Ei ole varaa erota

Anonyymi

Perhe, talo ja rahaa tilillä, silti ei ole varaa erota. Liitto tai oikeastaan vaimoni käytös minua kohtaan on tullut siihen pisteeseen että enää en jaksa tätä parisuhde-elämää. Olen jo lähemmäs vuoden hautonut sisälläni eroa, mutta en vain saa aikaiseksi.
Aiemmin syynä oli pienin lapsista ja raha, nyt enää raha. Vaimo kotona pienimmän kanssa, oireilee monin eri tavoin kaikesta mutta ei kuulemma töihin ole palaamassa. Kohtuupalkkainen vakityöpaikka odottaisi.

Niinpä minä olen perhettä elättänyt viimeiset pari vuotta ja samalla minun aiemman elämän säästöjä on syöty. Vaimo ei tätä arvosta, vaan puhuu vain hänen omasta tärkeästä roolista kun kotona lasta hoitaa. Ja tärkeäähän se on. Mutta rajansa kaikella. Ja tämä ei edes ole eropohdintojeni pääsyy.

Nyt jos ero tulee niin millä ihmeellä kaiken maksan? Toisen tulot 200eur netto ja minulla 2700 netto. Eli elatusmaksuja lankeaa ja rutkasti, lapsia kuitenkin kolme. Vai otetaanko hänen vakityöpaikan tuloja huomioon? Nettotulot siinä samat kuin minulla. Taloon ei kummallakaan ole yksin varaa, minun omatkin säästöt kohta syöty, perheen hyväksi. Jos muutan pois "koska ethän sinä lasten kanssa meitä kodista ulos aja", niin millä ilveellä maksan oman asunnon, nykyasunnon hetken aikaa, normaalin elämisen ja vielä elatusmaksuja päälle? Eikä näitä taloja nykyään hetkessä myydä. Osituksessa tulee lisää penaltya, minulle. Tai jos odotan,että säästöt syöty niin vähenee senkin osalta tasinko...Talo sentään yhteisissä nimissä. Ja lapsiakaan en halua aivan hunningolle jättää. Olen vain ihan loppu ja haluan että tämä henkinen kärsimysnäytelmä päättyy mutta ei näytä onnistuvan. Tosin ei tätä kyllä voi rahankaan takia jatkaa.

21

2609

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jos nyt ensiksi yrittäisit vaikka jutella nätisti. Keräät teidän taloustiedot helpposti luettavaan muotoon ja näytät ne. Riita siitä ehkä tulee, mutta olet sitten yrittänyt. Sitten juttelet asianajajan kanssa. Ositushan tuossa pitää kuitenkin tehdä, eli tarvitte joka tapauksessa pesänjakajan.

    • Anonyymi

      Tarina tuttu. Itsekkin sen kokenut. Raha on kuitenkin vain rahaa. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Itse tein päätöksen tämän lopun elämäni puolesta. En ole katunut. Tiukkaa on välillä tehnyt, mutta muutoin on elämä ollut elämisen arvoista. Nyt on jo valoa tunnelin päässä, eikä se ole vastaatuleva juna. Tee, niinkuin sisisämmässäsi tunnet. Silloin voit aikanaan itseäsi siitä kiittää.

      • Anonyymi

        Raha ei ole vain "rahaa" se on välttämättömyys ihmisille. MIELUMMIN RAHAA JA ELINTASOA KUIN ERO ja menee kakki päin veetä. Huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.


    • Anonyymi

      Jos eroatte ja lapsista pienin on yli kolme vuotta, vaimosi ei enää saa kotihoidon tukea ja on velvoitettu menemään töihin.
      Tässä linkki elatusapulaskuriin, on niitä toki muitakin http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/elatusapulaskuri
      Päivähoitomaksut kannattaa selvittää omalta kunnalta.

      On hienoa, että huolehdit myös vaimosi taloudesta eron mahdollisesti tullessa, mutta periaattessahan sinun ei tarvitse. Ainoat huolenaiheesi on oma elatuksesi sekä puolet lapsienne elatuksesta.
      Vaimollasi kuitenkin on vakipaikka odottamassa, ei hän tyhjän päälle jää. Jos alussa on tiukempaa, voi saada asumistukea myös ok-taloon ja toimeentulotukeakin saattaa saada.

      Raha on turhanaikainen syy, minusta. Elämme vain kerran...ehkä et ole kuitenkaan täysin valmis eroon vaan etsit (teko)syitä jäädä?
      Olisiko parisuhdeneuvonta täysin kuolleena syntynyt ajatus? Lasten ollessa pieniä parisuhde on väistämättä vähän taustalla, kun energia menee arjen pyörittämiseen.

