Niin siis urheilijatähdet. Sattuiko kukaan teistä katsomaan tämän dokkarin? https://areena.yle.fi/1-50496445
Tuli vaan mieleen, kun tein joskus aloituksen liittyen lahjakkuuteen ja lahjattomuuteen ja käytiin siitä keskustelua täällä. Yritin vähän avata sitä, että mitä se lahjakkuus oikeasti pitää sisällään ja totesin yleistäen sen, että lahjattomuus on synonyymi laiskuudelle. Olen edelleen samaa mieltä ja vielä vahvemminkin tämän dokkarin katsottua. Siinä nimittäin eräät Wayne Gretzky, Jerry Rice, Pele ja moni muu kertoo vähän samanlaisia juttuja miten tullaan hyväksi jossain, mitä minäkin täällä joskus yritin valottaa.
Ps. On muuten oikeastikin hyvä dokkari. Katsomisen arvoinen, jos ei ole vielä katsonut... :)
Tuli vaan mieleen, kun tein joskus aloituksen liittyen lahjakkuuteen ja lahjattomuuteen ja käytiin siitä keskustelua täällä. Yritin vähän avata sitä, että mitä se lahjakkuus oikeasti pitää sisällään ja totesin yleistäen sen, että lahjattomuus on synonyymi laiskuudelle. Olen edelleen samaa mieltä ja vielä vahvemminkin tämän dokkarin katsottua. Siinä nimittäin eräät Wayne Gretzky, Jerry Rice, Pele ja moni muu kertoo vähän samanlaisia juttuja miten tullaan hyväksi jossain, mitä minäkin täällä joskus yritin valottaa.
Ps. On muuten oikeastikin hyvä dokkari. Katsomisen arvoinen, jos ei ole vielä katsonut... :)
Vastaukset 49
Vanhimmat
Siinä dokkarissa sivutaan jonkun verran Rocky Marcianoa. Ei ollut erityisen kookas raskassarjalaiseksi 179 cm, ulottuvuuskaan ei ole kaksinen, syliväli noin 170 cm...
Mutta mihin silti pääsi kovalla kokonaisvailtaisella duunilla, mikä oli muutakin kuin pelkkää salitreeniä? Voittamaton raskaansarjan maailmanmestari. 49 voittoa, joista 43 tyrmäystä... Mitä jos hänkin olisi vinkunut lahjattomuuttaan ja fyysisten ominaisuuksien puutetta pärjätäkseen lajin huipulla...? :)
Katsoin tuon uuden Ozzy-dokkarin aika mielenkiintoinen, olen muuten joskus hankkinut tuonkin levyn: Blizzard of Ozz, joku kappale miten pöhnässä tehtyjä joku Black Sabbath Vol.4. sellainenkin on kyllä.
Ozzy: Suicide solution: https://www.youtube.com/watch?v=UCLquhlRGdM
Ozzy alkaa olla jo aika karikatyyri, on ollut jo siitä Osbournes sarjasta lähtien. Vähän niin kuin meidän ikioma Hulkon Antti. Parasta ennen päiväys umpeutunut jo kauan sitten.
Mennään urheilusta vaikka musiikkiin.
Jimi Hendrix. Yksi kolmesta kitaransoiton vallankumouksellisesta. Lahjakas? Ilman muuta. Mutta kyllä jäbällä kitara kulki mukana kaikkialla ja soitti sitä aina kun mahdollista. Jos ei soittanut, mietti soittamista ja mitä kaikkea voisi kokeilla ensi kerralla kun pääsee soittamaan. Tuntimäärä soittamista ja harjoittelua, että saavutti sen soittotaidon? Tuskin kukaan tietää, mutta aika helvetisti. Ja siihen lisäksi vielä intohimoinen kiinnostus musiikkiin yleensä ja ne tunnit, mitkä siihenkin käytti... :)
Jatkan aiheesta ja tällä kertaa siirryn vaikkapa ihan normi työelämään.
Milloin duunissaan tullaan hyväksi? Kukaan ei ole heti hyvä missään duunissa mihin menee. Kyllä sekin tunteja ja kokemusta vaatii. Entä jos on jokin vaativampi duuni? Loppuuko se sillä kellonlyömällä kun työaika päättyy? Tai onko mahdollisesti niin, että senkin jälkeen miettii miten voisi parantaa omaa työsuoritusta ja tehdä se paremmin? Jos ei sitä tee, voiko tulla hyväksi missään? Edes välttäväksi jossain?
Katsoitko tuon Freddie Mercuryn muistokonsertissa kun Tony Iommi astelee lavalle kitara kädessä ja sätkä suussa... Brian May siinä kehottaa: heitä se sätkä pois suustasi hehhehh.
