Huume kuolemat lisääntyy, kannabis on vaarallinen.

Kannabis ei tapa, kovat huumeet kyllä ja se on surullista. Jotain kertoo sekin että kärkkäästi uutisoidaan että nuoret eivät enää käytä juurikaan alkoholia- ei kai kun esso-tabletin saa isoissa kaupungeissa tuosta vaan eikä edes maksa paljon.
Nuorille pitäis antaa tietoa huumeista, faktaa eikä pelottelua. Ja niin pitäisi myös nuorten vanhemmille ja muille nuorten kanssa toimiville.

Hyvä artikkeli etenkin tuo yle:n juttu. Vanhemmat, jos teillä herää epäilys että nuori on kokeillut/käyttää jotain, ottakaa asia suoraan puheeksi.
Ei vihalla, suuttumuksella, vaikka pelko usein sellaiseksi muuttuukin. Kunnioituksen kautta löytyy yhteys nuoreen helpommin. Kunnioituksella nuoren maailmaa kohtaan. Etsikää tietoa, mieluummin useasta lähteestä. Etsikää yhdessä. Keskustelkaa yhdessä.
Ja avoin keskustelu toimii myös ennaltaehkäisynä. Se kannattaa aloittaa ikätasoon sopivalla tavalla jo alakouluiässä.

Te itse tunnette nuorenne, tiedätte mistä narusta vetää. Yksi nuori tajuaa riskit vaikka aivojen kehittymisen kautta, toinen rahanmenon, kolmas ulkonäköön vaikuttavien seikkojen takia.

Jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen että tarvitaan ulkopuolista apua, älkää luovuttako vaan etsikää niin kauan että löytyy taho, joka todella ymmärtää ja ottaa tilanteesta kopin. Hoidon taso vaihtelee, ja hoitohenkilökunnassakin on ihmisiä, joilla asenteet ja ennakkoluulot haittaavat työtä.

Ja aloittaja, sanomalla että väärä seura on pahaksi, toistat ja ylläpidät juuri niitä ikäviä asenteita joista artikkelissa puhutaan.

Vanhemmat, olkaa kiinnostuneita lapsenne elämästä. Vuosi toisensa jälkeen kun lapsilta ja nuorilta kysytään mitä he haluaisivat tai mikä on parasta, vastaus on sama: AIKAA vanhempien kanssa, perheen kanssa. Moni kokee riittämättömyyttä kun ei pysty tarjoamaan kaikkea aineellista hyvää, mutta loppupeleissä se mitä lapset tarvitsevat, mitä he haluavat, on ilmaista. Sinä.