Tuntuu että elämässä on kaikki sekaisin, ei tahdo löytyä sitä punaista lankaa...

Vertailen itseäni vuosien päähän ja joka päivä saan vain vertauskuvan huonommasta eilisestä, miten se on mahdollista? Jos kukaan ei olisi koskaan puuttunut siihen miten toimin elämässä olisi vieläkin hyvää. Kun joku toinen kuvittelee esimerkiksi terapian auttavan elämääsi ja se koko ajan vain vie huonompaan, niin miksi jatkaa. Kuinka tyhmä jokin taho voi olla miettiessään, että sen saman paskan pitää jatkua selän takana vaikkei siitä ole kuin haittaa. Kaikki tässä on täytty paskaa ja surkeaa, ei mitään minkä vuoksi haluaisi elää, ei yhtään mitään.

On ihana kuunnella, jos on päässyt asioissa eteenpäin, se kuitenkin luo tunteen omasta epäonnistumista eikä vie itseäni eteenpäin. Tunteet eivät mielestäni vie eteenpäin vaan haittaavat elämää ja paljon. Ne hallitsevat ainakin pelkästään negatiivisesti omaa elämääni enkä tule niiden kanssa toimeen, en ole koskaan tullut ja tuskin tulen koskaan olemaan. Mielummin vaikka juon itseni tunteettomaksi kuin vietän päiväni niissä, kun ne tunteet eivät ole edes sitä miten ajattelen kaikesta, vaan jotain ihan muuta. Elämä sujuu täedellisesti, kun kukaan ei ole elämässäsi läsnä, näin se vaan ainakin itselläni on. Olen taiteilijasielu ja elämäni rullaisi sen ympärillä jollei turhia tunteita ja ajatuksia olisi mukana, voisin olla jopa kuuluuisakin, mutta olen huomannut taiteellisten kykyjeni kadonneen jonnekkin tämän kaiken huonon seuraukseni ja se on itselleni elinehto, elän sille, elän olemista hiakkalaatikon ulkopuolella. Tuntuu myös että olen menettänyt kaiken loogisen ajattelykyvyn, en enää ajattele järkevästi ja sekin on kaikki huonojen terapeuttien syytä, olen ajautunut polulla, jossa en pysty elämään.

Anonyymi kirjoitti:

On ihana kuunnella, jos on päässyt asioissa eteenpäin, se kuitenkin luo tunteen omasta epäonnistumista eikä vie itseäni eteenpäin. Tunteet eivät mielestäni vie eteenpäin vaan haittaavat elämää ja paljon. Ne hallitsevat ainakin pelkästään negatiivisesti omaa elämääni enkä tule niiden kanssa toimeen, en ole koskaan tullut ja tuskin tulen koskaan olemaan. Mielummin vaikka juon itseni tunteettomaksi kuin vietän päiväni niissä, kun ne tunteet eivät ole edes sitä miten ajattelen kaikesta, vaan jotain ihan muuta. Elämä sujuu täedellisesti, kun kukaan ei ole elämässäsi läsnä, näin se vaan ainakin itselläni on. Olen taiteilijasielu ja elämäni rullaisi sen ympärillä jollei turhia tunteita ja ajatuksia olisi mukana, voisin olla jopa kuuluuisakin, mutta olen huomannut taiteellisten kykyjeni kadonneen jonnekkin tämän kaiken huonon seuraukseni ja se on itselleni elinehto, elän sille, elän olemista hiakkalaatikon ulkopuolella. Tuntuu myös että olen menettänyt kaiken loogisen ajattelykyvyn, en enää ajattele järkevästi ja sekin on kaikki huonojen terapeuttien syytä, olen ajautunut polulla, jossa en pysty elämään.

Lue lisää

Olisi paljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en enää voi koska tuntuu etten kykene enää niihin, jokin muuttui matkan varrella, muutuin huonoksi minäksi. Ja miksi, syytä siihen ei ole... on vain tämä hetki josta olen ikuisesti katkera. Ehkä tilanne olisi toinen, jos jokin olisi mennyt parempaa, tai olisin saavuttanut jotain hyvää tai mahdollisuuksia. Sain vain moninkertaisesti huonomman elämän joka tavalla. En kestä itseäni enkä elämääni, siksi haluan vain hukuttaa itseni päihteiden maailmaan ja saan edes hetkeksi hyvän mielen, edes vaikka tunniksi, koska näin sitä en koskaan tule saamaan... se on jo nähty. Annan vain olla enkä tee enää mitään koskaan elämässäni, luovutan ja juon vaikka sitten niin kauan kuin henki pithisee.

Kiitos teille, aloittajalle ja sinulle ja mahdollisesti muille, jotka avaatte rohkeasti elämäänne. Moni voi saada inspiraatiota. Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos teille, aloittajalle ja sinulle ja mahdollisesti muille, jotka avaatte rohkeasti elämäänne. Moni voi saada inspiraatiota. Tsemppiä!

Haluan vain korostaa omia huonoja kokemuksiani kaikesta. Sellainen ihminen ei voi sinua korjata, joka on sinut hajoittanut. Eikä välttämättä pysty enää kukaan, se voi olla että elämä oli sitten siinä. Odotan vain että pääsen pois suomesta, kunhan saan tarpeeksi rahaa. Tässä maassa ei ole mitään mikä enää olisi syy asua tässä maassa. Täällä on ensinnäkin mielestäni huonoin terveydenhuolto mihin olen koskaan eämäni aikana törmännyt, varsinkin mielenterveystyö, siitä ei ymmärretä suomessa yhtään mitään, puhumattakaan terapioista ja muista hoidoista.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi paljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en enää voi koska tuntuu etten kykene enää niihin, jokin muuttui matkan varrella, muutuin huonoksi minäksi. Ja miksi, syytä siihen ei ole... on vain tämä hetki josta olen ikuisesti katkera. Ehkä tilanne olisi toinen, jos jokin olisi mennyt parempaa, tai olisin saavuttanut jotain hyvää tai mahdollisuuksia. Sain vain moninkertaisesti huonomman elämän joka tavalla. En kestä itseäni enkä elämääni, siksi haluan vain hukuttaa itseni päihteiden maailmaan ja saan edes hetkeksi hyvän mielen, edes vaikka tunniksi, koska näin sitä en koskaan tule saamaan... se on jo nähty. Annan vain olla enkä tee enää mitään koskaan elämässäni, luovutan ja juon vaikka sitten niin kauan kuin henki pithisee.