Siitä on aikaa kun Freddien muistokonsertin katsoin. Tais tulla livenä telkkarista.
Brian May on vähän sellainen poliittisesti korrekti piipittäjä, vaikka erittäin hieno kitaristi onkin. Tony Iommi on taas keksinyt kaikki tärkeät riffit ja muut jäljittelee sitä eri variaatioilla. Kyllä hän minun mielestäni saa soittaa keikan rööki huulessa eikä edes Brian Maylla pitäisi olla mitään sanottavaa siihen.
Pätee ehkä urheiluun, mutta esim mä voisin harjoitella maailmaan tappiin asti ja ylikin, eikä musta mitään Beyoncea tulisi.
Ei tulisi, koska sinulta puuttuu intohimo musiikkiin. Se on melkein se lahjakkuuden tärkein ominaisuus.
Ei, kun mä en vaan pysy sävelessä. Osaatko sä maalata tauluja?
Beyonce onkin nainen ja sinä mies ehkä kun harjoittelet niin ennemmin walesin tiikeri tom jones mutta ei beyoncea niin naisista voi tulla beyonceja
Niin ja kuin lahjakas ja hyvä se Beyoncé lopulta on?
"Who run the world? Girls.."
Kuin monta tekijää biisille löytyy ja onko edes kaksinen biisi?
Bohemian Rapsody. Kuin monta tekijää sen takana? Yksi. Onko hieno biisi? On! Aika saatanan hieno edelleen ja tulee olemaan!
Beyoncé ja muut diivat ovat tulleet alalle vääristä syistä. He halusivat tulla staroiksi ja palvotuiksi diivoiksi. He onnistuvatkin siinä. Keskittyivät yhteen asiaan, eli ääneensä ja sen käyttämiseen. Toki ulkonäkökin on ollut avuksi. Siksi he ovat minun mielestäni musiikissa lopulta keskinkertaisuuksia. Heillä ei ollut syy siihen rakkaus ja intohimo musiikkiin, vaan se oma tähteys. En arvosta. Samanlaisia löytyy pilvinpimein myös miesartisteista.
Ja sitten esimerkiksi Kris Kristofferson. Jumalauta, että arvostan sitä heppua! Sillä taitaa olla joku korkeakoulututkinto englannin kieli tai jotain pääaineena, ollut ihan upseerismies jenkkiarmeijassa ja siitä huolimatta jätti sen kaiken ja hakeutui johonkin studioon talkkariksi, jotta pääsis lähemmäs unelmaansa. Halusi tulla lauluntekijäksi, ei niinkään staraksi. Se palo siihen, musiikkiin ja erityisesti countryyn, oli niin kova. Ja mitä kaikkia hienouksia hänen kynästään onkin tullut, mitä moni ei edes tiedä hänen säveltämäksi...? :)
https://www.youtube.com/watch?v=IOoMREvsV9E
En ja se johtuu nimenomaan mun laiskuudesta ja mielenkiinnon puuttumisesta siihen. En ole elämäni aikana montaakaan tuntia uhrannut kuvataiteelle. Mutta jos intohimo sitä kohtaan olisi ollut, kyllä olisin keinot keksinyt ja olisin nyt kohtalaisen hyväkin siinä. :)
Et usko synnynnäiseen lahjakkuuteen? Ihminen syntyy tabula rasana? Aiko moni nappulakin osaa laulaa kuin vettä vaan, kun on noita talent-ohjelmia katsellut..
Lapsena olin kova poika laulamaan, mutta möksähdin, kun sain laulukokeesta seiskan, enkä kymppiä, kuten serkkuni. Kaikki muut oppilaat sai vähintään kasin..☹
En tiedä. Ehkä se synnynnäinen lahjakkuus on nimenomaan sitä intohimoa johonkin. Ulkopuolisuus ja se, että löytyy jokun alue mitä kautta hahmottaa ympäröivän ja elämän. Mutta intohimo ja uteliaisuus ennen kaikkea.
Nämä talentit yms on just näitä. Treenataan jokin yks biisi ja sellaista. Mutta kun heidät viedään vähänkin sen treenatun mukavuusalueen ulkopuolelle, on sormi perseessä ja mulkku suussa.
