Siitä on pian kaksi vuotta kun pidimme yhteyttä. Siskoni on aina ollut se joka päätti asioista aikuisenakin. Hän lupasi minulle ison asian ja yllättäen perui sen. Minä olin kuulemma se joka olin asian keksinyt. Tämä ei pidä paikkansa ja sanoin ensimmäistä kertaa hänelle vastaan. Sen jälkeen siskoni haukkui minua ensin puhelimessa sen jälkeen tekstiviesteillä. Käskin hänen lopettamaan kiusaamiseni ja hän jatkoi aina vain. Niin kauan hän jatkoi kun yritin puolustaa itseäni. Sitten lähetin hänelle viestin etten vastaa hänelle jos viestit koko ajan ovat ilkeitä. Sain häneltä vielä yhden ilkeän viestin. Enkä enää vastannut hänelle. Sen jälkeen en ole kuullut siskostani mitään. Kaikesta on kohta kulunut kaksivuotta. Ajattelen siskoani usein, mutta hän aikuisena voisi miettiä sanojaan ja osata pyytää anteeksi. Tiedän näin ei tule käymään. Toiselta sisareltamme olen aiemmin kuullut ettei siskomme koskaan pyydä anteeksi vaikka loukkaisi ketä vain. Hän on saanut myös kolmannen sisaruksen puhuttua minua vastaan. Asioilla jotka eivät pidä paikkansa. Minut on heitetty kokonaan ulos sisarusparvestamme. Se tuntuu pahalta. Olen muutenkin todella yksinäinen ja siskoni tietää sen ja tämä on minulle rangaistus kun uskalsin sanoa omat mielipiteeni. Kun meillä oli välit hyvät niin minun piti koko ajan kehua siskoani. Melkein päivittäin hän vaati kehuja kuinka hyvä ja kaunis hän onkaan.
Siskoni... pyydä anteeksi
Anonyymi
3313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteen, kun oma sisarus yllättäen sanoutuu niinsanotusti irti yhteydenpidosta. Meillä tämä asia tuli vastaan sen jälkeen, kun toinen vanhemmista kuoli. Olin aiemmin jo muuttanut lähempää kotiseutua vielä vähän pidemmälle, aikuisena. Siihen asti oli ollut käytäntö, että minun kuului aina matkustaa siskon luo käymään. Yllättäen huomasin, että täälläpäinhän sisko ei ole käynytkään, missä asun ja teen töitä ja elän. Kysynytkin, ei mitään selitystä.
Olen yrittänyt yhteydenpitoa, hommasta ei tule mitään, sisko vain puolikohteliaasti lopettaa puhelun äkkiä. Kun kysyn kotipaikan asioista, ei vastaa(olen osakas). Outoahan se on, kun ennen lämpimät välit loppuivat äkisti.
Miksi aikuiset ihmiset roikkuvat sisaruksissa.
Jäikö lapsuus kesken?
Olkoonpa kuka hyvänsä, vaikka äiti tai isäkin, niin ei ole pakko pitää yhteyttä, jos ei halua. En minä ainakaan halua sellaisten kanssa olla tekemisissä, joiden kanssa syntyy riitaa.
Tämä ei ole syytös ketään kohtaan, mutta miettikää käytöstänne siltä kannalta, ettei mitään velvollisuuksia olla sisaruksen ystävä ole.