Joo mulla taitaa olla vatsakarva ja partafetissi. Jos on oikeen komia ( mun mielestä) parrakas mies jossain tilassa, niin en minä enää muita miehiä nääkkään. Kai se menee niin, että naisissa viehättää nimenomaan se naisellisuus, sirous, keijumaisuus, somuus, hempeys ja lempeys, pienet raajat, söpöys ja kissamaisuus. Miehissä sitten ne maskuliiniset jutut, kuten juuri parrakkuus, hartiat, rintakehä, karvaiset kintut ja miesmäinen olemus.
Joo mulla taitaa olla vatsakarva ja partafetissi. Jos on oikeen komia ( mun mielestä) parrakas mies jossain tilassa, niin en minä enää muita miehiä nääkkään. Kai se menee niin, että naisissa viehättää nimenomaan se naisellisuus, sirous, keijumaisuus, somuus, hempeys ja lempeys, pienet raajat, söpöys ja kissamaisuus. Miehissä sitten ne maskuliiniset jutut, kuten juuri parrakkuus, hartiat, rintakehä, karvaiset kintut ja miesmäinen olemus.
Ite kun oon ns. näiden välimalli, niin ääripäät viehättää?
0Äänestä
Anonyymi
RIKKAISIIN!!!
0Äänestä
Anonyymi
Vanhoihin?
0Äänestä
Anonyymi
Taiteellisiin, kiehtoviin, oman tien kulkijoihin.
0Äänestä
Anonyymi
Enpä kovin hevillä kiinnitä ihailevaa huomiota kehenkään, mutta tässä taannoin tapasin ranskalaisen miehen joka kyllä sai polvet notkumaan. Se rento ja itsestäänselvä varmuus, itseluottamus. Todella läsnäoleva olemus; täysi huomio keskutelukumppanille. Ulkonäöltä ei muuten mitenkään huomiotaherättävä, mutta osasi kantaa itsensä täysin omana itsenään. Rento mutta tyylikäs pukeutuminen. Kaikki jotenkin helppoa ja jännittämätöntä. Vaikea selittää mutta sellainen mies jonka haluaisin! Kohteliaisuus olematta väkisin tehtyä. Aitous. Kaiken kaikkiaan ihana!
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huomaan parrakkaat miehet aina ensin. Sitten vasta ne muut, nahkaiset versiot miehestä. :)
Joo mulla taitaa olla vatsakarva ja partafetissi. Jos on oikeen komia ( mun mielestä) parrakas mies jossain tilassa, niin en minä enää muita miehiä nääkkään. Kai se menee niin, että naisissa viehättää nimenomaan se naisellisuus, sirous, keijumaisuus, somuus, hempeys ja lempeys, pienet raajat, söpöys ja kissamaisuus. Miehissä sitten ne maskuliiniset jutut, kuten juuri parrakkuus, hartiat, rintakehä, karvaiset kintut ja miesmäinen olemus.
Ite kun oon ns. näiden välimalli, niin ääripäät viehättää?
RIKKAISIIN!!!
Vanhoihin?
Taiteellisiin, kiehtoviin, oman tien kulkijoihin.
Enpä kovin hevillä kiinnitä ihailevaa huomiota kehenkään, mutta tässä taannoin tapasin ranskalaisen miehen joka kyllä sai polvet notkumaan.
Se rento ja itsestäänselvä varmuus, itseluottamus. Todella läsnäoleva olemus; täysi huomio keskutelukumppanille.
Ulkonäöltä ei muuten mitenkään huomiotaherättävä, mutta osasi kantaa itsensä täysin omana itsenään. Rento mutta tyylikäs pukeutuminen. Kaikki jotenkin helppoa ja jännittämätöntä. Vaikea selittää mutta sellainen mies jonka haluaisin!
Kohteliaisuus olematta väkisin tehtyä. Aitous.
Kaiken kaikkiaan ihana!