Lue lisää

Noin minäkin toimin, että pakenin päihteisiin ja muihin addiktioihin, kun en pystynyt kohtaamaan tunteitani. Olin vuosikymmeniä paennut ja minulla on menneisyydessäni traumaattisia kokemuksia, sekä olen varmuudella paljon keskivertoa herkempi ihminen. Päihtyneenä ei voi vaan aina olla ja päihteet johtivat entistä huonompaan oloon, eivätkä toimineet turruttavina enää, kuten piti. Tarkoitin sitä, että minulla se auttoi, kun kohtasin tunteeni ja traumani. Ja meistä kaikista löytyy työkalut toipumiseen, jos vaan jaksamme niitä hakea. Ihmiskeho ja mieli pyrkivät terveyteen, mutta joskus niitä pitää hiukan auttaa.

Välillä tuntui ja tuntuu edelleen, että henkeä viedään, mutta kun ne kaikki tuntemukset on uskaltanut ottaa pakenematta vastaan ja kohdata, niin pikkuhiljaa helpottaa. Tiedän kyllä, että kipuun suostuminen on vaikeaa, mutta takaan, että olo helpottuu jossain kohtaa, kun sen vaan tekee. Etkä uskokaan kuinka monta kertaa olen kironnut tunteeni ja herkkyyteni. Nyt vasta olen oppinut näkemään niiden arvon. Voimia sinulle ap, muista että aina voi aloittaa alusta! Ja kaikki olotilat menee ohi, niin hyvät kuin huonotkin.
11:54

Anonyymi kirjoitti:

Noin minäkin toimin, että pakenin päihteisiin ja muihin addiktioihin, kun en pystynyt kohtaamaan tunteitani. Olin vuosikymmeniä paennut ja minulla on menneisyydessäni traumaattisia kokemuksia, sekä olen varmuudella paljon keskivertoa herkempi ihminen. Päihtyneenä ei voi vaan aina olla ja päihteet johtivat entistä huonompaan oloon, eivätkä toimineet turruttavina enää, kuten piti. Tarkoitin sitä, että minulla se auttoi, kun kohtasin tunteeni ja traumani. Ja meistä kaikista löytyy työkalut toipumiseen, jos vaan jaksamme niitä hakea. Ihmiskeho ja mieli pyrkivät terveyteen, mutta joskus niitä pitää hiukan auttaa.

Välillä tuntui ja tuntuu edelleen, että henkeä viedään, mutta kun ne kaikki tuntemukset on uskaltanut ottaa pakenematta vastaan ja kohdata, niin pikkuhiljaa helpottaa. Tiedän kyllä, että kipuun suostuminen on vaikeaa, mutta takaan, että olo helpottuu jossain kohtaa, kun sen vaan tekee. Etkä uskokaan kuinka monta kertaa olen kironnut tunteeni ja herkkyyteni. Nyt vasta olen oppinut näkemään niiden arvon. Voimia sinulle ap, muista että aina voi aloittaa alusta! Ja kaikki olotilat menee ohi, niin hyvät kuin huonotkin.
11:54

Lue lisää

Niin kaikki tuollainen kuulostaa hyvältä ja jotkut varmasti ovatkin löytäneet vahvuutensa, siis jotkut. On eri asia kun kaikki mahdolliset asiat menee elämässä pieleen eikä ole mitään minkä vuoksi enää yrittää. Tänään päätin etten enää opiskele, tai yritä palata millään tavoin elämään normaalia elämään, kun se ei kerran onnistu. Olen niin monta vuotta taistellut ja koittanut nousta ylös kaikilla mahdollisilla tavoilla joihin olen kyennyt ja ilman tulosta, ei enää. Jään vain yhteiskunnan ulkopuolella päihteidenkäyttäjänä ja loisena, en pysty muuhun, koska terveyteni ei siihen pysty. Minkä ihminen sille voi jos ei pysty edes nauramaan enää ilman päihteitä, mitä elämää sellainen on. Eikä itselläni ole mennyt 3 vuoteen kertaakaan huono olo ohitse ellen sitten ole päihtynyt, ja siis sen jälkeen kun kävin terapiassa, se suoraan sanottuna tuhosi koko elämäni. Tänäänkin paras olisi vain juoda kännit, mielummin kuin tämä totaalisen huono olo millä ei ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Noin minäkin toimin, että pakenin päihteisiin ja muihin addiktioihin, kun en pystynyt kohtaamaan tunteitani. Olin vuosikymmeniä paennut ja minulla on menneisyydessäni traumaattisia kokemuksia, sekä olen varmuudella paljon keskivertoa herkempi ihminen. Päihtyneenä ei voi vaan aina olla ja päihteet johtivat entistä huonompaan oloon, eivätkä toimineet turruttavina enää, kuten piti. Tarkoitin sitä, että minulla se auttoi, kun kohtasin tunteeni ja traumani. Ja meistä kaikista löytyy työkalut toipumiseen, jos vaan jaksamme niitä hakea. Ihmiskeho ja mieli pyrkivät terveyteen, mutta joskus niitä pitää hiukan auttaa.

