Että suhteelle tärkeää on yhdessä oleminen.Kaikki se yhteinen aika mitä työltä jää olisi hyvin tärkeä viettää puolison ja perheen kanssa.Mutta mieheni ei ymmärrä sitä.
Asiasta on keskusteltu mutta mikään ei ole muuttunut.
Olen yrittänyt, ja yrittänyt.
Onko ainoa ratkaisu kulkea eri teille....?
Asiasta on keskusteltu mutta mikään ei ole muuttunut.
Olen yrittänyt, ja yrittänyt.
Onko ainoa ratkaisu kulkea eri teille....?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun mielestä taas on erittäin tärkeetä että molemmilla on myös omia juttuja. Omassa suhteessani parasta on että molemmat saa mennä ja tulla rauhassa, ilman että toinen on koko ajan vaatimassa. Sitä paitsi omat jutut tuo lämpöä myös yhteisiin hetkiin! Eli relaa vähän...
Relaa vähän? Eiköhän se ole niin että toiset tykkää olla enempi kotona tai enemmän yhdessä sen kumppanin kanssa. Ja sitten toiset taas tarvitsee enemmän niitä omia menoja kuin toiset.
Ja hommahan toimii jos parisuhteessa molemmat on tässä asiassa samanlaisia. Pitäisikö ap:n "relata" ja hyväksyä toisen menot vaikka itse ei ole tyytyväinen..? Ei kovin tasapuolista..
Tarkotin että mielestäni on aika kohtuutonta vaatia toista luopumaan kaikista omista jutuista. Joku kompromissi tossa asiassa täytyy löytää mutta siinä täytyy molempien tulla vastaan!
Kulkeeko miehesi jatkuvasti kavereidensa kanssa kuppiloissa ym. harrastuksissa? Meillä oli ukon kans sama ongelma kaikki vapaa-aika plus lomat hän vietti kavereidensa kanssa. Uhkasin jättää hänet ja jätinkin muutamaksi viikoksi. Vihdoin hän myönsi että oli laiminlyönyt suhdettamme ja halusi muuttua. Nykyään meillä on yhteisiä harrastuksia, on paljon helpompi antaa ukkoni mennä menojaan kun hän ottaa silloin tällöin minutkin mukaan. Yritä ehdottaa jotain yhteistä harrastusta, vaikkapa patikointia metsässä...toivottavasti saatte asiat sovittua, älä missään nimessä hyväksy ukkosi käytöstä tai anna periksi. Ukot ovat sellaisia että menee tosi kauan ennen kuin myöntävät tekevänsä väärin, yrittävät ehkä käyttää sillä tavoin enemmän valtaa tai jotakin en tiedä kun en niitä aina ymmärrä :).
Veit sanat suustani. Olen täsmälleen samassa jamassa kuin sinä ja tunnen juuri samalla tavoin. Mekin olemme tai siis minä yrittänyt murulleni asiasta puhua, mutta ei vaan auta. Kultani viihtyy mieluummin kavereidensa kanssa kuin minun.Hän on kuitenkin myöntänyt ymmärtävänsä minun tunteet, mutta suurempaa ja merkittävää parannusta ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Tiedän, etten voi toista omistaa, eikä siitä ole kysymys. Miten voi elää parisuhteessa yksin?
En vaan haluaisi erottaa polkuja...kaikesta huolimatta rakastan kultaani...ja ikävöin.