huvittavin kaatuminen

Itse kaaduin pitkällä asfalttitiellä tullessani arviolta 45km/h kovaa vauhtia sitä alas. Matkaa oli 200 metriä kiihdyttää rassi kovaan kyytiin. Mäki ei ollut jyrkkä. Sitten oli aika kääntyä, ja tietysti kovassa vauhdissa kääntäminen 90 asteen mutkaan tuottaa hieman ongelmia. No mikä ettei, kantataan!

Aloitin kanttaamisen ja ensin kaikki meni hienosti. Sitten kuului iljettävä raapaisun ääni ja perä lähti irti. Perä päätti ryhtyä keulaksi ja jarru pohjassa yritin saada vanhaa Tunturia pysähtymään. Pyörä pyöri vielä pari kertaa piruetteja ja sitten vauhti alkoi hiljentyä. Vihdoin kun pyörä pysähtyi, huokaisin helpotuksesta. Kun olin hyppäämässä takaisin polkimille, pyörä kaatui ja minä mukana. Nauroin aivan älyttömästi, eräs mummokin tuli katsomaan mitä ihmettä oikein on tapahtunut...!

Jep, oon onnistunut törmäämään pysäköityyn autoon!

Tää tapahtu melkein kymmenen vuotta sitten.
Olin aamulla menossa kouluun pyörällä, oli hirvee vesi sade, joten tietenkin piti pitää sateenvarjoo toisessa kädessä. Ja kaikkihan tietää, että kun sateella yleensä vielä on mukava tuuli, niin oli pakko pitää varjoa aika lailla edessä, ettei se olisi kokoajan temponut taakseppäin.
Ja vielä kun yritti matalana olla, että olis kastunu mahdollisimman vähän, niin ei toi näkyvyys ollut ihan paras mahdollinen.

Sitten kerran kun taas vilkasin varjon alta vähän pidemmälle, huomasin pysäköidyn auton
n.2m päässä, ja kerkisin vaan kääntään ohjauspyörän poikittain, ja sitten tömähti ja löysin itseni puoliksi auton sisältä.
Se oli joku pikku auto ja lensin olkapää edellä sen takalasista puoliks auton sisällä (lasi oli sekuriittia, eli se hajos 2*2mm palasiks).
Oli siinä ihmettelemistä mitä tapahtui.
Itelle ei käyny mitään, mitä nyt olkapäähän tuli hirvee mustelma, ja takki repes, ja takin sisällä oli aika paljon niitä lasin palasii.
Autoon tuli sitten ton rikotun ikkunan lisäksi vielä iso lommo, pyörän ohjaustangosta.
Harmi kun kukaan ei sattunu videoimaan tota.

Mutta matka jatku, ja en vissiin ees myöhästyny kuolusta.

Mut jos kaatumisii haetaan niin,
yhen toisen kerran kaaduin maatie pyörällä n.35-40km/h vauhdista alamäki mutkassa, kun leikkasin liikaa ja etupyörä tipahti asfaltilta.
No lensin siinä 5 metrii ilmassa selkä edellä, ja raahauduin sen jälkeen asfalttii pitkin johonkin isoon vesilätäkköön tiensivuun.
Onneks olin ostanu kypärän just pariviikkoo aikasemmin, ilman sitä ois voinu käydä aika huonosti.
Kypärä meni ihan paskaks, verkkarit repes siinä raahautuessa, ja pyörääkin sai vähän aikaa korjailla sen jälkeen. Ainoo mitä itelle tapahtu oli "pientä" asfaltti ihottumaa käteen.
Hyvä puoli oli, että uuden kypärän saikin sitten ilmaseksi, kun lähetti sen vanhan tehtaalle, kun ne haluu tutkii niitä rikki menneitä.

Ton jälkeen en oo ajanu täysillä alamäkii. Siinä kun menee rengas tai jotain, niin tulee pikkasen liian pitkä lento.

Olin ollut viettämässä railakasta uutta vuotta ja promilleja oli veressä varsin reippaasti. Matkalla kotiin tulin pitkän alamäen kohdalle ja huomasin autotien toisella puolella olevalla jalkakäytävällä kavereitani kävelemässä. Irrotin käteni tangosta alkaen heilutella niitä ja kerkesin juuri huutaa: -Hyvää uutta vuotta ! kun lensin pää edellä lumihankeen etupyöräni osuttua lumikimpaleeseen.

Ajelin kerran punaisella pyörälläni pubista kotiin ehkä 3-4 olut-tuopin jälkeen. Edessäni oli suojatie risteys ilman liikennevaloja ja kaksi sopivan ikäistä nättiä tyttöä kesävaatteissa lähdössä ylittämään katua. Minäpä ajattelin olla kohtelias ja päästää tytöt kadun yli ennen minua. Ei muuta kuin jarrutus ja vielä etupyörän kahvasta. Oluen ja väärän kahvan valinnasta johtuen löysin itseni makaamasta tyttöjen jalkojen juuresta punaisempana kuin pyöräni. Sitä hihitystä en kovin helposti unohda. Enkä haluakaan.

