Noniin. Tämä keskustelu on sitä varten, että tänne saatte avautua ”ystävien sydäntä lämmittävistä” kommenteista tai teoista.
Lisäksi olisi kiva kuulla syitä miksi ”ystävä” mahdollisesti näin käyttäytyi? (Kateus, mustasukkaisuus tms?)
Lisäksi olisi kiva kuulla syitä miksi ”ystävä” mahdollisesti näin käyttäytyi? (Kateus, mustasukkaisuus tms?)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole mitään yksittäistä kommenttia joka ystävän sanoissa olis särähtänyt mutta omaa hengellistä erikoista elämänkatsomustaan hän tunkee joka paikkaan. No tietenkin tunkee kun uskoo niin. Kaikki on niin karmaa ja sielunsopimuksessa ennen syntymää sovittu. Tapahtui hänen tai minun elämässä mitä tahansa, lähes aina hän päätyy kommentoimaan jotain että kaikella on tarkoituksensa, se on ennalta säädetty. Kaikki kuitataan tällä höpinällä. Tämä alkoi noin 4 vuoden ystävyyden jälkeen.
Sama ystävä alkanut lähetellä linkkejä erilaisiin salaliittoteoria videoihin. On alkanut uskoa ilmeisesti niihin. Omalta osaltani olen jo päättänyt ystävyytemme. Kai hänkin on sen jo tajunnut.
lisään vielä että en sanoisi edellä kirjoittamaani ystävän hirveäksi teoksi. No jonkin aikaa olin järkyttynyt erilaisuudestamme. Oli ollut koko ajan tunne että ystävyyden lisäksi tässä on jotain häiritsevän outoa. En koskaan noiden vuosien aikana keksinyt mitä se on, kunnes alkoivat nämä puheet. Hänen elämänkatsomuksensa oli aiemminkin ollut sama, alkoi vaan näyttää sitä mulle ja selittää minun elämäni tapahtumia omaan muottiinsa vääntäen.
No yks aina kehuu ulkonäköä, hiuksia ja vaatteita siihen tyyliin, ettei oikein tiedä irvaileeko, ja luulee ettei toinen tyhmyyttään ymmärrä sitä. Kyseenalaistaa sekä maun että fiksuuden. Ei se kyllä edes ystävä oo, tuttu enempiki, elämäntilanne tuonut yhteen. Opiskeluaikoina kans tällaista ad hoc kaveruutta, aika pinnallista.
Eräs "kaverini" oli vain oman edun tavoittelija toisten kustannuksella.
Ei häntä oikeasti kiinnostanut olla kaverini.
Pääsi erääseen konserttiin koska lähdin hänen kanssa. Elin siinä uskossa että hän oli sopinut että voin yöpyä hänen kanssa eräällä hänen sukulaisellaan. Yllätys oli melkoinen kun sain kuulla ja tuntea olevani ei toivottu kutsuvieras kaukana kotoa täysin vieraassa kaupungissa. Lisäksi tämä ns. kaveri valehteli vähän muistakin asioista. Ei ole koskaan ollut noin paska fiilis kun oli tuolloin.
Katkaisin välit lopullisesti häneen.
Pani aviomieheni kanssa kotonani meidän sängyssämme. Näin omin silmin.
Siinä meni parisuhde ja 20 vuotta kestänyt ystävyys kertaheitolla.
En tiedä hänen motiivejaan, en jäänyt kyselemään silloin. Pistin oven perässäni kiinni, enkä kotiini enää kertakaan sen jälkeen mennyt. Isäni kävi hakemassa henk.koht. tavarani kotoa samana iltana.
Olen deletoinut ystävän pois elämästäni, en ole puhunut hänen kanssaan, enkä tule puhumaan enää koskaan. Hän on näkymätön, täysin kuollut ihminen minulle.
Exän kanssa keskustelin sen verran että sain avioeron läpi vietyä ja omaisuuden jaettua ja lapsen huoltajuusasiat käsiteltyä. Ihan sama mitä selittää, en ota takaisin, en ole hänenkään kanssa missään tekemisissä kuin lapsen takia vain sen välttämättömän verran.
Voisi varmaan kysyä mikä oli typerintä mitä itse teki. No, kirjoitin ryhmän tekstiviestin ja lopuksi pyysin anteeksi että olen häirinnyt.