen eroottinen vivahde tästä nyt unohtui. Raimo voisi esmes nuolaista toista kattamaansa lusikkaa, eli hänen fiktiivisen naisystävänsä omaa.
(naurua)
Raimolla ja minulla on hieman samanlainen draivi näissä kuvioissa, sillä minäkin näen fiktiivisyyden eräänlaisena avoimena täydellisyyden muotona.
Katsokaa nyt hänen fiktiivistä naisystäväänsä! Hänhän on absolutemente fantastico!
(hirn)
Miestenpäivänä Raimo Kukku käveli hieman ryhdikkäämpänä kaupungilla, ja hänestä tuntui että naiset huomasivat tämän. Raimo reksteröi ennestään tuntemattomalla aaltopituudella värähtelyä, jota jokin naisissa hänelle lähetti. Raimo tunsi hallitsevansa omaa miehistä tilaansa, jonne muilla miehillä ei ollut asiaa. Raimon reviirille ei kuitenkaan ollut mahdotonta tunkua ottamaan mittaa tai kilpailemaan suvunjatkamisesta, sillä suureen kaupunkiin katosi mittavakin joukko Raimoja, sekä kaikenlaisia öykkäreitä ja muita tolloja, eivätkä nämä toisiaan koskaan tavanneet.. Tämä tällainen ei kuitenkaan Raimoa masentanut, vaan yksilöi. Olisihan se tietenkin hauskaa joskus kilpailla, sillä naiset jos ketkä olivat aivan pähkinöinä siihen, että heistä kamppaillaan verissäpäin, Raimo mietiskeli. Raimo tuhahti itselleen ja poimi kioskin telineestä itselleen Iltalehden. Hänen valintansa lehden suhteen perustui siihen että jokin etusivun naisessa elähdytti hänen fiktiivisen kumppaninsa omakuvaa. Oli siinä ja siinä, ettei tämä ottanut ja ilmestynyt Raimon eteen kuin kysymysmerkkinä tulevasta. Mutta kuitenkin oli niin että kuvan nainen pysyi kuvana, eikä tämä liikahtanut minnekään. Lopulta, ajan myötä, nainen alkoi vaikuttaa aivan toisenlaiselta kuin Raimon fiktiivinen nainen todellisuudessa oli. Raimon fiktiivinen nainen oli täydellinen. Ja täydellisyyden kuvaaminen oli Raimon lempipuuhaa.
Hän eli siitä.
(hihitystä)
Mjaa
Kyllä minusta tähän on nyt saatava jokin särö, tai ei hyvä heilu.
Yksikään täydellisyys ei ole täydellisyyttä (saati ihmisyyttä), jos tässä ei ole havaittavissa jonkinlaista epäkohtaa tai särmää.
Minun on rikottava Raimon naiskuva, tämä illuusio. Kauheaa.
(reps)
Mitä mä tekisin?
Piirränkö naiselle luomen, vai syönkö kynnet?
Ehkä kannattaisi kauniiseen kakkuun luoda järkyttävä mieli. Kestämätön.
(naurua)
Speksejä
Raimon aamupuuroystävättärellä on kolmiulotteinen olemus. Hyvin usein miehet sortuvat kaksiulotteiseen ajatteluun. Kaksiulotteisuutta on mielestäni hankala sovittaa esmes ihmismieleen, mutta monet miehet (hyvin useat ja sangen sankat joukot) kykenevät tähän mahdottomaan tehtävään. Kaksiulotteinen keho ja yksiulotteinen mieli, on jonkinlainen nyrkkisääntö miesten suhteessa naisiin.
Raimo oli spesiaalitapaus. Raimon ystävättärellä oli kolmiulotteinen olemus ja moniulotteinen mieli. Raimon mielestä tällainen kombo oli täydellinen. Raimo salli sen itselleen, että ei ollut naisystävänsä tasolla millään... tasolla.
(reps)
Nyt tämä menee jo hieman vaikeaksi, sillä piti ihan ajatella (Onneksi en ajattele ääneen).
