Eräänä päivänä kohtasimme toisemme, se oli rakkautta heti. Kaikki maailman voimat veti meidät yhteen, kunnes paha käärme erotti. Ei siksi että ei olisi rakkautta, vaan siksi ettemme kestäneet sitä painetta mitä meidän rakkaus tuo.
Minä rakastan, rakastan enenmmän kuin mitään. Päivät ilman sinua on harmaita ja sateista. Mikään ei tunnu miltään.
Tänne pakko purkaa, uskon ettei minua tästä tunnista. Enkä halua sitä edes. Haluan sen huutaa pihalle itsestäni kun muualle en voi. Olen rikki.
Tähän voisi ihmiset kirjoitella miten pääsitte pois siitä ahdistavasta tunteesta, kun tuntuu ettei elämässä ole järkeä ilman häntä.
Minä rakastan, rakastan enenmmän kuin mitään. Päivät ilman sinua on harmaita ja sateista. Mikään ei tunnu miltään.
Tänne pakko purkaa, uskon ettei minua tästä tunnista. Enkä halua sitä edes. Haluan sen huutaa pihalle itsestäni kun muualle en voi. Olen rikki.
Tähän voisi ihmiset kirjoitella miten pääsitte pois siitä ahdistavasta tunteesta, kun tuntuu ettei elämässä ole järkeä ilman häntä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aloittaja jatkaa vielä.
Tuntuu että minun sydämestä on revitty pala irti.
Kertokaa nyt kokemuksia selviytymisestä?
Hyvällä tuurilla joskus sydämesi eheytyy kokonaiseksi jos vielä löydät jonkun.
Omasta sydämestäni puuttuu enimmät puolet ja toivon että joskus helpottaa. Tuskinpa enää löydän sellaista joka sen korjaisi. Pääasia että sydän lyö, elämä jatkuu vajavaisena. 😦🥺😢
Toivon että sinulle käy paremmin
Ollaan Yhdessä puolikkaita ihmisiä.❤
Puhu minulle. En saa yhteyttä, huono kuuluvuus
Kaikella on tarkoitus!
Voiko tuollaisella toteamuksella kuitata kaiken?
Mikähän tarkoitus sillä on, että tietty ihminen pysyy sydämessä aina vaan?
Ei sitä voi ymmärtää tai ihmistä unohtaa.
Samaa olen pohtinut. Asiaan ei tunnu vastausta löytyvän
Olisit voinut helpompiakin kysyä :)
Miten pääsin (pääsen) eteenpäin? Kokemuksella ja uskomalla siihen aiemmin opittuun, että tulee päivä, jolloin sydän ei enää vedä kohti sitä tiettyä ihmistä, vaikkei lämpö ikinä katoakaan. Vaikkei rakkaus ikinä häviä, se muuttaa muotoaan eikä ole enää pettymyksessään tuskaisen vaativa, vaan se antaa anteeksi menneet virheet ja muistaa sen, miksi se alkujaan syntyikin. Sen on taas hyvä olla, se täyttyy.
Aika. Entisten emotionaalisesti merkittävien yhteisten asioiden kohtaaminen yksin. Itsestä oppiminen eri tavoin. Toisten ihmisten seura ilman syänsuruista puhumista. Muut kiinnostuksen kohteet, vaikka uusi harrastus. Muusta kuin surustaan ja sen aihepiireistä lukeminen/kirjoittaminen/keskusteleminen. Toisten ihmisten tukeminen haasteissaan, olivat sitten sydänsuruja tai muita haasteita. Toisista oppiminen. Työ.
Siinä omia välineitä. Aika sisältyy tavallaan kaikkiin, eikä ole oma juttunsa varsinaisesti, kunhan on ajatukset muualle vievää touhua jolla aikaa kuluu. Tuota emotionaalisesti merkittävien yhteisten asioiden kohtaamista en voi suositella kokemuksena, se voi olla liian paljon. Mutta ellei ole, se on todella vapauttavaa ja menneestä irtaannuttavaa.
Mies mielessä?
Voimia aloittajalle, sama tilanne ja paha käärme tuli väliimme ja pilasi kaiken rakkauden, kohta lähenee ällöttävä vuosipäiväkin elämäni kamalimmalle päivälle jolloin mut tuhottiin.
Ai mimmonen paha käärme, tuota ei usko kukaan. Taitaa olla mielen harhaa.
Jos kuulut sateenkaari porukkaan, olis parhain hakee kaltaistansa seuraa, olis oikein!