Välillä tuntui ja tuntuu edelleen, että henkeä viedään, mutta kun ne kaikki tuntemukset on uskaltanut ottaa pakenematta vastaan ja kohdata, niin pikkuhiljaa helpottaa. Tiedän kyllä, että kipuun suostuminen on vaikeaa, mutta takaan, että olo helpottuu jossain kohtaa, kun sen vaan tekee. Etkä uskokaan kuinka monta kertaa olen kironnut tunteeni ja herkkyyteni. Nyt vasta olen oppinut näkemään niiden arvon. Voimia sinulle ap, muista että aina voi aloittaa alusta! Ja kaikki olotilat menee ohi, niin hyvät kuin huonotkin.
11:54

Lue lisää

Millä tavalla ihmiskehoa pitäisi auttaa terveyteen, en saa liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta yhtään mitään, en naura, ole onnellisempi, tai mielestäni edes voi paremmin vaikka kuin terveellisesti koittaisin elää. Ei sellanen elämätyyli vain sovi kaikille, ei ainakaan itselleni, jos se sopeisi olisin jotain hyvää joskus huomannut. Lääkkeet taa ovat täysin turhia, niistä jos jostain menee lopullisesti huonoon kuntoon. Ei auta kuin jatkaa tätä elämää, ei tämäkään hyvää ole, mutta eipä sieltä toisestakaan mitään ole löytynyt, ei edes hetkeä jolloin voisi nauraa.

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla ihmiskehoa pitäisi auttaa terveyteen, en saa liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta yhtään mitään, en naura, ole onnellisempi, tai mielestäni edes voi paremmin vaikka kuin terveellisesti koittaisin elää. Ei sellanen elämätyyli vain sovi kaikille, ei ainakaan itselleni, jos se sopeisi olisin jotain hyvää joskus huomannut. Lääkkeet taa ovat täysin turhia, niistä jos jostain menee lopullisesti huonoon kuntoon. Ei auta kuin jatkaa tätä elämää, ei tämäkään hyvää ole, mutta eipä sieltä toisestakaan mitään ole löytynyt, ei edes hetkeä jolloin voisi nauraa.

Lue lisää

Ensin kehosta täytyisi palautua päihteiden käytön jälkeen. Menee varmasti aikaa siihen, että saa aivojen serotoniinitasot kuntoon. Sillä on suuri vaikutus vireyteen, mielihyväntuntemuksiin ja ruokahaluun.

Toinen kehon tuottama mielihyvähormoni endorfiini, jota saa unen aikana, pitkäkestoisen liikunnan tuloksena, mielihyvää tuottavien asioiden tekemisen, kuten musiikin kuuntelun avulla. Endorfiinit ovat kehon sisäsyntyisiä morfiineja. Niidenkin toimintaa edesauttaa se, ettei käytä päihteitä. En minäkään harrasta liikuntaa verenmaku suussa, enkä kokisi punttisalia omakseni.

Vähitellen olen vain kävellyt aina vähän pitempiä matkoja ja matkat taittuvat kunnon kohotessa nopeammin. Olen koukussa ulkoiluun. En pidä sitä kovin pahana koukkunan; saan raitista ilmaa ja juuri sen mainitsemani endorfiinipiikin. Myös kehon kolotukset ovat jääneet pois liikunnan kautta.

Joskus kun olen päivän pari ollut sisällä, tulee väsynyt, tunkkainen ja kaikin tavoin halju ja alavireinen olo. Vähän ahdistavakin. Tiedän silloin, mikä on lääke. Tärkeintä on lähteä kämpästä ulos.

Kaikkein paras mielialan kohottaja on tietysti seksi. Sitä en nyt valitettavasti ole voinut harrastaa viime aikoina, sopivan kumppanin puuttuessa. Sen aikana mielihyvähormoneita vapautuu kaikkein eniten ja hymykin irtoaa helpommin. Seksi on toistaiseksi paineenpurkua, mutta tärkeä sekin on muistaa tehdä.

Kaikessa tekemisessä on tärkeää, ettei vaadi itseltään liikoja, eikä lähde suorittamaan. Sillä tavoin asiat tuntuvat mielekkäimmiltä. Jos lähden kilpailemaan, teen sen ainoastaan itseni kanssa. Minä riitän ja olen tarpeeksi hyvä sellaisena Luojan luomana, kuin nyt satun olemaan.

Lisäksi itselläni on vielä korjaussarjana, mitä kysyit, nuo edellä jo mainitsemani rentoutusharjoitukset. Samanhenkiset ihmissuhteet, niitä voi hankkia tavalla toisella, ne ovat tärkeitä. On hyvä saada ajatustenvaihtoa ja perspektiiviä, ettei jää tuijottamaan liikaa omaan napaan. Tässä minun keinoja, että voit taas sanoa ettei auta sinulla ;)

Anonyymi kirjoitti:

Ensin kehosta täytyisi palautua päihteiden käytön jälkeen. Menee varmasti aikaa siihen, että saa aivojen serotoniinitasot kuntoon. Sillä on suuri vaikutus vireyteen, mielihyväntuntemuksiin ja ruokahaluun.

Toinen kehon tuottama mielihyvähormoni endorfiini, jota saa unen aikana, pitkäkestoisen liikunnan tuloksena, mielihyvää tuottavien asioiden tekemisen, kuten musiikin kuuntelun avulla. Endorfiinit ovat kehon sisäsyntyisiä morfiineja. Niidenkin toimintaa edesauttaa se, ettei käytä päihteitä. En minäkään harrasta liikuntaa verenmaku suussa, enkä kokisi punttisalia omakseni.

Vähitellen olen vain kävellyt aina vähän pitempiä matkoja ja matkat taittuvat kunnon kohotessa nopeammin. Olen koukussa ulkoiluun. En pidä sitä kovin pahana koukkunan; saan raitista ilmaa ja juuri sen mainitsemani endorfiinipiikin. Myös kehon kolotukset ovat jääneet pois liikunnan kautta.