Voiko Raimo vaipua apatiaan tai masennukseen, jos hän vertaa itseään kumppaninsa täydelliseen ja moniulotteiseen olemukseen, jossa riittää henkevyyttä, avaruutta ja loputtoman syviä kuiluja?
Tätä sietää miettiä.
(naurua)
Nyt mä tiedän!
Fiktiivinen lusikalla pöytään koputtelija armahtaisi Raimon ja antaisi tälle vapauden itsestään.
Hän saattaisi Raimon ikiuneen asti, ja pysyisi järkähtämättä hänen vierellään vielä tämäkin jälkeen. Hän kantaisi Raimoa hennoilla käsivarsillaan universumin syvyyksiin, loistaviin tähtiin asti.
Siinä voisi olla ideaa.
(hihitystä)
Raimo kuulostaa hienolta mieheltä. Voisin retkahtaa, ellen olisi mies.
Vallilan tuotteista kyllä neuvoteltaisiin.
Raimo on huippujäbä.
(reps)
Raimo rikkoo lakia
Raimo pukeutui ja päätti hakea kioskilta Ilta-Sanomat ja väsätä sivutiskillä veikkauksen. Oli tuulista. Satoi. Raimolla ei ollut veikkauksen tai sään suhteen tuuri pahemmin käynyt, mutta hän oli analyyttinen ja asiantunteva penkkiurheilija, joten mahdollisuudet voittaa, edes jotain, huomattavasti paranivat; ja jos näin ei käynyt, niin ainahan saattoi kertoilla veikkaussatuja kanssapelaajille, että mitä milloinkin oli kohdalle kolahtanut ja mitä ei. Sosiaalinen kanssakäyminen ja struktuuri oli kuitenkin Raimon mielestä veikkaamisen oleellisin elementti.
Kuitenkaan Raimo ei päässyt kioskille asti, ja pahvimukikahvitkin jäivät siten juomatta ja keskustelut keskustelematta. Raimo näet näki katuvilinässä jotain sivusilmällä. Se oli vain yksittäinen vilahdus. Ohikiitävä. Heti kun Raimon tarkat ja analyyttiset aistit olivat rekisteröidyn viestin lähettäneet käsittelyyn, käsiteltävän viestin kohde oli kadonnut.
Mitä Raimo oli kadulla nähnyt? Raimo kyseli itseltään. Oliko hän nähnyt jotain näkemättömäksi tarkoitettua, vai oliko hän vain väsynyt ja näki harhoja? Raimo pohti ja tarkkaili ihmisvilinää. Mitään ei näkynyt… Mitään sellaista, joka olisi ollut Raimolle jotain…. Mitä tahansa. Sitten hän kalpeni ja veri valahti sormiin ja varpaisiin. Raimo tuijotti kauas suojatielle, jota oli ylittämässä nainen. Tämä vilkaisi oikealle, sitten vasemmalle, ja kiiruhti päin punaisia käsivarsi viuhuen. Tämän yhden hetken ylitys piirtyi Raimon tajuntaan jäädäkseen sinne kuin se olisi paukutettu seinään: naisen kasvojen profiili.
Raimo oli elämänsä aikana tutkiskellut kaikenlaisia naisten kuvia, mutta ei ollut nähnyt koskaan yhtään yhtä taidokkaasti piirrettyä viivaa. Raimo oli hetken neuvoton, eikä tiennyt, mitä tehdä. Sitten hän oli jäädä auton alle liikahdettuaan omassa maailmassaan keskelle toisten todellisuutta. Siinä juostessa pitkin ja poikin liikenteen vilinää, Raimolla oli vain yksi ajatus mielessään, ja se oli tuo viivan veto luojan kynästä. Se lumosi Raimon. Raimo ei ollut enää Raimo, vaan maailmojen näkijä ja kaiken kokija. Raimo näki ihmisten ja esineiden läpi ja kuuli maailmanakselin huminan ympärillään. Jokainen olemassaoleva linja ja niiden merkitys päättyi Raimon näkemään profiiliin. Hän tunsi olevansa valittu. Elämällä oli jokin syy, jonka seuraus oli tuo nähty ja koettu kauneus. Raimo alkoi hengästyä.