Jos mietin vaikka itseni kautta asiaa. En ole teknisesti mitenkään kaksinen soittaja. Mutta mulla on melodia-, rytmi-, ajoitus- ja nyanssitajua. Jos päättäisin keskittyä vaan lauluun ja antaisin jonkun muun hoitaa säestyksen, niin silti ne tkenisesti simppeleiden juttujen opettaminen teknisesti taitavillekin veisi vuosia aikaa, jotta voitaisi soitella sen repertuaarin, mitä itse olen yli 30 vuoden aikana omilla rajallisilla kyvyillä itselleni ja rajallisille kyvyilleni rakentanut. Tunnen paljon muusikoita, mutta tunnen ainoastaan 2 erittäin taitavaa ja lahjakasta, jotka lopulta siihen pystyisivät. Ja sekin veisi aikaa aika paljon. Muille tuntemilleni soittajille on helpompaa seurata minun tekemisiäni kuin ottaa se vetovastuu. Hei eivät ole minä, eivätkä ole suhtautuneet ,musiikkiin niin kuin minä. Eikä siinä mitään pahaa. En minäkään osaa sitä, mitä he osaavat. Ollaan vaan annettu aikaa eri asioille siinä :)
Mutta jos hyvää musaa haluaa tehdä, niin minulla on yksi neuvo nuorille ja aloitteleville muusikoille. Hyvä alku on kuunnella ja oppia kuuntelemaan musiikki. Siihenkin tarvitaan enemmän kuin se keskimääräinen biisin pituus, noin 3,5 minuuttia. Ja silloin kun sen jälkeen alkaa tuntemaan musiikin, alkaa pikkuhiljaa pääsemään ytimeen ja mahdollisesti luo jotain hienoa... :)
Mulla on musiikissa arvosanat heilahdelleet laidasta laitaan. Se riippui opettajasta. Jos opettaja ymmärsi jotain musiikista, oli aina kiitettävä. Jos ei, en vaivautunut edes heidän tunneille kovin usein.
Kuunnella ja oppia kuulemaan, tarkoitin. :)
Kyllä mullakin opettajat vaihtui, mut numero pysyi, vaikka kuinka yritti..
Kyllä mä lähden siitä että vaaditan ensin synnynnäinen lahjakkuus ja sen päälle sitten sitten sitä intoa ja treeniä.
Se on se tietty auktoriteettiuskovaisuus, mikä meihin on iskostettu. Se murhaa ja lannistaa monta lahjakkuutta ennen kun saavat edes mahdollisuuden.
Mutta sellainen kysymys. Kuin paljon käytit vapaa aikaasi laulamiseen? Kuuntelemalla omaa laulua ja virheiden korjaamisessa siinä? Niinpä...
Minä en oikein usko siihen, että kukaan meistä kuulee melodiat erilaisina mitä ne meille soitetaan. Sen jälkeen se sama melodia täytyy saada soimaan päähän sellaisenaan. Ja sit alkaa se duuni. Duuni, että saadaan se melodia ulos sellaisena kuin se kuullaan. Ja sitä ei kukaan voi välttää... :)
Kyllä mäkin kuulen, jos joku laulaa sävelen vierestä. Kuulen mä senkin kun itse niin teen.. Idolsiin osallistui joskus yhtä toivottomia tapauksia kuin mä... Näkeehän ihminen itse senkin miten piirtää ja voi varmasti jonkun aku ankan oppia ulkoa piirtämään itse kukin, mutta siihen se useimmilta hyvin pitkälti jää, jos ei ole lahjoja.
Plus että ihminen usein innostuu asioista, joissa on hyvä. (Lahjakas) .
Heh, ja sen takia sinusta ei olekaan tullut Beyoncéta tai muuta diivaa. Sut on lannistettu ennen kun edes yritit. Ja jos vaikka oletkin yrittänyt, et tarpeeksi. Tai jos olet yrittänyt tarpeeksi, ei ole ollut paloa ja intohimoa sitä kohtaan.
Ps. Mitään ei voi oppia, jos luulee tietävänsä eikä tiedä luulevansa.
En mä sitä sano, ettenkö kovalla treenillä olisi muuttunut surkeasta lähes keskitasoiseksi. Muutoinkin mun yhdelainen motto on, että jos ei jotain osaa, sen voi opetella. ( rajansa tietysti silläkin)
Tän mäkin oisin varmaan osannu..
https://youtu.be/VhQK-6iI7cI
Me kaikki ollaan joskus laulettu nuotin vierestä. Minäkin. Ja silloinkin, kun aloin päästä jyvälle, ei se vielä ollut hyvä. Mut sitähän se. Ikinä ei saa olla tyytyväinen. Muttei saa lannistuakaan.