    • Anonyymi

      Menkää parisuhdeneuvojien juttusille, siis perheneuvolaan selvittelemään tilannettanne. Heti ei kannata luovuttaa!

    • Anonyymi

      Anteeksi, kun kysyn, mutta mitä kaipaat eniten suhteessanne? Mikä tarve on tyydyttämättä?

      Itse olen ollut aviossa pitkään ja ei se aina ole helppoa ollut, mutta periksi en ole antanut. Hae itsellesi keskusteluapua. Yritä keskustella vaimosi kanssa. Liiku ja yritä löytää jokin harrastus.

      Ero on se viimeinen ratkaisu.

      • Anonyymi

        Raha-asia on tosiaan tekosyy, mutta jotenkin se on nyt muodostunut kynnykseksi, jota en uskalla ylittää. Muuten olen jo luovuttanut. Parisuhdeterapia, siihen on vaimolla kommenttina vain että siellä sitten näet millainen mies olet jne. Eikä se tieto edes pelota, olenhan sitä jo vuosia saanut kuulla, heh.
        Suhteesta puuttuu arjen kunnioitus, ehkä olen ollut liian kiltti, siksi toinen pitää minua jo itsestäänselvyytenä ja kohtelee huonosti. Olen sanonut siitä kuten aina neuvotaan, ryöppy tulee vain päälle. Ja siitä seuraa oma vetäytyminen ja kierre on valmis.

        En kaipaa mitään tavattomia asioita, vain normaalia arkea ilman sättimistä. Ehkä sitä että toinen myös kuuntelisi minua. Tämä ero on ehkä se viimeinen keino saada toinen kuuntelemaan, vaikka sitten se on jo myöhäistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raha-asia on tosiaan tekosyy, mutta jotenkin se on nyt muodostunut kynnykseksi, jota en uskalla ylittää. Muuten olen jo luovuttanut. Parisuhdeterapia, siihen on vaimolla kommenttina vain että siellä sitten näet millainen mies olet jne. Eikä se tieto edes pelota, olenhan sitä jo vuosia saanut kuulla, heh.
        Suhteesta puuttuu arjen kunnioitus, ehkä olen ollut liian kiltti, siksi toinen pitää minua jo itsestäänselvyytenä ja kohtelee huonosti. Olen sanonut siitä kuten aina neuvotaan, ryöppy tulee vain päälle. Ja siitä seuraa oma vetäytyminen ja kierre on valmis.

        En kaipaa mitään tavattomia asioita, vain normaalia arkea ilman sättimistä. Ehkä sitä että toinen myös kuuntelisi minua. Tämä ero on ehkä se viimeinen keino saada toinen kuuntelemaan, vaikka sitten se on jo myöhäistä.

        Tutulta noidankehältä kuulostaa. Ehkä tosiaan sellainen "koe-ero" voisi vaimosi havahduttaa. Jos paikkakunnaltasi löytyisi joku edullinen tilapäisasunto, jonka pystyisit vuokraamaan?
        Kolme lasta vie energiat keneltä tahansa.
        Jos ehdottaisit että olette vuorotellen kotona lasten kanssa toisen ollessa tilapäisasunnossa? Siinä sen näkisi, miltä se sitten oikeasti tuntuisi..Arkea joutuu ajattelemaan aika paljon uusiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raha-asia on tosiaan tekosyy, mutta jotenkin se on nyt muodostunut kynnykseksi, jota en uskalla ylittää. Muuten olen jo luovuttanut. Parisuhdeterapia, siihen on vaimolla kommenttina vain että siellä sitten näet millainen mies olet jne. Eikä se tieto edes pelota, olenhan sitä jo vuosia saanut kuulla, heh.
        Suhteesta puuttuu arjen kunnioitus, ehkä olen ollut liian kiltti, siksi toinen pitää minua jo itsestäänselvyytenä ja kohtelee huonosti. Olen sanonut siitä kuten aina neuvotaan, ryöppy tulee vain päälle. Ja siitä seuraa oma vetäytyminen ja kierre on valmis.

        En kaipaa mitään tavattomia asioita, vain normaalia arkea ilman sättimistä. Ehkä sitä että toinen myös kuuntelisi minua. Tämä ero on ehkä se viimeinen keino saada toinen kuuntelemaan, vaikka sitten se on jo myöhäistä.

