mut minä oon ainakin luovuttanu, ei sitä naista joka mut omakseen ottais löydy mistään. Kun ei sellasta ole olemassakaan. Paljon parempi oikeesti näin, ei paineita kun nyt lopulta tajuu tän homman nimen. Onhan se tietty joskus kurjaa se sinkkuna olo ku kaipais ihmistä kainaloonsa mut kaikkeen tottuu. Pitää vaan löytää ne ilot muualta, muista ihmisistä ja muista asioista.
luovutin, ei löydy ei
en tiiä teistä
203216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Justiinsa noin se menee. Kumma kun sen oivaltaminen tuntuu olevan niin vaikeaa.
Olen tehnyt samanlaisen päätöksen ja elämä on helpottunut kummasti. Kun ei ole vielä 25:een ikävuoteen mennessä seurustellut, niin uskon etten varmaan osaisikaan ottaa toista tarpeeksi huomioon jos tilaisuus tulisi, olen jo kaavoihini kangistunut. Täytyy muistaa, että elämä on niin paljon muutakin kuin seurustelu, jos yksi asia jää elämässä saavuttamatta, niin hyvin vielä menee. Kieltämättä olisi seurustelu mukava edes kerran elämässään kokea, jotta tietäisi mitä se on. Kylmä tosiasia on, että parhaat naiset ovat viety jo ja seurustelemattoman miehen "markkina-arvo" ei ole kehuttava(lue: sitä ei ole).
Eikä sitä kannata suhteeseen lähteä vain suhteen vuoksi. Elämänkumppanin pitää olla elämänkumppani. Hetken huumassa sitä voi mennä pää pyörälle kun on nainen, mutta jos aito vuorovaikutus puuttuu, niin pakkoseurustelu on perseestä ja syvältä. Mieluummin yksin kuin huonossa ihmissuhteessa. Hyvää suhdetta ei löydä helpolla. Jos selaisen haluat, niin katso ensin millainen olet itse ja millaisen naisen voit saada. Millaisen kanssa yleensä voisit viihtyä ja onko sellaisia olemassa.
Tuntuu niin ikävältä ja yksinäiseltä paikalta tämä maailma.
"Eikä sitä kannata suhteeseen lähteä vain suhteen vuoksi. Elämänkumppanin pitää olla elämänkumppani."
"Mieluummin yksin kuin huonossa ihmissuhteessa."
Olen näistä kanssasi tismalleen samaa mieltä!
"katso ensin millainen olet itse ja millaisen naisen voit saada."
Voitko hieman selventää, mitä tarkoitat tuolla saamisella tarkoitat?
"Voitko hieman selventää, mitä tarkoitat tuolla saamisella tarkoitat?"
-jos olet ruma kuin perkele, niin tuskin saat kovin kaunista naista.
-jos olet tyhmä kuin saapas, tuskin saat kovin älykästä naista.
-jos olet varaton, tuskin saat kovin rikasta naista.
Sit vaikka aivot käyttöön ja keksiin lisää näitä.
Rakkaus ei tunne rajoja....ja vitut...kyllä tuntee.
Tulin juuri baarista-piti olla treffit mutta ei sitten tullutkaan....En enää viitsi edes miettiä syitä tai odottaa!niin kiehuu että....päätin juuri 10.4.2005 klo.00.00 että nyt loppuu tää!En jaksa enää kokea pettymyksiä-ja miettiä mitä se toinen mahtaa ajatella!Mulle on parempi että vihdoinkin keskittyisin kouluun ja unohtaisin miesten kanssa säätämisen!Huonosti siinä kuitenkin käy!jos joskus joku tulee vastaan ja haluaa minut en sano ei,mutta en enää yritä mitään!Sitä on niin vaikeaa yrittää jotain jonkun lähes ventovieraan kanssa, joka kuitenkin antaa ymmärtää!en tunne häntä sen enempää,joten en voi sanoa mitään....Mutta nyt lopetan baareissa juoksemisen-aloitan uuden elämän!!!!katkerana vanhana piikana!omapahan oli valintani kauan sitten kun lopeti kaksi suhdetta-ihan omasta tahdostani..ruikutan varmaan sitten vanhana kun en ottanut sitä mitä sain-mutta totuus vain on se:että ei väkisin pysty!