Ja mieti missä maailmassa me eletään. Nykyisin se 15 minuuttia on aika monelle urpolle tarjolla ja aika moni urpo siihen tarttuukin. Eikä yhdelläkään niistä urpoista ole intohimoa musiikkiin. Jos olisi, eivät lähtisi silleen nolaamaan itseään.
Minä esimerkiksi en edelleenkään siedä ääntäni nauhoitettuna. Kesti jotain 10 vuotta ja vitusti tunteja mikin takana ennen kun aloin sietämään sitä vahvistettuna, ja uskallan väittää, että olen mikin takana nykyisin jopa parempi kuin ilman mikkiä ja vahvistusta... :)
Just+eilen+katselin+YT-videota,+missä+laulunopettaja+esitystä+arvostellessaan+kehui+paitsi+laulajatarta+myös+sitä,+hänellä+on+"laulajan+pää+ja+kasvot":+suuret,+korkeat+poskipäät+ja+tilavat+kasvoluut,+"iso+pää"+ja+suuri+suu.
Tää on just sitä paskaa.
Mieti, jos aikanaan olis ollut noita kykykilpailuja mitä nyt. Olisiko meillä Bob Dylania? Neil Youngia? Leonard Cohenia? Robert Plantia? Terry Reidia? Roky Erikssonia?
Tietysti olisi. Kykykilpailut ovat vain yksi tapa nousta yleisön tietoisuuteen, nykyään toki yleistynyt, mutta nousureittejä on nykyään enemmän kuin ennen.
Sinunkaan ei tarvitse pitää esimerkiksi Justin Bieberistä, mutta hän nousi kuuluisuuteen yhtä uutta kanavaa pitkin, nimittäin juuri em. YouTubea, johon hän lauloi hittibiisien covereita saaden suuren yleisön ja suosion jo kauan ennen kuin levy-yhtiöt olivat hänestä mitään kuulleet.
Toni Watson esimerkiksi kolusi Australian takamaita vuosia, kunnes tärppäsi, joku agentti kuuli, kiinnostui ja loppu onkin historiaa.
Tuon aikaisemman esimerkkimme YT-laulunopettaja muuten oli kehumassa maailman ehkä nykyistä naissolistien ykköstykkiä Floor Jansenia, joka ei kykykilpailuja tarvitse, eikä ole koskaan tarvinnut, vaan liittyi ensimmäiseen bändiinsä jo 16-vuotiaana. ; )
"Tietysti olisi. Kykykilpailut ovat vain yksi tapa nousta yleisön tietoisuuteen, nykyään toki yleistynyt, mutta nousureittejä on nykyään enemmän kuin ennen."
Missä ne uudet Bob Dylanit, Neil Youngit, Roky Erikssonit, Leonard Cohenit, David Bowiet, Marc Bolanit, Trent Reznorit, Robert Smithit yms on? Onko näkynyt tai kuulunut? Entä Petri Wallit, Tuomari Nurmiot...? Juice Leskiset(No ok, Maustetytöt hoitaa nyt sen...)
Mutta oikeestikin. Mä voisin jatkaa tätä luettelemista. Musiikki melkein kuoli pois 90-luvun jälkeen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Olet jämähtänyt vanhaan, eikä siinä mitään vikaa ole. Jos et pidä uuden aallon muusikoista, niin eihän se ole keneltäkään pois.
Voisin luetella uudempia kykyjäkin, mutta epäilen, ettei siitä ole mitään hyötyä, koska he eivät toista "sinun" musiikkiasi olivatpa kuinka hyviä tahansa.
Ehkä niin enkä tajua dinosauruksena nykyajan paskaa ja puhemusiikin järjetöntä suosiota. Arvostan tosin niitä wanhoja hyviä siinäkin genressä...
Mutta tässä kohta haluaisin erottaa lahjakkuuden ja Suuruuden. Vaikka kuin jotkut lahjakkaatkin ja intohimoisesti musiikille omistautuneet treenaisi ja yrittäisi, heistä ei silti olisi tähän. He eivät silti kuulostaisi Dave Gilmourilta. Miksi? Koska Dave Gilmour on entinen lahjakkuus, josta on tullut Yksi Suurista. Miksi hänestä on tullut sellainen? Siksi, koska hän on itse tiennyt paremmin kuin kaikki opettajat, tuomarit ja muut auktoriteetit... :)
https://www.youtube.com/watch?v=_ESWi0WtG0Y
Mut katso, Kolli, se dokkari, jos et ole vielä nähnyt. Ehkä ymmärrät mitä olen tässä yrittänyt kertoa.
