koko nuoruuden ja yht'äkkiä tunteekin suurta tarvetta nähdä ja tutustua uusiin ihmisiin. Mietin vain, kuinka epäluontevaa mahtaa olla yrittää tutustua ihmisiin, kun on monet vuodet vain keskittynyt itseensä ja itsensä kehittämiseen.
Aluksi olin aika yksinäinen tahtomattani, mutta sitten ikään kuin "hyväksyin kohtaloni" ja lopetin yrittämisen, kun kaikki vaikutti niin pakotetulta. Jotenkin ehkä sain tukahdutettua sosiaaliset tarpeet, mutta nyt kuitenkin joidenkin vuosien jälkeen tämä tarve on taas noussut pintaan.
Pitkästä aikaa tunnen olevani elossa. Kuin olisin päässyt loputtomasta suosta. Tänä aikana olen oppinut hyväksymään itseni, ja löytämään itselle merkityksellisiä asioita elämästä.
Aluksi olin aika yksinäinen tahtomattani, mutta sitten ikään kuin "hyväksyin kohtaloni" ja lopetin yrittämisen, kun kaikki vaikutti niin pakotetulta. Jotenkin ehkä sain tukahdutettua sosiaaliset tarpeet, mutta nyt kuitenkin joidenkin vuosien jälkeen tämä tarve on taas noussut pintaan.
Pitkästä aikaa tunnen olevani elossa. Kuin olisin päässyt loputtomasta suosta. Tänä aikana olen oppinut hyväksymään itseni, ja löytämään itselle merkityksellisiä asioita elämästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.