Joskus kun olen päivän pari ollut sisällä, tulee väsynyt, tunkkainen ja kaikin tavoin halju ja alavireinen olo. Vähän ahdistavakin. Tiedän silloin, mikä on lääke. Tärkeintä on lähteä kämpästä ulos.

Kaikkein paras mielialan kohottaja on tietysti seksi. Sitä en nyt valitettavasti ole voinut harrastaa viime aikoina, sopivan kumppanin puuttuessa. Sen aikana mielihyvähormoneita vapautuu kaikkein eniten ja hymykin irtoaa helpommin. Seksi on toistaiseksi paineenpurkua, mutta tärkeä sekin on muistaa tehdä.

Kaikessa tekemisessä on tärkeää, ettei vaadi itseltään liikoja, eikä lähde suorittamaan. Sillä tavoin asiat tuntuvat mielekkäimmiltä. Jos lähden kilpailemaan, teen sen ainoastaan itseni kanssa. Minä riitän ja olen tarpeeksi hyvä sellaisena Luojan luomana, kuin nyt satun olemaan.

Lisäksi itselläni on vielä korjaussarjana, mitä kysyit, nuo edellä jo mainitsemani rentoutusharjoitukset. Samanhenkiset ihmissuhteet, niitä voi hankkia tavalla toisella, ne ovat tärkeitä. On hyvä saada ajatustenvaihtoa ja perspektiiviä, ettei jää tuijottamaan liikaa omaan napaan. Tässä minun keinoja, että voit taas sanoa ettei auta sinulla ;)

Lue lisää

Ikuinen kysymys on vain mikä kenellekkin sopii ja mistä sen ilon ja onnen löytää. Olen kokeillut liikkua ja parantaa myös muuten elämäntapojani, mutta en saanut niistä mitään, jäi vain kysymys pyörimään mieleen, että tässäkö se oli. En tunne silloin itseäni omaksi itsekseni, se on ongelma eikä silloin voi nauttia oikein mistään. Taiteellinen sielu kun ei vain tahdo löytää sitä kaiken ydintä muusta kuin katsomalla asioita eri kantista ja usein siihen tarvitaan päihteitä. Mitä tekee hyvällä kunnolla ja terveillä elämäntavoilla, jos kaikki muu on kadonnut elämästä. Ja tämä siis kokemuksen kautta, siksi en enää jaksa panostaa itseeni terveyden kautta. En esimerkiksi nauti musiikista selvin, en myöskään hahmota asioita niin kuin haluan, en osaa silloin piirtää tai maalata, käytännössä mikään ei kiinnosta tai sitten eri asioiden taidot ovat menneet kaiken seurauksena niin huonoksi ettei niitä pysty itsekään hyväksymään. Tuntuu että ennen kaikki oli vain moninkertaisesti paremmin, eikä se ainoastaan tunnu siltä, vaan ne olivat. Nyt en ole enää mitään, ja haluan vain pois tästä maasta johonkin sellaiseen paikkaan, jossa voin toteuttaa itseäni, täällä se ei ole näköjään mahdollista. Jokin on vain hullusti ja siihen on pakko olla syy, enkä keksi enää muuta kuin maiseman vaihto kokonaan toiseen maahan.
En tiedä enää, kaikki on vain täysin turhaa. Näen itseni onnellisena kun olen sellaisissa piireissä joissa muutkin juo, olen silloin onnellinen ja oikeasti iloinen, nauran ja silmäni kiiluvat onnesta, sitä samaa en ole koskaan kokenut selvin enkä usko sen olevan mahdollistakaan. Haluan vain nauttia elämästäni omalla tavallani näin ja olla iloinen, edes joskus. Olen niin pettynyt tähän koko maahan, mikään asia ei ole täällä hyvin. Mukava kuitenkin että ihmiset kertovat ihanasta elämästään ja miten kaikki on hyvin, se ei kuitenkaan ole sitä mitä minä haluan. Jokainen ihminen on yksilö ja toisen ilo voi olla toisen suru. Niin monta vuotta hukkaan täällä, niin monta huonoa kokemusta, eikä yhtäkään hyvää asiaa, ei ainuttakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ikuinen kysymys on vain mikä kenellekkin sopii ja mistä sen ilon ja onnen löytää. Olen kokeillut liikkua ja parantaa myös muuten elämäntapojani, mutta en saanut niistä mitään, jäi vain kysymys pyörimään mieleen, että tässäkö se oli. En tunne silloin itseäni omaksi itsekseni, se on ongelma eikä silloin voi nauttia oikein mistään. Taiteellinen sielu kun ei vain tahdo löytää sitä kaiken ydintä muusta kuin katsomalla asioita eri kantista ja usein siihen tarvitaan päihteitä. Mitä tekee hyvällä kunnolla ja terveillä elämäntavoilla, jos kaikki muu on kadonnut elämästä. Ja tämä siis kokemuksen kautta, siksi en enää jaksa panostaa itseeni terveyden kautta. En esimerkiksi nauti musiikista selvin, en myöskään hahmota asioita niin kuin haluan, en osaa silloin piirtää tai maalata, käytännössä mikään ei kiinnosta tai sitten eri asioiden taidot ovat menneet kaiken seurauksena niin huonoksi ettei niitä pysty itsekään hyväksymään. Tuntuu että ennen kaikki oli vain moninkertaisesti paremmin, eikä se ainoastaan tunnu siltä, vaan ne olivat. Nyt en ole enää mitään, ja haluan vain pois tästä maasta johonkin sellaiseen paikkaan, jossa voin toteuttaa itseäni, täällä se ei ole näköjään mahdollista. Jokin on vain hullusti ja siihen on pakko olla syy, enkä keksi enää muuta kuin maiseman vaihto kokonaan toiseen maahan.
En tiedä enää, kaikki on vain täysin turhaa. Näen itseni onnellisena kun olen sellaisissa piireissä joissa muutkin juo, olen silloin onnellinen ja oikeasti iloinen, nauran ja silmäni kiiluvat onnesta, sitä samaa en ole koskaan kokenut selvin enkä usko sen olevan mahdollistakaan. Haluan vain nauttia elämästäni omalla tavallani näin ja olla iloinen, edes joskus. Olen niin pettynyt tähän koko maahan, mikään asia ei ole täällä hyvin. Mukava kuitenkin että ihmiset kertovat ihanasta elämästään ja miten kaikki on hyvin, se ei kuitenkaan ole sitä mitä minä haluan. Jokainen ihminen on yksilö ja toisen ilo voi olla toisen suru. Niin monta vuotta hukkaan täällä, niin monta huonoa kokemusta, eikä yhtäkään hyvää asiaa, ei ainuttakaan.