Toivottavasti päätökseni pitää!
Kiitos että täältä löytyi samanlaisia kokemuksia!
Hyvää yötä!menen nukkumaan yksinäni-niin olen pärjännyt jo kauan!niin kait sitten tästä eteenpäinkin!
No älkäähän luovuttako? Kyllähän ihminen aina ongelmia keksii! Ensin miettii, että mistä sais. Sitten, että mitä tekis?. Ei ne murut johtoja myöten tule.
Pistä palsta pystyyn, että kesällä 22.6. keskustelupalstojen ujot ukonköriläät ovat autiolla saarella osoitteessa XX.
Sinne toivotaan nynneröisiä neitosia. Ja kertokaa vielä, että ohjelma on tosi kuiva. Se karsii heti timanttikauppiaat. Kyllä oikeat aarteenetsijät tietävät, että timantteja pitää etsiä.
Varmasti haukutaan täällä palstalla kaikilla keksityillä sanoilla. Vaan ei haukku haavaa tee.
Vetää töpselin lähtiessä tietsikasta irti.
Ne hienohelmat, joille herraseura ei kelpaa, niin pysyköön poissa. Antaa niiden jäädä odottamaan sitä viimeistä laivaa.
Senverran pelisääntöjä kokoontumiseen, ettei sinne päissään tarvitse (saa)tulla. Kokooontukoot imusienet muualla.
On ne naisetkin yksinäisiä, ja kyselevät juuri samoja asioita.
Ja sieltä varmasti löytyy kavereita.
Hyvä kaveri on parempi, kuin huono akka.
Täällä keskustelupalstalla ei löydy todellisia ystäviä, mutta täällä voi suunnitella tapaamisia.
Kun aina vakuuttaa itselle, että "en kelpaa", niin tietysti heti uuden ihmisen nähtyään palaa turvalliseen asemaansa, ja hokee "en varmaan taaskaan kelpaa".
Pää pystyy, vaikka seisot paskakaivossa!
Parisuhteen etsiminen on aika väärä tapa, se tulee jos on tullakseen. Eli käytännössä kannattee yrittää olla vain mahdollisimman sosiaalinen, tietty kohtuus sosiaalisuudessakin.
Hei!
En todellakaan allekirjoita tuota "etsimällä ei löydä" -kliseetä!
Varmasti niin tavallaan voi käydä, että etsimättä löytää, JOS käy ravintoloissa ahkeraan. Koska totuuden nimissä me suomalaiset emme tee aloitetta tuolla kaupan kassalla. Tai jos alammekin pitkien katseiden vaihdon jonkun lähikaupan asiakkaan tai lenkkipolun kulkijan kanssa, niin sitä silmäpeliä saattaa joutua käymään vaikka 5 vuotta - eikä sittenkään kumpikaan sano sanaakaan, vaikka katseesta näkee toisen ihastuksen...
Eli kyllähän suurin osa pareista ovat varmasti löytäneet toisensa JOKO ravintolasta TAI joltakin deittipalstalta. Itse en kahden lapsen yksinhuoltajana "pääse" ravintolamaailmaa katselemaan kuin muutaman kerran vuodessa. Jos en tekisi mitään löytääkseni kaverin, saisin varmasti olla vuosikausia yksin. Sitä kuitenkaan en halua, koska olen voimakkaasti läheisyys-ihminen, on ihanaa kun on Mies, jonka kanssa jakaa asioita ja kokea rakkautta ja hellyytä.
Siksi olenkin ryhtynyt tuumasta toimeen, laitoin ilmoituksen 9-yhdistää palstalle. Tapasin yhden, josta en kiinnostunut. Ja toisen, josta TODELLA kiinnostuin. Nyt olemme tapailleet muutaman viikon ja tarinamme etenee vauhdilla hyvään ja molempien toivomaan suuntaan! On ihanaa, kun vuosien yritysten ja erehdysten jälkeen tunnen, että "se on siinä!", tuosta miehestä voisi olla mulle mies vaikka loppuelämäksi. Ja kun kiinnostus on molemminpuolista, en voi kuin olla todella onnellinen!
