En tarkoita nyt mitään pikku ostosta vaan rahakkaampaa päätöstä. Muistan kun otettiin aikoinaan puolison kanssa asuntolaina, nainen sen lopullisen päätöksen asunnosta teki, oli jo raskaana joten vaati asunnolta tittyä tasoa, toimivuutta sekä sijaintia, kuten neuvola, terveyskeskus, kaupat, koulut lähellä jne. Ja niin sai haluumansa. Kun oli esim. auton vaihdot kyseessä jännä kyllä siinäkin puoliso sanoi viimeisen sanan vaikka ei ole edes korttia naisella. Tuntuu olevan ainakin meillä että nainen pyörittää taloutta kun mulla ei ole muka tarpeeksi "silmää" mitä hankitaan ja millä hinnalla. Olen antanut ohjat eikä se mua haittaa.
Kuka tekee teillä päätökset
Anonyymi
1554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei kumpikaan.
Tossun alla ei ole hyvä olla.. Meillä tehdään yhdessä päätökset, tosin vaimo halusi ostaa auton ja kerroin ettei sitä autoa kannata ostaa mitä se kävi katsomassa koska se voi hajoo koska tahansa ja niin se hajosi ja 8500 meni hukkaan vaimolta. Olisin auttanut hankkimaan ihan uuden auton koska periaatteesta en osta käytettyä niissä voi olla piileviä vikoja ja vaimoa nyt huijattiin vaikka varoitin. Remontti päätökset olen tehnyt itse koska ne hommat osaan eikä vaimo osaa rempata ja remppaan itse.
Uudetkin kyllä hajoo, esimerkkejä riittää.
Vaimoni on aina ollut huono päättäjä.
Asioille jotka eivät minua kiinnosta tippaakaan, hän on hakenut omalle päätökselleen siunaukseni.
Vuosikaudet elimme hyvin liikkuvaa elämää työpaikkojeni vaihtojen vuoksi.
Koskaan ei syntynyt edes keskustelua muutoista neuvottelumielessä. Vaimo ja ensimmäinen lapsemme muuttivat tietenkin mukana. Toisen tultua ryhdyin jarruttelemaan.
Rakentamamme rinnetalon piirrustukset katsoimme yhdessä etukäteen.
Kesämökin hankinta ja myynti kahden vuoden kuluttua, olivat minun ratkaisujani.
Samoin retkeilyveneen hankinta ja myynti kahden veneilykesän jälkeen.
Tietenkin aistin hänen mielipiteensä ja otin ne huomioon vaikka hän ei koskaa vaatinut, tai edes suoraan pyytänyt mitään.
Autoista hän oli huolissaan niiden pitkän käyttöiän vuoksi.
Yhtä japanilaista pidimme melkein 20 vuotta. Tein siihen melkoisen paljon ennakkohuoltoja mm. yhden koneremontin. Remontti on väärä sana koska kone toimi.
Yhden urputtamiskauden jälkeen ajoin kotiin työpaikkakunnalta metallikullitetulla, tehdasuudella citikalla niin kommentti oli vain, "pittääks tuon olla tuon värinen"?Tuon väristä" pidin 19 vuotta.
Perheemme raha-asioista hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Silloin kun rahaa ei ollut niin se oli vain tilanne ja elimme sen mukaan.
Meillä on aina kaikki ollut yhteistä. Vaimo on luottanut siihen, että yhteisellä käyttelytilillämme on saldoa vähintään sen verran kuin kortin käyttöraja vaatii. Koskaa se käyttökatto ei ole tullut vastaan. Kerran nostin sen tappiin koska Espanjan asuntomme remontin kustannukset kolkuttelivat ylärajaa.
Omat rättinsä vaimo oppi jo varhain hankkimaan ilman siunaustani. Hän ostaa myös minun käyttövaatteeni koska tietää minun inhoavan koko prosessia.
Minusta tämä järjestely on toiminut hyvin. Minua ei kiinnosta sisustamiseen ja vastaavaan liittyvät asia. Tosin sohvakaluston ostamiseenkin hän raahaa minut mukaan vaikka tietää kantani olevan joo, joo.
Vastaavasti, kun ajoittain yritän pitää hänet tietoisena perheemme taloudellisesta tilanteesta niin hänen kiinnostuksensa on saamaa joo, joo astetta.
Kumpi milloinkin. Asunto, no, se oli miehen päätös. Hankki talon jo poikamiehenä elellessään, minä muutin hänen luokseen 5 vuoden kuluttua talon ostosta.
Hyvä talo, hyvällä paikalla, mitä siitä pois muuttamaan. Rempattu ollaan yhdessä, olen hyvä tekemään suoraa saumaa ja osaan käyttää kaikkia sähköisiä työkaluja siinä kuin mieskin.
Miehellä on hyvä sisustussilmä, joten hän päättää esim. tapetit ja huonekalujen sijainnit, minä roiskisin ne minne sattuu.
Pihamaa ja istutukset on täysin minun käsissä. Mies leikkaa nurmikon ja tekee lumityöt jos nyt pääkaupunkiseudulla lunta tulee, muuten ei puutu pihahommiin.