Lue lisää

Hedonisti.
Ei arvostettavaa.

Anonyymi kirjoitti:

On ihana kuunnella, jos on päässyt asioissa eteenpäin, se kuitenkin luo tunteen omasta epäonnistumista eikä vie itseäni eteenpäin. Tunteet eivät mielestäni vie eteenpäin vaan haittaavat elämää ja paljon. Ne hallitsevat ainakin pelkästään negatiivisesti omaa elämääni enkä tule niiden kanssa toimeen, en ole koskaan tullut ja tuskin tulen koskaan olemaan. Mielummin vaikka juon itseni tunteettomaksi kuin vietän päiväni niissä, kun ne tunteet eivät ole edes sitä miten ajattelen kaikesta, vaan jotain ihan muuta. Elämä sujuu täedellisesti, kun kukaan ei ole elämässäsi läsnä, näin se vaan ainakin itselläni on. Olen taiteilijasielu ja elämäni rullaisi sen ympärillä jollei turhia tunteita ja ajatuksia olisi mukana, voisin olla jopa kuuluuisakin, mutta olen huomannut taiteellisten kykyjeni kadonneen jonnekkin tämän kaiken huonon seuraukseni ja se on itselleni elinehto, elän sille, elän olemista hiakkalaatikon ulkopuolella. Tuntuu myös että olen menettänyt kaiken loogisen ajattelykyvyn, en enää ajattele järkevästi ja sekin on kaikki huonojen terapeuttien syytä, olen ajautunut polulla, jossa en pysty elämään.

Lue lisää

Keskity taas niihin taidelajeihin, missä olet hyvä. Panosta nyt siihen. Olen itsekin "taitelijasielu". Luovuus kärsii, kun kanavat tukkeutuu. Luovuutta ei voi myös pakottaa. Suorituspaineet syö myös luovuutta aina. Pelko ja ahdistus syö luovuutta.

Kun on ollut henkisesti vuosia erämaassa, luovuus alkaa taas kukkimaan ihmellisellä tavalla. Se kukkiminen alkaa erämään keskeltä. Luovan pitää myös uskaltaa luodakseen.

Anonyymi kirjoitti:

Ikuinen kysymys on vain mikä kenellekkin sopii ja mistä sen ilon ja onnen löytää. Olen kokeillut liikkua ja parantaa myös muuten elämäntapojani, mutta en saanut niistä mitään, jäi vain kysymys pyörimään mieleen, että tässäkö se oli. En tunne silloin itseäni omaksi itsekseni, se on ongelma eikä silloin voi nauttia oikein mistään. Taiteellinen sielu kun ei vain tahdo löytää sitä kaiken ydintä muusta kuin katsomalla asioita eri kantista ja usein siihen tarvitaan päihteitä. Mitä tekee hyvällä kunnolla ja terveillä elämäntavoilla, jos kaikki muu on kadonnut elämästä. Ja tämä siis kokemuksen kautta, siksi en enää jaksa panostaa itseeni terveyden kautta. En esimerkiksi nauti musiikista selvin, en myöskään hahmota asioita niin kuin haluan, en osaa silloin piirtää tai maalata, käytännössä mikään ei kiinnosta tai sitten eri asioiden taidot ovat menneet kaiken seurauksena niin huonoksi ettei niitä pysty itsekään hyväksymään. Tuntuu että ennen kaikki oli vain moninkertaisesti paremmin, eikä se ainoastaan tunnu siltä, vaan ne olivat. Nyt en ole enää mitään, ja haluan vain pois tästä maasta johonkin sellaiseen paikkaan, jossa voin toteuttaa itseäni, täällä se ei ole näköjään mahdollista. Jokin on vain hullusti ja siihen on pakko olla syy, enkä keksi enää muuta kuin maiseman vaihto kokonaan toiseen maahan.
En tiedä enää, kaikki on vain täysin turhaa. Näen itseni onnellisena kun olen sellaisissa piireissä joissa muutkin juo, olen silloin onnellinen ja oikeasti iloinen, nauran ja silmäni kiiluvat onnesta, sitä samaa en ole koskaan kokenut selvin enkä usko sen olevan mahdollistakaan. Haluan vain nauttia elämästäni omalla tavallani näin ja olla iloinen, edes joskus. Olen niin pettynyt tähän koko maahan, mikään asia ei ole täällä hyvin. Mukava kuitenkin että ihmiset kertovat ihanasta elämästään ja miten kaikki on hyvin, se ei kuitenkaan ole sitä mitä minä haluan. Jokainen ihminen on yksilö ja toisen ilo voi olla toisen suru. Niin monta vuotta hukkaan täällä, niin monta huonoa kokemusta, eikä yhtäkään hyvää asiaa, ei ainuttakaan.

