Hyvää kevättä kaikille!
Olen n. puoli vuotta aikaisemmin kirjoittanut palstalle ja sen jälkeen käynyt vain muutaman kerran.
Olen 17-vuotias kaunis suomalainen tyttö. Käyn lukiota ja koulu menee erittäin hyvin. Elämä muutenkin kaikin puolin kunnossa. Urheilen ja elän terveellisesti.
Sitten asiaani...
-n. 8kk sitten tapasin Turkin lomallani nuoren pojan. Olen matkustellut Turkissa elämäni aikana useita kertoja ja tavannut erilaisia ihmisiä. HÄN oli kuitenkin aivan erilainen ( ei työskennellut baareissa, ravintoloissa ym)..Vaan käy yliopistoa. Hän on minua kolme vuotta vanhempi, vihreät silmät ja vaalean ruskeat hiukset. Ei näytä tyypilliseltä turkkilaiselta.
Vietimme yhdessä aikaa yli viikon ja tutustuimme. Välillämme ei ollut mitään seksuaalista.
Hän todella välitti minusta ja käyttäytyi aivan eri tavalla kuin muut turkkilaiset miehet.
---> Nyt puhun vaistosta! Olen kauhean tarkka kaikkien miespuolisten kanssa ja TODELLA varovainen ( se tässä onkin ongelma).
Kävimme hänen kanssaan monessa paikassa, teimme normaaleja asioita. Makoilimme rannalla, kävimme ostoksilla, nauroimme ihmisille, puhuimme elämästä ja tapasin hänen vanhenpansa. He ovat normaalisti toimeen tulevia. Ei mitään köyhiä.
Tämä poika/ mies on herkkä. Hän olisi halunnut toijottaa silmiini monia tunteja makoillessamme rannalla ja vain puhua ja puhua. Hän oli erittäin asiallinen, vaikka kuinka yritin niin hän halusi välttämättä maksaa aina kaiken.
Tunnen sisälläni, että hän on erilainen!
Enkä millään voi uskoa olevani väärässä. Hän on sivistyneempi kuin monet muut miehet siellä.
Ja se tunne kun hän oli lähelläni...Tavallaan tuntui, että hän pelkäsi satuttavansa minua jollain tavalla tai että häviäisin jonnekkin.
NO..Olemme tietysti pitäneet yhteyttä kaikki nämä kuukaudet. Lähetämme 20-30 viestiä päivittäin ja soittelemme kolme-neljä kertaa viikossa. Tänä aikana olen saanut miettiä paljon ja todellakin pystymme puhumaan AIVAN kaikesta. Kohta olen taas lähdössä perheeni kanssa Turkkiin ja tietysti aijomme viettää taas aikaa yhdessä. Hän on myös tulossa Suomeen pian. Hän halusi maksaa matkani, mutta en tietenkään suostunut siihen. Vanhempani ovat tavanneet hänet. Isäni ei "hyväksy" asiaa, vaikka sanoikin että poika vaikuttaa fiksulta, luotettavalta ja asialliselta. Mutta suhteesta ei voisi tulla mitään. Äiti suhtautuu melko hyvin. Tietysti teen itse päätökseni JA MINUA PELOTTAA, että teen virheen!
EN HALUA, että kukaan käyttää minua hyväkseen!
Ja siitä syystä olen hirveän varovainen. Pitäisikö minun löysätä?
Olen kertonut hänelle huolistani ja olemme puhuneet niistä paljon. Luotan häneen, mutta pelkään, että erot elämässä on liian suuret.
Hän on todella rakastunut minuun. Sen näki katseesta, käytöksestä ja tavalla jolla hän puhui.
Jokainen teistä varmaan tietää mitä tarkoitan.
Ongelmani on varovaisuuteni. Onko se vain hyvästä? Hän on ensimmäinen mies jota kohtaa tunnen näin.
Haluaisin viisaiden neuvoja??. Olen pohtinut näitä asioita niin paljon ja sisälläni olen niin varma kaikesta. Eihän tässä kiire ole mihinkään.
Olen n. puoli vuotta aikaisemmin kirjoittanut palstalle ja sen jälkeen käynyt vain muutaman kerran.
Olen 17-vuotias kaunis suomalainen tyttö. Käyn lukiota ja koulu menee erittäin hyvin. Elämä muutenkin kaikin puolin kunnossa. Urheilen ja elän terveellisesti.