(hirn)
Hyvä toi profiili.
(naurua)
Mjaa
Mitä neuvottelemista niissä on?
(hihitystä)
Saako Raimo näkynsä kiinni, on hyvä kysymys. Raimolla kyllä tuo kuntopuoli on hieman luupallaan, sillä Raimon etätyöskentelyasento on löhöävä. Raimo kuitenkin omaa harvinaisen lahjan, tietynlaisen raivon, jolla hän jaksaa kiihdyttää ylämäkeen tavoittaakseen maksimivauhtinsa.
Siinä uurastaessaan oman kehonsa ja mielensä kanssa, Raimon aiheet temppuilivat jälleen ja loivat kuvitelmia nähdyn profiilin pohjalta. Raimo koki itsensä tulevaisuuden ravintolapöydässä silmäpariksi, joka tuijotti vaiti spagettia imuroivaa pöytäseuraansa.
Lötkö ja ohut vehnälanka nousi kuin hissi ylös näkymättömän koneiston vetämänä. Nainen ei sanonut Raimolle mitään, vaan katseli herpaantumatta Raimoa silmiin veitsi ja haarukka tanassa pöydällä. Tilanteessa oli jotain outoa ja naurettavaa. Raimo ei koskaan elämässään ollut nähnyt mitään niin ihmeellistä kuin kokemus tästä spagettinaisesta oli.
Raimolta puuttuivat sanat.
(hihtystä)
Hiljaisuuden retriitti...
Mjoo
Mä otan yleensä kuulokkeet mukaan tällaisiin häpeningeihin.
(hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=60ItHLz5WEA
Etätöiden tekeminen olisi kiellettävä viruskaranteenin takia koska internetistä ja tietokoneilta tulee niitä viruksia.
Tietokoneet pitäisi rokottaa, piikillä sairaanhoitaja pistää prosessoriin lääkkeen, ruiskaisee rokotteen.
Tietokoneen ensiapu olisi: sairaanhoitaja tulee ambulanssilla ja pistää virusrokotteen prosessoriin.... professoriin.
Suuri paljastuskirjoitukseni kuluu seuraavasti: Raimo Kukku on oikeasti Raimo Ilaskivi. Ettekö nyt tuota älynneet. Ei edes Funeau itse tullut tuota huomanneeksi.
No e.
😂
Raimo Ilakivi on oikeasti Jukka Puotila. Jukka vain huijaa ihmisiä saadakseen heidät uskomaan Raimo Kukkumiehen olevan olemassa.
( fiktiivistä )
Raimo Kukku on useiden nimien taakse kätkeytyvä salamies. Raamatussa hänet tunnetaan nimillä kuten: uusi verso tai pelto joka jätettiin kaskeamatta. Taitaa peräti Mustanaamio ja Tarzan olla myös vaan ei kai nyt sentään Raimo Kukun salanimiä.
Sigmund Freud vaivutti naisia hypnoosiin saadakseen tietää salaisuuden naisten hysteriana tutuksi tulleeseen vaivaan. Hypnoosiin vaivutetut naiset kuiskasivat tuskin kuultavissa olevalla äänellä: Raimo oi Romeoni odotan sinua kuunsillalla jokaisen vuoden Heinäkuun 32 päivä.
"Raimo röyhtäisi nyrkkiinsä kuin vetopasuunaan."
🤣😂😂
Mjoo
Kumma kun täällä hihitellään kaikenlaiselle hölmölle, mutta unohdetaan Raimon vereslihalla riutuva sydän.
Ei mitään empatiaa, tai edes sen tapaista.
(hihitystä)
🤡🤡🤡😢😢😢
🧡🧡🧡
Reino-Elli Ilmaisi ajatuksensa aivastamalla.... Reino-Elli Kaunotar, nimeltään.