Lue lisää

Ei minun elämäni ole ihanaa. Mutta ihan tyydyttävää se voi olla. Joku tuossa mainitsi, hedonistin. Itse olen kai lähempänä askeetikkoa. Ehkä sellainen elämä sopii minulle, jossa on jonkinlainen järjestys, struktuuri. Mutta siihenkin on vielä matkaa. Ei ole olemassa mitään valmista, missä olen sitten ja lepään. Minulle elämä on matkantekoa. Jokainen elää sen näköistä elämää, mikä parhaiten sopii. Jos haluat juoda ja näet niin itsesi tyytyväisimpänä, niin mikäs siinä. Jokaisella on se oma polku mitä tallata. Nautitaan niistä pienistä iloista. Minä auringonsäteistä ja sinä vaikka siitä lasillisesta viiniä.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi paljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta en enää voi koska tuntuu etten kykene enää niihin, jokin muuttui matkan varrella, muutuin huonoksi minäksi. Ja miksi, syytä siihen ei ole... on vain tämä hetki josta olen ikuisesti katkera. Ehkä tilanne olisi toinen, jos jokin olisi mennyt parempaa, tai olisin saavuttanut jotain hyvää tai mahdollisuuksia. Sain vain moninkertaisesti huonomman elämän joka tavalla. En kestä itseäni enkä elämääni, siksi haluan vain hukuttaa itseni päihteiden maailmaan ja saan edes hetkeksi hyvän mielen, edes vaikka tunniksi, koska näin sitä en koskaan tule saamaan... se on jo nähty. Annan vain olla enkä tee enää mitään koskaan elämässäni, luovutan ja juon vaikka sitten niin kauan kuin henki pithisee.

Lue lisää

Tarvitset tarpeeksi hyvän inspiraation.

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitset tarpeeksi hyvän inspiraation.

Ainoa inspiraation on enää vaihtaa asumaan johonkin toiseen maahan, täysin toisenlaiseen kulttuuriin, jossa arvostetaan ihmistä ja halutaan auttaa. Suomessa en ole koskaan saanut minkäänlaista apua niihin ongelmiin joita olen matkan varrella käynyt lävitse, mutta huonommaksi asioita onkin tehty senkin edestä. En enää luota tämän maan yhteenkään terveydenhuollon työntekijään missään asiassa ja se ei tule koskaan enää muuttumaan. Enkä luota muutenkaan enää ihmiseen tässä maassa, kaikki luotto on mennyt.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin kehosta täytyisi palautua päihteiden käytön jälkeen. Menee varmasti aikaa siihen, että saa aivojen serotoniinitasot kuntoon. Sillä on suuri vaikutus vireyteen, mielihyväntuntemuksiin ja ruokahaluun.

Toinen kehon tuottama mielihyvähormoni endorfiini, jota saa unen aikana, pitkäkestoisen liikunnan tuloksena, mielihyvää tuottavien asioiden tekemisen, kuten musiikin kuuntelun avulla. Endorfiinit ovat kehon sisäsyntyisiä morfiineja. Niidenkin toimintaa edesauttaa se, ettei käytä päihteitä. En minäkään harrasta liikuntaa verenmaku suussa, enkä kokisi punttisalia omakseni.

Vähitellen olen vain kävellyt aina vähän pitempiä matkoja ja matkat taittuvat kunnon kohotessa nopeammin. Olen koukussa ulkoiluun. En pidä sitä kovin pahana koukkunan; saan raitista ilmaa ja juuri sen mainitsemani endorfiinipiikin. Myös kehon kolotukset ovat jääneet pois liikunnan kautta.

Joskus kun olen päivän pari ollut sisällä, tulee väsynyt, tunkkainen ja kaikin tavoin halju ja alavireinen olo. Vähän ahdistavakin. Tiedän silloin, mikä on lääke. Tärkeintä on lähteä kämpästä ulos.

Kaikkein paras mielialan kohottaja on tietysti seksi. Sitä en nyt valitettavasti ole voinut harrastaa viime aikoina, sopivan kumppanin puuttuessa. Sen aikana mielihyvähormoneita vapautuu kaikkein eniten ja hymykin irtoaa helpommin. Seksi on toistaiseksi paineenpurkua, mutta tärkeä sekin on muistaa tehdä.

Kaikessa tekemisessä on tärkeää, ettei vaadi itseltään liikoja, eikä lähde suorittamaan. Sillä tavoin asiat tuntuvat mielekkäimmiltä. Jos lähden kilpailemaan, teen sen ainoastaan itseni kanssa. Minä riitän ja olen tarpeeksi hyvä sellaisena Luojan luomana, kuin nyt satun olemaan.

Lisäksi itselläni on vielä korjaussarjana, mitä kysyit, nuo edellä jo mainitsemani rentoutusharjoitukset. Samanhenkiset ihmissuhteet, niitä voi hankkia tavalla toisella, ne ovat tärkeitä. On hyvä saada ajatustenvaihtoa ja perspektiiviä, ettei jää tuijottamaan liikaa omaan napaan. Tässä minun keinoja, että voit taas sanoa ettei auta sinulla ;)

Lue lisää

Tuijota vaikka seiniä se auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarvitset tarpeeksi hyvän inspiraation.

Hakeudu vankilaan.

Usko on se mihin minäkin luotan. En varmaan osaa riittävästi rukoilla, mutta olen huomannut sellaisen seikan, että kun olen saanut aikaiseksi jotain hyvää, niin minulle tulee siitä mielettömän levollinen olo. Ja se olo on ihan jostain muualta, kuin tästä maailmasta.

11:54 ja 16:44 kirjoittaja

Anonyymi kirjoitti:

Usko on se mihin minäkin luotan. En varmaan osaa riittävästi rukoilla, mutta olen huomannut sellaisen seikan, että kun olen saanut aikaiseksi jotain hyvää, niin minulle tulee siitä mielettömän levollinen olo. Ja se olo on ihan jostain muualta, kuin tästä maailmasta.

11:54 ja 16:44 kirjoittaja

Lue lisää

Hienoa!