Sitten asiaani...
-n. 8kk sitten tapasin Turkin lomallani nuoren pojan. Olen matkustellut Turkissa elämäni aikana useita kertoja ja tavannut erilaisia ihmisiä. HÄN oli kuitenkin aivan erilainen ( ei työskennellut baareissa, ravintoloissa ym)..Vaan käy yliopistoa. Hän on minua kolme vuotta vanhempi, vihreät silmät ja vaalean ruskeat hiukset. Ei näytä tyypilliseltä turkkilaiselta.
Vietimme yhdessä aikaa yli viikon ja tutustuimme. Välillämme ei ollut mitään seksuaalista.
Hän todella välitti minusta ja käyttäytyi aivan eri tavalla kuin muut turkkilaiset miehet.
---> Nyt puhun vaistosta! Olen kauhean tarkka kaikkien miespuolisten kanssa ja TODELLA varovainen ( se tässä onkin ongelma).
Kävimme hänen kanssaan monessa paikassa, teimme normaaleja asioita. Makoilimme rannalla, kävimme ostoksilla, nauroimme ihmisille, puhuimme elämästä ja tapasin hänen vanhenpansa. He ovat normaalisti toimeen tulevia. Ei mitään köyhiä.
Tämä poika/ mies on herkkä. Hän olisi halunnut toijottaa silmiini monia tunteja makoillessamme rannalla ja vain puhua ja puhua. Hän oli erittäin asiallinen, vaikka kuinka yritin niin hän halusi välttämättä maksaa aina kaiken.
Tunnen sisälläni, että hän on erilainen!
Enkä millään voi uskoa olevani väärässä. Hän on sivistyneempi kuin monet muut miehet siellä.
Ja se tunne kun hän oli lähelläni...Tavallaan tuntui, että hän pelkäsi satuttavansa minua jollain tavalla tai että häviäisin jonnekkin.
NO..Olemme tietysti pitäneet yhteyttä kaikki nämä kuukaudet. Lähetämme 20-30 viestiä päivittäin ja soittelemme kolme-neljä kertaa viikossa. Tänä aikana olen saanut miettiä paljon ja todellakin pystymme puhumaan AIVAN kaikesta. Kohta olen taas lähdössä perheeni kanssa Turkkiin ja tietysti aijomme viettää taas aikaa yhdessä. Hän on myös tulossa Suomeen pian. Hän halusi maksaa matkani, mutta en tietenkään suostunut siihen. Vanhempani ovat tavanneet hänet. Isäni ei "hyväksy" asiaa, vaikka sanoikin että poika vaikuttaa fiksulta, luotettavalta ja asialliselta. Mutta suhteesta ei voisi tulla mitään. Äiti suhtautuu melko hyvin. Tietysti teen itse päätökseni JA MINUA PELOTTAA, että teen virheen!
EN HALUA, että kukaan käyttää minua hyväkseen!
Ja siitä syystä olen hirveän varovainen. Pitäisikö minun löysätä?
Olen kertonut hänelle huolistani ja olemme puhuneet niistä paljon. Luotan häneen, mutta pelkään, että erot elämässä on liian suuret.
Hän on todella rakastunut minuun. Sen näki katseesta, käytöksestä ja tavalla jolla hän puhui.
Jokainen teistä varmaan tietää mitä tarkoitan.
Ongelmani on varovaisuuteni. Onko se vain hyvästä? Hän on ensimmäinen mies jota kohtaa tunnen näin.
Haluaisin viisaiden neuvoja??. Olen pohtinut näitä asioita niin paljon ja sisälläni olen niin varma kaikesta. Eihän tässä kiire ole mihinkään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä viitsi provoilla. Ei tuollaista tekstiä usko kenenkään suomalaisen naisen kirjoittamaksi.
Avoimmuudesta täydet "pojot"
Usko isääsi olet, liian nuori alkamaan elämään miehen vankina ja tulla pahoinpidellyksi.
Älä anna "siimaa" ettei hän luulisi sinun hyväksyneen hänen tahtoansa.
Älä kiirehdi sinulla on aikaa ja varmasti löydät oikean miehen joskus, ainakin oikean rotuisen, sivistyneen.
Minua ei ole koskaan kasvatettu pumpulissa ja tiedän millaista maailmassa on..Tietysti on vielä hurjasti opittavaa. Sielläkin näkee kuinka vanhemmat naiset nuoleskelevat nuorten tummien miesten kanssa.