olimme kesäpäivänä kaverini kanssa pyörillä matkassa, ja olimme ajamassa erään kahvilan ohitse kun näime siellä pari komeaa poikaa, siinä ajellessamme ja poikia kattellessa minä käännyin katsomaan lopulta eteenpäin enkä ehtinyt huutaa ja varoittaa kaveriani kun hän jo pamautti suoraan päin STOP-merkkiä, siinä sitten oli naurussa pitelemistä kun kaveri yritti päästä ylös ja oikoa pyöräänsä joka oli aivan yhtä solmussa kuin kaverinikin... Ja kyllä ne poijatkin ainakin sitten meidät huomasi;)

Tässä meikäläisen top 3 kaatumista:

Yön aikana oli tullut lunta kaatamalla ja aamulla oli pikkutiet vielä koulumatkalla auraamatta. Poljin hurjassa nietoksessa alamäkeä pyörällä. Nuoskalunta oli niin paljon, että pyörä pysähtyi reiluun alamäkeen vaikka poljin pystyssä. Tästä ällistyneenä kellahdin suoraan kylelleni pehmoiseen lumeen. Kyllä nauratti suomalainen talvi.

Penskana asfaltin päälle ajautunut sora luistatti kurvissa etupyörän luisuun. Kun sain tasapainon taas hallintaan, olin päätä pahkaa menossa kohti ojaa. Etupyörä tipahti ojanpohjalle ja minä lensin pää edeltä päin kiveä. Virkosin hetkeä myöhemmin otsassa iso kuhmu.

Myös tangolle tipahtamisen ihanuus tuli koettua, kun kiireessä poljin pystyssä pyörällä alamäkeä ja ketjut irtosivat. Polkaisin tyhjää ja tipahdin tangolle, jonka jälkeen tasapaino meni ja kaaduin kyljelleni kovassa vauhdissa. Pidin sarvista kiinni ja kampesin itseäni pyörän päälle kun luisuin asfalttia pitkin kohti ojaa. Pyörästä kulahti polkimen ja ohjaustangon muovisuojus, mutta vaatteet säilyivät ehjänä.

Tällä pyöräilyhistorialla osaa pitää kypärän päässään ajaessa lyhyempiäkin pätkiä.

Tapahtui vuosia sitten.
Ajoin tempoajoa kilpailussa. Kääntöpaikka lähestyi loivassa alamäessä. Rupesin työntämään etseäni vähän pystympään asentoon kun tiessä oleva töyssy heilautti pyörää niin että molemmat kädet irtosivat tangosta. Tipuin ohjaustangon päälle niin että rintakehä nojasi ohjaustankoon ja kädet sojottivat sivuille kuin jollakin nuorallakävelijällä. Siinä käännönvalvojat katselivat monttu auki että mikä h...tti sieltä liihottaa. Sain kuitenkin keploteltua itseni takasin satulaan ja matka jatkui, mutta olin ensin varma että kohta rytisee.

Tapahtuipa tässä jokunen vuosi sitten, että tuttavieni pitämä baari piti 1-vuotis synttäreitä. No, juotiin baarista kaikki alkoholi, ja lähdimme kaverini kanssa polkemaan toiseen paikkaan. Olimme jo suhteellisen paljon nauttineita, en muista matkasta mitään. Kaverini kertoi, että jossain vaiheessa olin eksynyt jyrkässä alamäessä ajoradalle. Törmäsin helähtäen liikenteenjakajaan ja valotolppaan. Kaverini säikähti, että nyt sille kävi huonosti, mutta pyörä vain jatkoi matkaansa. Itse olin jäänyt valotolppaan kiinni halausotteella. Kiroilu oli sitten ennenkuulumattoman hirveätä..

pienempänä minulla oli tapana tasapainoilla pyörällä aina pysähtymisen jälkeen. No kerran sitten pysähdyin bussipysäkille ja nousin seisomaan polkimille, pyörä rupesi kaatumaan enkä nohevana kaverina jostain kumman syystä tajunnat laittaa jalkaa maahan,siellä sitä oltiin ojanpohjalla ja ensimmäiseksi tarkistin ettei kukaan nähnyt, oli meinaan sen verran nolo tilanne,eikä ollut edes lukkokekiä jalassa.

Toinen melkein yhtä nolo tapaus sattui kaverilleni. Olimme polkemassa koulusta kotiin, kun hän sai päähäsä potkaista lyhtypylvästä, no tietäähän sen miten siinä kävi kuului komea kumahdus lyhtypylväs oli edelleen pystyssä ja kaveri oli kaatunut potkun voimasta toiselle kyljelleen.

tekevälle sattuu .....

Ajelin pari kesää sitten pikkulenkkiä itäsuomessapäin pururadalla ja pitkän ja suht loivan alamäen loppupäässä, pienen kaarteen jälkeen, mukavassa vauhdissa kohtasin uroshirven. Matkaa oli noin 30 metriä ja vauhtia varmaan 30 km tunnissa eli reagointiaikaa ei järin paljon ollut. Metsään en kehannut ajaa, kun oli sen verran tiheää mäntyä vastassa, joten liinat kiinnija nurin. No se elukka säikähti vissiin vielä enemmän minua kuin minä sitä ja se lähti siitä sitten kiitämään metikköön. Keräilin itseni sitten siitä purujen seasta ja hain pyörän pöpeliköstä ja sotketin hissukseen kotiin. onneksi oli pehmeää purua kaatoalustana, ei käynyt pieniä kiputiloja kummempaa, mutta olipa hirvipaisti lähellä...