En usko kyseisen aiheen kirjoituksiin, siksi en myöskään lue niitä. Muutenkin koko kirkon toiminta on ollut loppumassa jo pitkään, kaikki eroavat kun ovat huomanneet ettei rukoilemisesta tai muustakaan ole koskaan ollut mitään apua missään mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

En usko kyseisen aiheen kirjoituksiin, siksi en myöskään lue niitä. Muutenkin koko kirkon toiminta on ollut loppumassa jo pitkään, kaikki eroavat kun ovat huomanneet ettei rukoilemisesta tai muustakaan ole koskaan ollut mitään apua missään mielessä.

Lue lisää

Itse saan vastauksia rukouksiini mutta ei uskossa ole kyse vastatuista rukouksista, vaan parannuksen tekemisestä. Sinä kärsit koska olet tehnyt syntiä, etkä kadu syntejäsi, ja sama tie jatkuu ellet tee parannusta ja usko Jeesukseen.

Kirkosta erotaan eniten siksi, että se on maallistunut. Ei se puolusta miehen ja naisen välistä uskollista avioliittoa. Ei raamatullista opetusta. Se itseasiassa sopii nykyisin oikein hyvin kaltaisillesi katumattomille. Raamattu suututtaa, kuten varmaan itsestäsi huomaat kun tätä olet lukenut. Jumalaa ei kiinnosta selitykset eikä mielipiteet. Totuus hylkii valhetta ja inhoaa sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Itse saan vastauksia rukouksiini mutta ei uskossa ole kyse vastatuista rukouksista, vaan parannuksen tekemisestä. Sinä kärsit koska olet tehnyt syntiä, etkä kadu syntejäsi, ja sama tie jatkuu ellet tee parannusta ja usko Jeesukseen.

Kirkosta erotaan eniten siksi, että se on maallistunut. Ei se puolusta miehen ja naisen välistä uskollista avioliittoa. Ei raamatullista opetusta. Se itseasiassa sopii nykyisin oikein hyvin kaltaisillesi katumattomille. Raamattu suututtaa, kuten varmaan itsestäsi huomaat kun tätä olet lukenut. Jumalaa ei kiinnosta selitykset eikä mielipiteet. Totuus hylkii valhetta ja inhoaa sitä.

Lue lisää

Tiedätkö mitä, joskus kun minulla meni huonosti eräs muutaman sadan joukko kristillisissä menoissa lupasivat alkaa rukoilemaan puolestani ja voin kertoa, että sen jälkeen elämäni on myös ollut yhtä helvettiä. En halua olla ydenkään uskovaisen kanssa missään tekemisissä, jos ja kun puhe niistä huuhaa jutuista alkaa. Jos vaihtoehtona olisi itsemurha tai uskominen jumalaan niin valitsisin ensimmäisen.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö mitä, joskus kun minulla meni huonosti eräs muutaman sadan joukko kristillisissä menoissa lupasivat alkaa rukoilemaan puolestani ja voin kertoa, että sen jälkeen elämäni on myös ollut yhtä helvettiä. En halua olla ydenkään uskovaisen kanssa missään tekemisissä, jos ja kun puhe niistä huuhaa jutuista alkaa. Jos vaihtoehtona olisi itsemurha tai uskominen jumalaan niin valitsisin ensimmäisen.

Lue lisää

Sitä paitsi kaikilla maailman ihmisillä jotka eivät usko jeesekseen menee parhaiten, taloudellisesti ja terveydellisesti? Mieti sitä ja kaikki uskovat rypevät paskassa saamatta mitään hyvää koskaan!

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö mitä, joskus kun minulla meni huonosti eräs muutaman sadan joukko kristillisissä menoissa lupasivat alkaa rukoilemaan puolestani ja voin kertoa, että sen jälkeen elämäni on myös ollut yhtä helvettiä. En halua olla ydenkään uskovaisen kanssa missään tekemisissä, jos ja kun puhe niistä huuhaa jutuista alkaa. Jos vaihtoehtona olisi itsemurha tai uskominen jumalaan niin valitsisin ensimmäisen.

Lue lisää

Uhriudu vaan. Mitä se auttaa? Jos et itse mene Jeesuksen eteen pyytämään anteeksiantoa, niin turha sinun on Häneltä mitään odottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Uhriudu vaan. Mitä se auttaa? Jos et itse mene Jeesuksen eteen pyytämään anteeksiantoa, niin turha sinun on Häneltä mitään odottaa.

Sehän tarkoittaa että tämä oletettu jeesus on ihan mulkku tyyppi jota ei kiinnosta kenekään hyvinvointi

Anonyymi kirjoitti:

Sehän tarkoittaa että tämä oletettu jeesus on ihan mulkku tyyppi jota ei kiinnosta kenekään hyvinvointi

Muutenkin sinä olet aina pilaamassa muiden aloituksia jeesusjutuillasi, usko se asia mielummin ettei kukaan ole kiinnostunut mistään satuolennoista!

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö mitä, joskus kun minulla meni huonosti eräs muutaman sadan joukko kristillisissä menoissa lupasivat alkaa rukoilemaan puolestani ja voin kertoa, että sen jälkeen elämäni on myös ollut yhtä helvettiä. En halua olla ydenkään uskovaisen kanssa missään tekemisissä, jos ja kun puhe niistä huuhaa jutuista alkaa. Jos vaihtoehtona olisi itsemurha tai uskominen jumalaan niin valitsisin ensimmäisen.