Mies on ostanut omat autonsa ja minä omat. Mukana toki olemme toistemme autokaupoissa olleet, mutta päätöksen on joka kerran tehnyt kumpikin itse.
Kesämökkitontti ostettiin täysin mun intuition ja mielen mukaan. Paikkakuntakin määräytyi mun sukusiteiden mukaan. Mökin koko ja rakennusten sijainti tontilla oli myös minun päätös. Mietin niitä tosi pitkään ja suunnittelin auringon kierron mukaan kaikki toiminnot. Mies taas valitsi itse rakennuksen ulkonäön, kattokulmat terassien koot, yms yms...
Lainaa emme ole koskaan ottaneet kun ei ole ollut tarvetta, mutta jos olisimme tarvinneet, niin eipä siinäkään olisi mitään riitaa tullut. Yhdessä olisi hoitunut.
Yhdessä tehdään isot päätökset. Kummatkin tuo oman, erilaisen näkemyksensä asiaan ja kun molempien kannat on kuultu ja punnittu, on päätöksen teko yleensä helppoa.
Noi yleisenä sääntönä jokainen kauppaihminen sanoo sulle, että pariskunnan kanssa kauppaa tehtäessä voita vaimoke kaupan puolelle, niin kauppa syntyy. Toki joskus tulee vastaan miehiäkin, jotka päättävät, mutta vähemmistössä ovat. Noissa tilanteissa sen huomaa kyllä heti ja pariskuntien kemia on aina jotenkin outo ... mies on sellainen "käskyttävä ja hankalan oloinen tyyppi". Yleistäen, nainen sanoo tekosyynä, että kysyy miehen mielipidettä, mies kysyy tosissaan. Nämä säännöt eivä tietenkään päde, jos yksilö on yksilönä ostamassa jotain. Pätee vain pariskuntana tehtäviin hankintoihin.
Itse taas olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että molemmat päättävät omalta osaltaan. Vaikka yhdessä hankittaisiin, niin en lähde ottamaan vastuuta valinnasta toisen puolesta.
Kaikki kiinteistövälittäjät tietävät, jos nainen ja mies tulevat pariskuntana asuntoesittelyyn, on puhuttava ensisijaisesti naiselle, joka tekee lopullisen ostopäätöksen.
Noin se kävi meidänkin kohdalla, muija keskusteli välittäjän kanssa ja teki lopullisen päätöksen, en toki vastustanut.
Asunto, sisustus ja puutarha kuuluvat yleensä naisen toimialueelle. Jos mies ei näistä asioista välitä niin tarkkaan, helpompi kaikille. Miehellä saattaa olla sitten muita asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä mutta naiselle yhdentekeviä. Ei nyt tule kyllä mieleen mitään esimerkkiä.
Vaimoni ei puuttunut asunnon hankintaan eikä edes sen paikkakuntaan. Kun vakiinnuimme niin piha ja puutarha jäivät täysin minun hoidettaviksini. Sisustus ja rätit eivät ole koskaan kiinnostaneet minua.
Vaimoni on puolestaan ollut täysin välinpitämätön perheemme tulonmuodostuksen ja varainhoidon suhteen. Hänelle on riittänyt, ettei hänen korttinsa ole koskaan kopaissut laarin pohjaa.
Käsistään käteville miehille monesti on tärkeää, että kodissa on pihamaata ja vaja väkertämiseen/ rakennuslupaa jäljellä. Miehet myös useammin osaavat kysyä talosta ja asuinalueesta pitkän tähtäimen kysymyksiä.
Eivät ne tietenkään naisillekaan ole yhdentekeviä asioita, mutta samalla kun moni nainen pohtii miten päin sohva laitetaan, miettii mies paljonko rahaa tulee kulumaan lämmitykseen/ veteen/ autotallin rakentamiseen tai muuttuuko asuinalue esim uuden moottoritien/ ostoskeskuksen myötä jne.
Siksi onkin hyvä että pariskunnat käyvät yhdessä näytöissä, niin tulee kysyttyä kattavammin kysymyksiä ja pohdittua asioita eri kanteilta.
Yhdessä asiat hoidetaan ja päätetään. Ei ole ongelmia ollut
Kun vielä elin parisuhteessa, mies vieritti päätökset ja vastuun minulle.
Oli mukavampaa sitten elää huolettomana eikä osallistua oikein mihinkään tärkeisiin päätöksiin ja asioihin. Sellainen lapatossu koko mies, ei mitään tukea myöskään yhteisten asioitten päättämiseen.
Se oli melkein kuin sinlkkuelämää parisuhteessa. Muutaman vuoden jaksoin, sitten lähdin. Nyt olen elänyt yksin muutaman vuoden ja elämä on hyvää ja nautittavaa ilman aikuista lasta kiviriippana.
En jaksa kiistellä asioista, jos nainen tuntee olevansa oikeassa tehkööt päätöksen, yleensä koskee yhteisiä ostopäätöksiä.