Tosin jos ei ole" lahjakas" missään, niin tuskin tulee kukaan ymmärtämään asiasta yhtään mitään. Sille en taas voi mitään. Sille laiskuudelle... :)
Tulee mieleen tahto. Se on oltava kohdallaan, harjoittipa intohimoisesti mitä tahansa lajia. "Tahto vie miehen läpi harmaan kiven", pitää paikkansa. Pelkkä synnynnäinen lahjakkuus, pelkkä kova harjoittelu, toistot, olosuhteet, mahdollisuudet ja tuuri ei riitä, vain kaikki pitää osua, niin ihminen saavuttaa suurta.
Muuten toi tuurikin on oikeesti suuressa roolissa... Moni urheilija saattaa saada vaikka mahkut näyttöön, kun joku muu loukkaantuu, kuten Kimmo Timonen aikoinaan ja siitä se vaan murjoi itsensä Obaman taa riviin ja sai erikoiskommentit pressalta.... rautaista touhua Kimbeltä...
Tahto kyllä. Mutta sitä ei moni näyttäisi ymmärtävän kuin kokonaisvaltaista se omistautuminen on. Harjoittelu ei lopu treeneihin. Se jatkuu mentaalisella tasolla senkin jälkeen kunnes on seuraavien treenien aika lähtee kokeilemaan mitä on päässään pyöritellyt. Se on aika pakkomielteistä hommaa... :)
Joo.. Ja minusta jossain haastattelussa eräs huippuvalmentaja sanoi, että huippu-urheilijalla huipulla on oltava huippuunsa viritetty mielikin. Siinä pitää pannukin kestää, että voi pitää baletin kasassa. :o)
Joillain Toni Niemisillä ja Matti Nykäsillä se pannu ei ollut kunnossa, eikä se taida jollain Puljujärvelläkään olla, vaikka tekee lajia kuin hullu... Ei riitä se kroppa, vaan pään pitää olla kanssa mukana.
Nykänenkin treenas vitusti enemmän kuin muut. Toni Niemiselle taas riitti se yksi kausi ja sen mukana tullut julkisuus ja menestys.
Kaikki kunnia Nykäs-ukolle, mutta kyllä Ahonen on oikeesti mäkien kunkku suomessa ja piste. :o)
Ahonen onkin kovan duunin ja treenaamisen tulos. Nykänen oli lahjakkuuden ja kovan treenaamisen tulos.
Ahosella oli pää kunnossa.
Juu ja sen takia se teki kovaa duunia ja treenas. Mieti mihin Nykis on päätynyt, jos sillä olisi pääkin ollut kunnossa... :)
Tai edes parempia ja fiksumpia ihmisiä silloin vierellä...
No monella urheilijalla jos ois aikoinaan ollut kunnon valmentaja, joka osaisi antaa ammattimaisia neuvoja ja ois myös keskitytty ihan pääkopan asioihin, ois taatusti ollut vielä kovempaa tulosta ja pitempään.
Jotenkin noissa nykynuorissa kiekkoilijoissa näkyy sellainen terve itsetunto. Enää ei kairata kengänkärellä hiekkaa nenän edessä ja sanota, että mä nyt vaan oon tälläinen...vaan kyllä osataan olla ammattilainen....nöyrää tekemistä, mutta ei nöyristellä... :o)
Nykiksellä oli vitusti kaikkia loisiakin ympärillä. Se ei tosin itsekään tehnyt mitään heidän karkoittamiseksi, mutta silti...
On lahjakkuudellakin oma osuutensa asianosaisen suuresta innosta riippumattomasti.
Kun "Euroopan nopein mies" Pietro Mennea uransa ehtoopuolella oli harjoitteluleirillä Yhdysvalloissa, hän seurasi nuoren haastajansa Carl Lewisin harjoitusmetodeja ja -määriä puhahtaen, että noilla treenimäärillä hän itse ei olisi päässyt kuin Italian maakuntasarjan sprintteriksi. ; )
Raaka fysiikkakin määrää: voi 170-senttisestäkin miehestä tulla huippukoripalloilija, ja on tullutkin, mutta valtava handikappihan se on annettaessa ulottuvuus vastustajalle. Ajatelkaa, kuinka hyvä tämä häikäisevä tumppi olisi jos olisi edes vaikka vaan 190-senttinen! :D
Mut jos toi tumppi olisi ollut 190-senttinen, hänelle ei olisi välttämättä syttynyt sitä paloa koripalloon...
Mugsy <3
Ehkä ei. Mistä senkin tietäisi, ja onko sillä väliä?
Aloituksen aiheeseen liittyen...
Rauhaa sielullesi, Jumalan Käsi... <3
https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/c7e199a7-1a14-4bf3-8d78-eb5414e7f824