Lue lisää

"Kristillisissä menoissa" voi olla ihan minkälaisia ihmisiä tahansa. En minäkään ihmisiin luota. Luotan Jeesukseen Kristukseen. Jeesuskin puhui fariseuksista. Ei kannata sekoittaa jotain uskonnollista hömppäpömppälahkoa Jumalaan. En minäkään missään seuroissa käy. Ihan omin päin uskon. Ei siitä päätä kukaan toinen ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

"Kristillisissä menoissa" voi olla ihan minkälaisia ihmisiä tahansa. En minäkään ihmisiin luota. Luotan Jeesukseen Kristukseen. Jeesuskin puhui fariseuksista. Ei kannata sekoittaa jotain uskonnollista hömppäpömppälahkoa Jumalaan. En minäkään missään seuroissa käy. Ihan omin päin uskon. Ei siitä päätä kukaan toinen ihminen.

Lue lisää

Mitä Jumala sinulle antaa? Miten se antaa? Heittääkö se taivaalta röökiaskin tai päivän lehden postilaatikkoosi vai mitä 😂

Anonyymi kirjoitti:

Mitä Jumala sinulle antaa? Miten se antaa? Heittääkö se taivaalta röökiaskin tai päivän lehden postilaatikkoosi vai mitä 😂

Jumala antaa ihmiselle elämän. Röökiaski on olemassa koska Jumala pitää todellisuutta yllä. Jokainen ajan hetki on Jumalan piirtämä ja suunnittelema. Nuo sinun kotkotuksesikin ovat Jumalan suunnittelemia, joilla sinä häpäiset itsesi Hänen edessään, ja ehkä vielä näet sen ja kadut.

Kaupanalan töissä on kaikennäköisiä ihmisiä. Ei ulkonäkö sulje sen alan töitä pois eikä mitään muutakaan alaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaupanalan töissä on kaikennäköisiä ihmisiä. Ei ulkonäkö sulje sen alan töitä pois eikä mitään muutakaan alaa.

Juu ei ne siellä mitään missejä ole. Ihan normaali työntekijöitä. Jotkut heistä hymyilee, mutta ei kaikki ollenkaan..

Anonyymi kirjoitti:

Juu ei ne siellä mitään missejä ole. Ihan normaali työntekijöitä. Jotkut heistä hymyilee, mutta ei kaikki ollenkaan..

Minä olen runsaasti ylipainoisena tehnyt kaupanalan töitä. Kassatyössä on kaikenikäisiä ja -näköisiä. Sitten jos jonnekin boutiqueen haluaa päästä töihin, niissä ulkonäöllä on väliä. Pitää olla huoliteltu ja tyylikäs.

Anonyymi kirjoitti:

Kaupanalan töissä on kaikennäköisiä ihmisiä. Ei ulkonäkö sulje sen alan töitä pois eikä mitään muutakaan alaa.

Hoitoalan työtä kiusaamista ulkomaisia paapotaan työsuojelua hoitovirheistä näitä ei kiinosta vanhukset ja miten voikaan kun jättävät omat vankuksensa sinne mistä tulevat esimiehet katsovat läpisormien vanhusten laiminlyöntiä hoitovirheet salataan tapaturmat omaisilta laiskoja naisia juoppoja töis tampere pahin ja hoitopaikat kännykät käsiä kiroillaan tiuskitaan vanhuksille tein avulle asian ja yhtä tyhjän kanssa ei välitetä ahkeria kiusataan esimiehet aivan karmeat yli kaksipaikkaa pahimmat tampere eImihet pitäs hyllyttää pois kokonaan naisia aivan järkyttäviä valehtelu työmoraali näillä masennyin ja menetin kaiken velkasaaneraus meni ja asunto työn piti jatkua en saanut luvattua jatkoa en pegasostunnuksia etten ilmoita tapaturmista ja hoitovirheistä koneelle avi yhtä tyhjän kanssa ja JHL liito tyrivät asian takinkääntöä että näin

Tiedän ett monella on asiat paljon huonommin kuin mulla. Siks olen osallistunut keräyksiin joissa tuetaan lapsia täällä Suomessa ja ulkomailla. En mä kulje koko aikaa pää perseessä, kyllä mä olen kuunnellut ja tukenut muita ja kehunutkin, jos on tarvetta ollut. Kun itse voi henkisesti huonosti voi olla vaikeaa lähteä muita auttamaan, kun ei edes jaksa välittää ja huolehtia itsestään.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän ett monella on asiat paljon huonommin kuin mulla. Siks olen osallistunut keräyksiin joissa tuetaan lapsia täällä Suomessa ja ulkomailla. En mä kulje koko aikaa pää perseessä, kyllä mä olen kuunnellut ja tukenut muita ja kehunutkin, jos on tarvetta ollut. Kun itse voi henkisesti huonosti voi olla vaikeaa lähteä muita auttamaan, kun ei edes jaksa välittää ja huolehtia itsestään.

Lue lisää

Totta. Tosi ymmärtämätön lausahdus taas ihmiseltä, joka ei masennuksen helvettiä ole joutunut kokemaan. Tosin joillakin voi oma huono aika elämässä myös "unohtua". On mullekin sanottu, että kuulepa ihan turha sun on masentuilla. Tai että, otapa itseäsi niskasta kiinni. Ja eräs masennuksesta eläkkeelle jäänyt sanoi: "Et sä mihinkään eläkkeelle pääse, ei nykyään pääse. Sä varmaan haluaisit jäädä, eiks vaa?" Vastasin siihen, että ei varmaan ole mun haluista kiinni, että mieluiten haluaisin olla terve. Ja sitte vielä tää jatkoi, "ei sulla mitää vaikeeta oo, mä oon käyny ihan samoja juttuja läpi.." Ikään kuin toinen tietäisi edes mun elämästä mitään. Tai saisi yhtään kiinni, siitä mitä mun pään sisällä on. Ja sepäs se eniten harmittaakin. Kierrän nykyään kaukaa tietyt ihmiset.

Pöh,ala tyytyyn vähempään ja nauti pienistä asioista.Se että voit ostaa kaupasta lempi ruokaa ja juomaasi on oikeasti suuri asia ,nauti siitä.