Kestätkö itseesi kohdistuvaa suoraa puhetta? Tai kestätkö ainoastaan kohdistamalla oman "suoran puheensa" muihin?
Kestätkö suoraa puhetta?
Anonyymi
39<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei sinusta ole keskustelemaan suoraan kenenkään kanssa.
Ok. Tämä riittää vastaukseksi. 🙂
Minusta on, anna tulla niin täältä pesee.
Kestän, ja toivoisinkin kuulevani sitä.
Kyllä kestän, ja puhun itse suoraan.
Minulla saa ja pitää puhua suoraan, sen tietää kaikki läheiseni. Suora puhe ei tarkoita minkälaisten tahansa sammakoitten päästelyä suustaan kontrolloimattomasti. Suoraa voi puhua myös rakentavalla tavalla.
Komppaan tätä. T:Ei ap
Kestän.
hahhahhahhhhhaaa
Lol. Todellako?
Kestän, kun se on fiksusti ja rakentavasti esitetty, ihan niinkuin itsekin pyrin kommentoimaan.
Yleensä ne on juuri nämä " suoraa puhuvat" jotka vähiten kestävät sitä kun se "suora puhe" kohdistuukin itseensä.
Juu, tämä totta. Näkee täälläkin.
Täällä on kyllä umpi-ilkeitä uhriutujia. Syytellään haukkumisesta, vaikka ihan se oma suo on vetelä
"Suoraa puhetta"
Todella vaikeasti määritettävissä oleva juttu. Kun jokainen näkee sen "suoran puheen" hieman eri tavalla.
En erityisesti välitä "suorasta puheesta" silloin, kun sen tarkoituksena on lähteä alentamaan, nöyryyttämään tai se on epäjohdonmukaista, tai jopa valheellista.
Suoralle puheelle pitää ainakin olla selkeä perustelu: mitä ja miksi. Mikään ympäripyöreä vihjailu tai epämääräisyys ei ole suoraa puhetta. Se tekee vain hämmentyneeksi: mitä tässä tarkoitetaan.
Vittuilu tai siihen prkiminen ei myöskään ole suoraa puhetta. Monihan ajattelee että se on sitä suoraa puhetta, joka tehoaa. Ei se tehoa, se kasvattaa vain uhmaa.
Presiis. 👍
Riippuu sitä miten realistinen se suora puhe on. Jos se on kun musta nyt tuntuu, et haluan arvistella sua, niin annan kyllä palautteen samalla sävyllä, kun mustakin tuntuu.
Kestän, mutta saatan myös kohdistaa suoran puheeni muihin, silloin kun koen tulleeni väärinkohdelluksi. Liittyy siihen mitä työpaikoilla tapahtui, sellaista ei olisi koskaan sanut aloittaa!
En puhu nyt palstasta, mutta itseeni kohdistuva suora puhe ei haittaa. Ja mitä paremmin osuu, sen tyytyväisempi olen, että joku osaa lukea minua sellaisena kuin olen. Se on nimittäin mahdollista ainoastaan yhdellä tavalla. Sillä, että näkee itsensäkin sellaisena kuin on. Eli tuntee itsensä, eikä vaan luule tuntevansa.
Muihin kohdistuva suora puhe taas... En edelleenkään puhu palstasta, vaan reaalielämästä. Vaikka joskus minulta kysytäänkin suoraa mielipidettä itsestä, niin ennen kun vastaan kysyn, että onko nyt ihan varma, että haluaa kuulla sen? Jos on varma, kerron sen. Mutta silloin käy yleensä aina niin, ettei lopulta kuitenkaan halunut kuulla sitä, on halunut kuulla ainoastaan sen, mitä on toivonut olevansa, ei sitä mitä todellisuudessa on... :)
Työpaikalla, itseppä olet mokasi tehnyt, sinut on siis potkittu töistä ok. ymmärrä olet se tyhmin ja huonoin työntekijä oikea lusmujen äiti joka istuu vaan koneella ja suoltaa paskaa.
Et sinä tiedä toisen todellisuutta.
Ei rakas höppänä tuo mikään nainen ole😂
Tottakai tiedän. Tiedän todellisuuden, sitä kautta minkälainen todellisuudessa itse olen. Kun tiedän minkälainen olen todellisuudessa itse(mikä on ollut se vaikein juttu joskus selvittää), tiedän sitä kautta minkälainen toinen todellisuudessa on ja vielä tärkeämpää, että minkälainen ei ole.