        Siis kyllä ehdottomasti ensin tuo parisuhdeneuvonta, ehkä useammaltakin taholta, niin näet (heh) miĺlainen olet, ja siis vaimo tietysti myös neuvonnassa niin hän näkee millainen on (heh-heh)....


    • Anonyymi

      Vuokra-asujana voitte saada asumistukea jos ei ruokakunnan tulot riitä. Kannattaa selvittää asia, laskurit löytyy netistä.

      Kämppä menee puoliksi joten molemmille voi jäädä jonkinlainen pesämuna. Esimerkiksi aso-kämppä voi olla vaihtoehto. Siihenkin saa tukea.

      Lisäksi on yrityksiä jotka ostaa asunnon ja voit jäädä siihen vuokralle kunnes löydät uuden asunnon. Toki tällöin voi myyntivoitto olla pienempi.

      Kyllä niitä vaihtoehtoja on paljonkin jos todella haluaa muutosta.

      Itse en tiedä haluanko enää omistusasuntoa kun kerran päässyt eroon. Se voi olla liittoa pahempi vankila pahimmillaan, silti kaikki sitä tavoittelevat...

      • Anonyymi

        Omistusasuntoonkin voi tietyin ehdoin saada asumistukea.


    • Anonyymi

      Oletko miettinyt olisiko sinusta ensisijaiseksi huoltajaksi? Entä, jos se onkin vaimosi, joka muuttaisi pois ja lasten koti olisi sinun luonasi?

    • Anonyymi

      Ehkä sinun kannattaa laittaa avioerohakemus vireille. Sen jälkeen teillä on vuosi aikaa järjestää asuntoasiat tai vaihtoehtoisesti suhteenne kuntoon. Kiinteistövälittäjä arvioimaan asunnon hinta, ja vuokra-asuntojen selvitys. Päivähoitopaikan ja -maksujen selvittäminen. Jos ei tämän jälkeen vaimo ole edes sovinnolla terapiaan lähtemässä, niin veisin eron loppuun ja asunnon myyntiin.

      • Anonyymi

        Niin tai voit myydä vaimolle oman puolikkaasi talosta, jos hän haluaa siihen jäädä.


    • Anonyymi

      No ensin istutte juttelemaan, että olet miettinyt eroa ja syyt miksi olet miettinyt eroa. Jos olet tehnyt päätöksen erosta, niin ilmoitat sen vaimolle ja laitat avioeron vireille. Siinähän on kuitenkin harkinta-aika. Sitten neuvottelette raha-asiat ja asumisasiat. Jos vaimo haluaa jäädä taloon, niin hän maksaa sinulle osuutesi talosta. Luultavasti ei tahdo jäädä taloon, koska tulisi yksin liikaa lainavastuuta ja työkykyä pitäisi löytyä, jotta pystyy maksamaan lainan.

      No sinäkään et luultavasti tahdo jäädä yksin taloon, niinkuin jo totesitkin. Sitten talo vain myyntiin ja aikuisina ihmisinä pystytte asumaan siinä kämppiksinä, kunnes talo on myyty. Nukutte eri huoneissa ja hoidatte yhdessä vain lapsiin liittyvät asiat. Voihan se olla, että prosessin aikana kumpikin tulee toisiin ajatuksiin ja avioero puretaan.

      • Anonyymi

        Mutta mitäpä sitten jos vastassa on tyyppi joka ei halua neuvotella mistään vaan sivuuttaa koko keskustelun. Korkeintaan ärähtää ja jatkaa elämistä niinkuin ei koskaan kukaan olisi erosta puhunutkaan. Ja tiedän, olen liian kiltti enkä saa toiselle asiaa sanottua niin että uskoisi kun tietää että en kykene yksin asiaa viemää eteenpäin. Jo yksistään sen vuoksi että olen liikuntarajotteinen ja joka paikka tavaraa täynnä eikä toinen aio laittaa tikkua ristiin. Miten tätä lähtee aukomaan? Olen ihan lukossa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mitäpä sitten jos vastassa on tyyppi joka ei halua neuvotella mistään vaan sivuuttaa koko keskustelun. Korkeintaan ärähtää ja jatkaa elämistä niinkuin ei koskaan kukaan olisi erosta puhunutkaan. Ja tiedän, olen liian kiltti enkä saa toiselle asiaa sanottua niin että uskoisi kun tietää että en kykene yksin asiaa viemää eteenpäin. Jo yksistään sen vuoksi että olen liikuntarajotteinen ja joka paikka tavaraa täynnä eikä toinen aio laittaa tikkua ristiin. Miten tätä lähtee aukomaan? Olen ihan lukossa

        Tänään 12:41:selle.
        Luulisi tuossa tilanteessa asian olevan harvinaisen selvä sinullekin. Jos puolisoa ei kiinnosta sinun hyvinvointisi, eikä asumisolonne, niin miksi ihmeessä et eroa?