Kotona istumiselle ja passiivisena olemiselle on hyviä vaihtoehtoja!
En ole kyllä kanssasi samaa mieltä vaan nimenomaan samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Etsimällä varmasti löytää, mutta onko se mitä löytää sitä mitä haluaa tai sitä mitä tarvitsee, se on toinen asia. Mun mielestä tuntuu keinotekoiselta lähteä analysoimaan, että tällaisen ja tällaisen miehen/parisuhteen minä haluan - ja sitten ilmoituksia laittamaan sinne sun tänne. Milloin ihminen loppujen lopuksi tietää, mitä haluaa? Ihan oikeassa elämässähän ihannemiehen vastakohta voi joskus saada hormonit hyrrämään ja pään pilviin. =) Mun mielestä paljon parempi on pitää hauskaa ja kulkea silmät auki - niin sitä ilmaantuu eteen kaikkea kivaa, joskus vakavampaa, joskus vähemmän vakavaa. Sitähän tämä elämä on.
Kiva, kun kommentoit...
Mun pointtini olikin siinä, että JOS mahdollisuuden raflamaailman iloihin osallistumiseen ovat todella rajalliset, kuten itselläni, niin silloin muut "keinot" ovat todella käyttökelpoisia. Kuten netti yms. Hyvä, jos itsellesi on käynyt niin, että kaupan kassajonossa tai muualla kuin rafloissa olet tutustunut mieheen "siinä mielessä".
Ja kyllä tässä iässä ja näillä elämänkokemuksilla tietää hyvinkin mitä EI halua. Ja kumma kyllä, tämä mies, jonka ilmoituksellani löysin, vie multa jalat alta. Tuskin olisin häneen törmännyt muualla, siellä raflassa. Hän on sellainen miehekäs mies, josta olen haaveillut. Tottakai hänelläkin "puutteita", mutta onpahan mukavampi olla ominen puutteineen hieman epätäydellisen ihmisen kanssa. Se kemia kun pelaa molemminpuolisesti, sehän se loppujen lopuksi tärkeintä on! Tutustumalla selviää lisää, mutta sanoinkin hänelle, etten tainnut ilmoitustani turhaan laittaa.... Niin hyvältä tuntuu tällä hetkellä! Tietysti - voihan tämä olla alkuhuumaa, mutta ei kaikkien kanssa pääse samanlaiseen tunteeseen ei sitten millään. Ja nautinpa nyt hänestä niinkauan ainakin kun tämän on tarkoitettu jatkuvan. Toivottavasti loppuiän!
Onnittelut, että näin hyvin on käynyt. =) Itse todellakin pörrään baarikärpäsenä ehkä liiankin kanssa ottamassa vahinkoa takaisin "kadotetun" nuoruuden kompensoimiseksi - ja työssäni törmään erilaisiin ihaniin ihmisiin ympäri Suomenniemen. Tarvetta erityiseen etsimiseen ei ole siis vielä ilmaantunut enkä osaa laittaa omalle kohdalleni. Netistä en voisi ikinä kuvitella seuraa etsiväni, täällähän jos jossain pitää mennä suoraan asiaan ja luetella, analysoida ja päättää etukäteen kuka kelpaa ja kuka ei - ennen kuin on edes antanut ihmiselle mahdollisuutta käydä juttelemassa.
Pyrin juuri tuota samaa kertomaan kannustaessani yksinäisiä. Eihän se etsiminen aina toki tulosta tuota.
Olet ilmeisesti samaa mieltä, että kaloja ei saa lukemalla kalakalenteria, vaan menemällä ongelle.
Saalis ei ole silloinkaan varma, mutta kalakalenterin lukemisella ei varmasti tule keittokaloja. Ja ongellaolosta tulee parempi mieli, kuin kalakalenteria lukemalla.
