mies pakotti aborttiin

Toisaalta sinä itsehän päätät omasta kehostasi. Kyllä rinnallesi löytyy varmasti kumppani, joka haluaa lasta kanssasi. Onhan sinussa inhimillinen piirre, katumus. Monet tekevät useitakin abortteja elämänsä aikana, ehkäisykeinona käyttävät aborttia suurinpiirtein.

millä tavalla pakotti? Itsehän sinä kuitenkin olet sen lopullisen päätöksen tehnyt. Jos todella olisit halunnut sen lapsen niin miehen mielipiteellä ei olisi ollut väliä vaan olisit synnyttänyt lapsen ja tarvittaessa kasvattanut sen yksin.

Olet ollut kovan paikan edessä.
Pelkäsit menettäväsi rakastamasi miehen ja suostuit hänen toiveeseensa. Siinä vaiheessa et vielä voinut tietää miltä todella tuntuu, kun abortti on ohi.
Nyt se on tehty ja tuntuu pahemmalta kuin luulitkaan.

Ollaan varmaan tilanteessa, että menetit sen rakastamasi miehen joka tapauksessa ja myös sen lapsen. Mutta sitä et voinut tietää etukäteen.

Täällä yritetään syyttää sinua tapahtuneesta.
Mitähän itse olisivat tehneet sinun tilallasi?
Helppo se on toisten sanoa.

En tiedä mitä teet miehesi suhteen. Hän ei ollut vielä valmis isäksi ja siitä näkökulmasta oli parempi, että abortti tehtiin.
Mutta sinä et pysty antamaan hänelle anteeksi.
Ei hän kuitenkaan välttämättä mikään paha mies ole.

Mutta älä jää haikailemaan menetetyn alkion perään. Se oli vaan alkio ja niitä menee hukkaan muutenkin monen monta. Turha sitä asiaa on suurennella. Kerkeet tulla vielä raskaaksi ja saada vaikka kuinka monta lasta (ainakin oletan, että olet nuori).
Jos paneudut kuvittelemaan millainen vauva olisi syntynyt ja miten olisit sitä hoivaillut jne niin et ikinä pääse asiasta yli

Itselläni oli 11-vuotta sitten vastaavanlainen tilanne. Kuten arvata asattaa, mies katosi kuvioista, koska oli niin lapsi käsittelemään koko asiaa. Asia haudattiin näkymättömiin ja itse kävin suruprosessia, joka on valtaisa lapsen menetyksen jälkeen.

Mies palasi ja korjaavana toimenpiteenä teimme toisen lapsen. Suhteemme ei koskaan korjaantunut aiheesta, koska en olisi asiaa saanut surra.

Menetys oli niin rankka itselleni, etten tahdo sitä pystyä käsittelemään vieläkään. Mutta olen aloittamassa sen työskentelyn. Koska on pakko, ennenkuin sairastun fyysisesti siitä. Suru kalvaa sisällä.

Abortin teko on kovin helppoa ja siinä on kiire. Minultakaan ei sen tohinassa kukaan kysynyt, että onko tämä sitä mitä sinä haluat, oletko itse miettinyt asiaa. Pystyin kuuntelemaan itseäni vasta sen jälkeen, kun keskeytys oli jo tehty ja mies häipynyt äitinsä helmoihin. Todella karmaisevaa.

Se oli elämäni suurin virhe, jota kadun ja yritän itselleni antaa anteeksi. Ehkä vielä joku pv.

Minun mielestäni miehelläkin on oikeus päättää haluaako hän isäksi vai ei. Ei lasta tehdä sopimatta toisen osapuolen kanssa. Nykyään ehkäisynkään ei luulisi tuottavan ongelmia.

Kuule,mieti tulevaisuuttasi tämän miehen kanssa ihan tosissaan.Vaikka hän panikoi tulevan lapsesi/lapsensa vuoksi hänellä on velvollisuus kuulla sinua ja kantaasi.Sinä olit ja olet myös tässä hänen elämässään mukana.Sinä itse päätät ruumiistasi.Tässä tapauksessa ehkä et jaksanut voinut raskauttasi yksin kantaa.Mutta se jättää jäljet jo sieluusi ja miehesi teki sinuun jo haavansa,voitko siis luottaa häneen enään?Entä tulevaisuutesi mihin hän sinua vielä tulee pakottamaan?
Kannattaisi syvästi harkita,mielestäni tämä näytti hänen narisistisen luonteen kuvansa sinua ja ylipäätänsä muita kohtaan...
Voimia sinulle!!

Sun kannattais nyt ottaa yhteyttä johonkin auttavaan tahoon, jonka tukemana saisit käsitellä aborttiin liittyvät tunteesi selviksi. Tietysti olisi hyvä jos kumppanisikin osallistuisi keskusteluun, mutta siihen häntä ei teitenkään voi pakottaa.
Vasta kun saat käsiteltyä kipeän asian, voit ajatella järkevästi tulevaisuutta, joten älä päästä ikävää kokemusta varjostamaan elämääsi loputtomasti.