        Avioerohakemuksen täyttämiseen ei tarvitse jalkoja. Sen voi tehdä tietokoneella ja sillähän sinä tänne viestisikin olet lähettänyt, joten luulisi onnistuvan yhden lomakkeen täyttökin.

        Jos ja kun kerran joka paikka on tavaraa täynnä, sitten kun muutto on edessä, pyydät ystäviäsi tai sukulaisiasi pakkaamaan. Jos heitä ei ole, ammattiauttajiakin löytyy. Ammattiauttajat voivat jopa ostaa ylimääräisen irtaimistosi, siis jos sillä on jotain arvoa.
        Jos "tavara" on jätettä ja pelkkää roskaa, kannattaa kutsua apua mentaalipuolelta. Voit saada kunnan tai kaupungin auttajat tyhjentämään asuntonne ja viemään rojut kaatikselle.


    • Anonyymi

      Vaimosi on lapsen tai lasten kanssa kotona, syystä.

      Oletko koskaan miettinyt miksi vaimollasi on huono päivä koko ajan, sun muuta ongelmaa.
      Oletko koskaan jutellut vaimosi kanssa kunnolla asioista?
      Oletko koskaan kuunnellut mitä vaimosi puhuu, vai keskitytkö olemaan koko ajan vain puolustuskannalla ja ajattelet asioita omalta kannaltasi?

      Siis oikeesti ottanut hänet kainaloosi, sanonut minä rakastan sinua, olen huolissani, kysynyt miten hän jaksaa, miksi hänellä on surullinen ja ikävä olo kaiken aikaa.

      Kysyn näitä kysymyksiä siksi, kun olen itse ollut samassa tilanteessa ja väsynyt kuuntelemaan toisen pahaa oloa ja uhkailin häntä erolla.

      Kun sitten yhden kerran keskityin kuulemaan mitä toinen sanoi, tajusin asioiden oikean laidan ja pakko oli sanoa, että minä olin se joka hänen kuormaansa ja pahaa oloa kohtuuttomasti lisäsin omilla perkele, mikä sinua nyt vituttaa täällä kotona saat olla lauseillani.
      Vaimollani oli paha olo monista sellaisista asioista joista minulla ei ollut tietoakaan. Pelko töihin takaisin menemisestä, osaanko hän enää tehdä mitään, vuosien poissaolo ja sen myötä uudet työkaverit jne.
      Oli huoli lapsestamme ja miten hän selviää päiväkodissa diabeteksensä kanssa.
      Oli huoli omista vanhemmistaan joilla monia sairauksia
      Oli väsymystä meidän huonosta parisuhdetilanteesta, miten meille käy kun kotityöt ja lapset pitää hänen käytännössä hoitaa raskaan työpäivän jälkeen sitten kun menee töihin. Minä kun en silloin ollut koskaan tehnyt kotitöitä hänen apuna
      jne jne jne

      Meillä menee nyt hyvin, paremmin kuin koskaan ennen.

    • Anonyymi

      Tuttujuttu show itseasiassa. Erottiin viime vuona ja kämppä myynnissä nyt 4 kk. Virallisesti yllättäen sama osoite taas 37 v. aviksrn jälkeen. Lapsia siis aikuisia 3. Kaikki ollaan väleissä keskenään paitsi minä X ei enää niinkään. X halusi erota. IMinä taas en milloinkaan mutta mikäs sitten enää teet? X paremmat tulot liki 20 v. Mutta minä hommasi. Kämpät pääosin aikoinaan.

    • Anonyymi

      Been there, done that. Kun saat kerrottua, että tämä oli tässä, joudut tietenkin selittelemään että miksi mutta siitä lähtee kaikki asiat eteenpäin väkisinkin. Kaikki järjestyy asia kerrallaan kunhan vain otat sen ensimmäisen askeleen. Meillä kaikilla on oikeus olla onnellisia. Elämme vain kerran.

    • Anonyymi

      Juttuja lukiessa ei houkuta aviolliitto vaikka tuo avokki kovin koittaa naimisiin mua saada, naisen mieli kun on ailahtelevainen.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      91
      1445
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      154
      1137
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      103
      1020
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      15
      877
    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      82
      850
    6. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      64
      760
    7. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      40
      747
    8. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      733
    9. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      728
    10. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      44
      692
    Aihe