Vai onkos joku saanut ongella passivisen kalan?
Ja kalalle pitää olla sopiva uistin.
Suuret kalat pyydetään hiljaa ja syvistä vesistä...!
Kännikalat metelöimällä rappujen alta..?
Monet myös pelkäävät, että näillä palstoilla kirjoittelevat "huijarit". Eiköhän suurin osa ole kuitenkin tavallisia perunsyöjiä?
Jos ovesi takaa kuuluu "kop,kop", niin kenen arvelet siellä olevan? Se ei ole "rakkaasi", sillä tilaisuus koputtaa vaan kerran. Rakkaasi koputta siis ainoastaan "kop".
Miten arvelet käyvän, jos jää odottamaan uutta koputusta?
Onnea löydöllesi!
Niinpä. Elämme täällä vain kerran ja sääli sitä, jonka elämä menee odottaessa vain jonkun täydellisen ihmisen tekevän siitä täydellisen.
Itse olen nyt onnenni taivaissa, eilinen ilta uuden miesystäväni seurassa kului hienosti ja lähennyimme toisiamme taas ison matkaa kertoessamme kokemuksistamme, jotka eivät ole vain positiivisia. Jakamalla ajatuksiaan ja asioitaan puolin ja toisin voi lähentymistä tapahtua. Ilman sitä ei suhteesta tule toimiva, toinen jää enemmän tai vähemmän "vieraaksi". Mun mielestäni avoimuus on yksi tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Luottamus tulee vain sitä kautta. Se, että "antautuu" toiselle, uskaltaa näyttää tunteensa, vaatii rohkeutta. Mutta ilman sitä rohkeutta ei pääse lähelle toista.
Elämä maistuu taas entistä paremmalle. Nautin joka hetkestä tietäen, että tuo mies on myös mukana täysillä!
sisälle. Kieltämättä välillä tulee olo, että koenko enää toista kertaa "elämäni rakkautta". Itse olen sitä mieltä, että ei se onni etsien tule, mutta kyllä sitä pitää itse olla oikealla positiivisella mielellä ja liikkua. Pitää silmät auki ja antaa ihmisille mahdollisuuksia!Tsemppiä kaikille!Ihmeitä sattuu joka päivä....
..voi elää myös sinkkuna. Ihan turhaa ajanhaaskausta sääliä itseään ja toivoa koko ajan jotain muka parempaa.
Ajattele, voit tehdä mitä haluat, milloin haluat.
Parisuhde ei ole ainoa elämää täyttävä asia, ala suhtautua leikkillisen kevyesti koko asiaan ja hae mielekästä tekemistä ja harrastuksia muualta.
kannattais olla kuule varovainen, olette vasta muutaman kerran tapailleet, mistäs tiedät ettei miehellä muita naisia pyöri samaan aikaan. Ota selvää kunnolla miehestä. Sulla on paljon menetettävää kun kahden lapsen yksinhuoltaja olet.
Hei ja kaunis kiitos huolehtimisestasi :)
Itseasiassa JOS tähän ikään ehtinyt henkilö ei tajua esim. sellaista asiaa, onko tapailu-/seurustelukumppani vapaa vai varattu, niin asiansa ovat aika huonossa mallissa. Elämää olen kokenut, suuria menetyksiä mukaanlukien. Onneksi tässä iässä aistii ja tietää aika paljon asioista. Minulla on kyllä siniset silmät, mutten ole naiivi ja sinisilmäinen....
Hyvää kesän odotusta, kaikille!!
Alan itsekin tajuamaan tuon. Semmoista ihme naista ei maa päällään kanna, joka minut ottaisi. Ja jos ottaisi, niin itsestä tuntuu epäsopivalta.
On se paljon parempi olla vain ja elellä vapaana hautaan asti.
Kyrsii välillä kyllä kun veljet ja siskot löytää sen oikean...ja sitten käydä häissä muodollisuuden vuoksi... :(
Ikää tulee tälle papalle kohta jo 29.