Pettämine on yksi asia mitä olen kovasti miettinyt. Arvostan itseäni ja omaa vartaloani. Kuvotta ajatella, että joku koskisi minuun vain saadakseen minulta jotain. Enkä halua, että minua petetään.
Minulla on selvät omat perjaatteet joista en luovu ja olen todella ihastunut häneen, mutta en todellakaan halua antaa missään asiassa periksi!
Pelkään vain, että minua satutetaan..
Muistelen, että olet kirjoittanut saman teksin tänne jo aikaisemmin. Keksi jotain muuta.Kiitos ja näkemiin.
Rakkaus on aina riski,hyppy tuntemattomaan,et tietenkään voi olla varma mistään etukäteen! Mutta sen neuvon annan,että se riski kannattaa ottaa,muuten voi katua koko elämänsä....jos siis kääntää selkänsä rakkaudelle...mutta tee niin kuin sydämessäsi tunnet oikein! kaikkea hyvää tulevaisuudelle!
jep, rakkaus on aina riski ja mm. turkkilaisten ja marokkolaisten kanssa se on Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen tutkimusten mukaan noin kymmenkertainen riski.
www.kepa.fi
oletkohan jämähtänyt paikalleen tai siis levy juuttunut?Kysy itseltäsi onko kyseessä sittenkin pakkomielle?Tai uskalla sitten heittäytyä elämään!
Tämä on provo, sama teksti ollut useita kertoja eri palstoilla. Koittaa saada vaan aikaan tappelua.
En minä yritä saada aikaan mitään tappelua.
Onko tämä edes sellainen kirjoitus josta voisi "tapella"?
Mielestäni kirjoitukseni oli aivan asiallinen eikö mitenkään yllyttävä.
Noin tyhmiä eivät ole edes suomalaiset naiset, yrität vaan esittää ja provoilla. Todennäköisesti olet joku näppylänaamainen teinipoika.
PROVO, taitaa olla puolenvuoden sisällä jo toinen kerta, kun on täällä.
etta joku kayttaa sua hyvakseen niin eiko tuo sitten ole sama onko se mista kotoisin, kaikkihan sua kayttaa hyvakseen.
Rohkeesti vaan aivot narikkaan ja seuraat sydamesi aanta, kylla se totuus -hyva tai huono- paljastuu ajan kanssa. Ei kukaan tormaa ton ikasena elamansa rakkauteen joten anna palaa.
ei voi tietenkään olla liian varovainen, mutta kertomasi mukaan mies ei kuitenkaan vaikuta perinteiseltä sialta.
Itsellänikin on turkkilainen miesystävä, ollut jo melkein pari vuotta. Aina löytyy pieniä ja joskus kieltämättä hieman suurempiakin kulttuurieroja vaikka mies olisi kuinka erilainen kuin "ne muut", mutta kaikesta selviää aina (tai ainekin suurimmassa osassa tapahtumista) puhumalla ja keskustelemalla. Molempien on kuitenkin moku-suhteessa oltava valmiita kompromisseihin, et voi olettaa että löydät Turkista itsellesi täysin eurooppalaisesti ajattelevan miehen, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä että vain sinun olisi taivuttava hänen ajatusmaailmaansa. Tämän kerron siksi, että vaikkakin turkkilainen mies vaikuttaisi aluksi täysin erilaiselta "kuin ne muut" niin suurimmassa osassa tapauksista pinnan alta kuitenkin pulpahtelee näitä perinteitä....(en nyt kuitenkaan yleistä).
Se, että isäsi ei hyväksy suhdetta turkkilaiseen mieheen ei ole mikään yllätys. Kuka isä haluaisi menettää tyttärensä suhteeseen miehen kanssa kuka tulee maasta mistä me suomalaiset olemme kuulleet suurimmaksi osaksi vain niitä negatiivisia kokemuksia? Noh, se on todistettu että kyllä ne vanhemmat aina loppupeleissä heltyvät ja ymmärtävät tilanteen. Älä siitä huoli :)
Eli siis pointtini on ett älä mieti turhan kauan...itse olin aluksi myös "hieman" epäileväinen mutta kyllä ne asiat aina on sutjaantunut. Pitää vain osata pitää puolensa, ja sitä en epäile suomalaiselta naiselta ollenkaan!
Eli hyvät jatkot sinulle ja sinun turkkilaiselle löydölle ;)