Puututteko puolison pukeutumiseen

Sun pitäisi kenties kysyä, haikaileeko näyttävä naisesi vieraiden miesten huomiota, kun noin pukeutuua ; )

Olen esittänyt toivomuksen, välttäisi farkkuja kanssani.

Kerran olin vaimon mukana vaateostoksilla. Hän tuli sovituskopista mekko päällään ja kysyi, näyttääkö hyvältä. Minä vastasin rehellisesti, että kyllä näyttää.

-Sä vaan sanot noin, että lähdettäisiin meneen.

Miksi naiset eivät usko, että jopa se ensimmäinen sovitettava vaate voi olla hyvä, ellei paras?

Joskus on ollut pakko.
Oltiin lähdössä ulos kuumana kesäiltana, ja exmies oli pukeutunut lyhyisiin tummansinisiin shortseihin, yhythihaiseen paitaan, valkoisiin tennissukkiin ja sandaaleihin. kaiken kruununa valkoinen lippalakki.
Arvatkaa kuk ei lähtenyt hänen kanssaan mihinkään?
Sitten vielä ihmetteli miksien halunnut ulos!
Ylipäätäänkin lippalakki oli vakio, oli sitten häät tai hautajaiset tai vain ihan arkinen ostoksilla käynti. Se oli joku mainoslippis, en muista mikä, joku rakennusalaan liittyvä.
Hän ei kerta kaikkiaan suostunut pukeutumaan siististi, ei koskaan.
No, ex hän nyt kuitenkin on.

Otsikkoon, en koskaan. Täysin hänen oma asiansa miten itseään vaatettaa. Kelpaa mulle sellaisenaan.

Fiksuinta varmaan kehua silloin kun on aihetta, niin ehkä toinen pikkuhiljaa hioo tyyliään haluttuun suuntaan. Aikuiset ihmiset kuitenki pukeutuu niinku ite kattovat parhaaksi. Tärkeintä että viihtyy vaatteissaan, osaa kantaa ne, kaikki naiset ei osaa kävellä korkkareilla.

Kyllä puutun tyttöystäväni jos saisi päättää pukeutumisestaan niin päällä olisi aina väljät farkut/villapaita tyyliä tai college housut,kesäisin jotain boheemeita hameita tai mekkoja,kengät aina tasapohjat :(
Olen aina vaatinut tyylikkyyttä joka naiseltani kroppansa mukaan tämä tyttö on ihastuttavan siro ja melko pitkä 165cm ja jalat etenkin paino alta 50kg,rinnat semmoset pikku appelsiinin kokoiset ei tarvitse edes liivejä joten hänelle ehdottomasti vartaloa mukailevia vaatteita ja korkokenkiä kotona saatan vähän joustaa.

Pukeutuminen on osa ihmisen identiteettiä. Siihen ei pidä puuttua.

En missään tapauksessa puutu puolisoni pukeutumiseen. Hän on ihan aikuinen ihminen ja osaa itse valita vaatteensa. Jos hän kysyy mielipidettäni tai apua, niin silloin sanon toki. Jos vaikka jonkin tilanteen/tilaisuuden pukeutuminen on vaikeaa, tai epäselvää. Silloinkaan en tosiaan lähde arvostelemaan hänen valintojaan, vaan kerron asiallisesti mielipiteeni. En käytä milloinkaan asiatonta kieltä hänen pukeutumisestaan. En katselisi itsekään kauaa kumppania, joka puuttuisi vaatevalintoihini, tai arvostelisi niitä.

Tohon loppuosaan, sulta kysyttiin mielipidettä keskustelun ja kehujen vuoksi, ei siksi, että mielipidettäsi varsinaisesti kaivattiin, normijuttuja.

Totta hitossa puutun puolison pukeutumiseen. Joku tolkku se on oltava senkin kanssa, missä rievuissa lähdetään mihinkin kissanristiäisiin. Jos vuoden vaihdetta ollaan menossa ulos viettämään ja toinen kiskoo päälleen minihameen fisusukkisten kera piikkikoroilla, niin lyön jarrut pohjaan oitis, lähe mihinkään kantamaan daamia takin sisällä tunneiksi.

Tottamooses, kaikki lävistykset ja kuviot peitellään kirkkoon lähtiessä toistaiseksi.

Aloittaja, selkeästi rouva kuitenkin välittää mielipiteestäsi kun kerran kysyy sitä. Ainahan ne vastaukset ei miellytä, mutta selvästi kiinnostaa kuulla, ei se muuten moisia kyselisi.

Ei ole tullut oman puolison pukeutumiseen puututtua. Toki huomautan jos jokin on rikki, esim sukissa/ paidoissa reikiä tai kengänkärjestä pistää varvas esiin. Resuisena ei tarvitse kulkea kun on varaa ehjiin. Muutoin pukeutukoot kuinka lystää, ei hänkään mun vaatetukseen puutu.

Kunhan nyt jotakin päällä ettei alastomana.