Kausaliteetti. Onko tuttu? Sitä ei nimittäin kukaan meistä voi välttää. Eikä kukaan sitä pysty kusettamaan tai luomaan omaa todellisuutta siihen. Kausaliteettia voi manipuloida ainoastaan muuttamalla tulevaa, ei mennyttä. Mutta sekin edellyttää sen näkemistä, ymmärtämistä ja hyväksymistä sellaisena kuin se on. :)
Rakentavan palautteen vastaanottamisen taito olisi kyllä tärkeää, voi olla sokeita kohtia itsessä, joita ei huomaa, eikä pysty niitä korjaamaankaan jos kukaan ei koskaan kerro niistä. Voiko erakkona tulla omaksi itsekseen, kehittyä täyteen potentiaalinsa, vai tarvitseeko toisia peileiksi? Ja hämmentyä voi myös kehuista, jos niihin ei ole tottunut.
Taipumus erakoitumiseen voi auttaa sitä. Silloin on vähiten ulkopuolisia vaikutteita. Ja sitten toisaalta voidakseen elää tässä maailmassa, täytyy kyllä olla myös ihmisten joukossa. Muuten ei opi syitä ja seurauksia, reaktioita ja vastareraktioita... Parhaiten näkee kokonaisuudet aina etäältä ja vielä paremmin ylhäältä päin katsottuna. Ja kaiken ulkopuolelta, myös egon. Kun ymmärtää, että ego on pelkästään työkalu, ei minuus, alkaa vähitellen todellisuus aukeamaan.
Rakentavaa palautetta ei voi ikinä antaa etukäteen. Sen voi aina tehdä jälkikäteen kun on jo riittävästi toistoja takana. Toki sen palautteen antajan olisi suotava ensiksi katsoa itseensä, että onko oikea ihminen antamaan sitä rakentavaa palautetta? Harvempi on.
Mieluummin suoraa puhetta kuin vinoilua.
Vinoileeko sinulle joku?
Harvoin kukaan minulle vinoilee. En käy samoissa paikoissa kuin vinoilijat.
Sinulle vinoillaan jatkuvaan, raukka ei vaan ymmärrä.
Sehän on surkeaa vinoilua se, alokasmaista lepertelyä. Vinoilu ei vaan toimi, jos kohde ei sitä tajua.
Jos suora puhe on muutakin kuin tunnepitoisen oman mielipiteen ilmaisemista ilman kannanottoa, niin olen suoran puheen kannalla.
Lyhyesti ja ytimekkäästi. :)
Mutta kyllä tunteenpurkauksillekin paikka on. Niihin ei vaan pidä jäädä jumiin, pitäisi ymmärtää että ne on vaan tunteenpurkauksia mitkä menee ohi.
Kestän.
Tosin jos esitystapa on jotenkin asiaton, hyökkäävä, tarpeettomasti henkilöön käyvä tai muuten lähinnä loukkaavaksi tarkoitettu, niin sellaista tuubaa en ota vastaan keneltäkään, vaan kohdistan "suoraa puhetta" paluupostina. Paitsi jos koen kyseisen suoraan puhujan oman elämäni osalta täysin toisenarvoisena kohtaamisena, jolloin annan koirien räksyttää ja jatkan elämääni.
Kestän jos on totta mutta en sitten, jos valehdellaan.
Enemmän sinä valheita kuin totuutta kestät.
Mutta se siitä.
Valehtelija liikkeellä.
En kestä vaan alan raivoamaan ja huutamaan ja kannan kaunaa. En halua kuulla moitteita mistään mitä teen.
Kestän suoraa puhetta, mutta en kiroilua ja huutamista. Kaikenlainen keskustelu on OK, kunhan se on vuorovaikutteista, eli molemmat osapuolet sekä kysyvät ja vastaavat siihen, mistä puhutaan. Valitettavan harvinaista!
Mieti asiaa niin, että se, kenellä hermo pettää, on aina altavastaajana.
Minä en pidä itsestäni ollenkaan kun itselläni hermo pettää, vaikka kuinka "oikeassa" tilanteessa olisin. Mutta minkäs teet? Ihmisiä tässä vaan ollaan... :)
Olihan se täällä :D