Olen 39 v. yh-isä ja minulla on 14 v. tyttö.
Jos-kun saattaisin tavata jonkun kivan naisen niin miten voisin toimia? Itse olen sitä mieltä että tässä vaiheessa en mitenkään voi edes kertoa uudesta suhteesta saati sitten esitellä tai tuoda häntä kotiin. Lapsihan saisi raivokohtauksen vähintään!
Näen ainoana mahdollisuutena seksi/vkl-tapaamiset kun tyttö on äidillään. Kuitenkin uusioperheitäkin perustetaan, en itse kuitenkaan uskaltaisi tehdä sellaista liikettä lapsen takia! Olen ajatellut odottaa kunnes tyttö on täysi-ikäinen ja ymmärtää... huh huh, 4 vuotta.. yksinäistä jo nytkin.. Vielä korjauksena, että en tarvitse lapselle uutta "äitiä" vaan nimen omaan itselleni naisen/tyttöystävän/puolison.
Kertokaa kokemuksianne!
Jos-kun saattaisin tavata jonkun kivan naisen niin miten voisin toimia? Itse olen sitä mieltä että tässä vaiheessa en mitenkään voi edes kertoa uudesta suhteesta saati sitten esitellä tai tuoda häntä kotiin. Lapsihan saisi raivokohtauksen vähintään!
Näen ainoana mahdollisuutena seksi/vkl-tapaamiset kun tyttö on äidillään. Kuitenkin uusioperheitäkin perustetaan, en itse kuitenkaan uskaltaisi tehdä sellaista liikettä lapsen takia! Olen ajatellut odottaa kunnes tyttö on täysi-ikäinen ja ymmärtää... huh huh, 4 vuotta.. yksinäistä jo nytkin.. Vielä korjauksena, että en tarvitse lapselle uutta "äitiä" vaan nimen omaan itselleni naisen/tyttöystävän/puolison.
Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitäs jos juttelisit nyt heti tyttäresi kanssa mahdollisesti tulevaisuudessa edessä olevasta tilanteesta - siitä että sinulla voi joskus olla naisystävä. on hyvä jos tunnustelet maaperää rehellisen ja reilun juttutuokion kautta.
jos tyttäresi vastustaa ajatusta uudesta suhteesta, voit kysyä häneltä miltä hänestä tuntuisi, jos hän seurustelisi jonkun pojan kanssa, ja bänksien jälkeen ei saisi enää koskaan seurustella muiden kanssa, vaan pitäisi olla aina yksin. vertaa tätä omaan tilanteeseesi. painota että uutta äitiä tyttö ei naisystävästäsi saisi.
lapsen tehtävä ei ole olla siveydenvartijasi. sinä saat ihan itse päättää suhteistasi. sinulla on oikeus ihastua ja rakastua. ihan niin kuin tyttärelläsikin pian.
mutta, olet oikeassa: etenkin tyttöjen on (psykologisten tutkimusten mukaan) hyvin vaikeaa hyväksyä uusi "äiti". lapsesi on onneksi jo aika vanha. jos vaikka kohta sattuisit löytämään uuden rakkauden, olisi tyttäresi jo ohittanut pahimman teini-iän kun yhteenmuutto olisi ajankohtainen.
onnea vaan yritykseen!
Kiitos. Ihan hyvä yksinkertainen ajatus, eli puhua asiasta suoraan ja etukäteen, en ole "uskaltanut" tehdä sitä. Pointtina on se, että hän kysyy jatkuvasti: kuka soitti, kenen kanssa puhuit, mitä puhuit, missä olit silloin ja silloin jne jne jne, eli hirvee seuranta päällä. Ymmärrettävää mutta erittäin rasittavaa, minullakin pitää olla oma elämä ( ainakin 4 v. päästä! )
Luultavasti syyllisyydentunnossasi lapsesi johtaa muissakin asioissa. Eikö ole aika ennen kuulumatonta, että lapsi päättäisi, onko sinula elämäsi parhaassa iässä suhde naiseen vai ei? Eihän lapsesi ole rakastettusi vaan lapsesi.
Minusta sinulla on varaa tarkistella tätä näkökulmaasi, joka saattaa olla hyväuskoisuudessaann aito, mutta lapsesi tuollainen valta tuhoaa.
Sinun tehtäväsi on päättää tuollaiset asiat, ei lapsen asia todellakaan.
Se 18v tai edes sinnepäin oleva ikä ei ole mikään maaginen ikä, joka avartaa tyttäresi silmät ja avaa tien omaan oikeutettuun elämääsi. Näitä mustasukkaisia 24 vuotiaitakin ollaan nähty.
Itse seurustelin aikanaan tai joo-yritin seurustella miehen kanssa jolla oli 12 vuotias tytär. Tyttö asui myös isällään ja oli äitinsä luona joka toinen viikonloppu. Jos tytär sattui vastaamaan puhelimeen oli kuin olisi puhunut miehen mustasukkaisen vaimon kanssa.
Joku tuolla kirjoittikin, että onko se tosiaan sitten sitä huonoa omaatuntoa kun yrittää olla enää satuttamatta niitä pikkuprinsessoja/prinssejä. Mutta älä nyt helvetissä jätä omaa elämääsi elämättä vain sen takia, ettei tytölle tule paha mieli. Jokatapauksessa sille tulee, joskus.
Kiitoksia vastauksista, kaikki tuntuivat olevan samoilla linjoilla eli että itse olen väärässä.
Voi ollakin. Sen sijaan syyllinen en ole lapselle enkä kenellekään. X petti ja jätti ja elelee nyt "vapaana". En ole katkera hänellekään sillä hänellä on omat ongelmansa.
Feminismi yhteiskunta miesvihoineen on täynnä näitä vastaavia ja erilaisia ongelmia - yhä lisääntyvässä määrin !
Feminismi yhteiskunta miesvihoineen on täynnä näitä vastaavia ja erilaisia ongelmia - yhä lisääntyvässä määrin !
Hei! Mä olen itse eronnut aikaa sitten ja mun tyttäreni yritti kans alkaa määräileen, että kenen kans mä saan seurustella ja kenen en. Samoin hän yritti esittää, että mä en saa mennä uudelleen naimisiin kunnes hän on muuttanut kotoa pois.
Asialle kuitenkin tuli pikainen loppu kun eron jälkeen lapseni joutuivat psykiatrille selvittelemään asioita ja siellä neuvottiin, että MINÄ olen aikuinen joka päättää ja säätää. Lapsi ei ole se joka saa määrätä aikuisen tekemiset ja menemiset. Pitipä lapsi siitä tai ei. Tosin moni mies unohtaa, että moni äitipuoli kiusaa lasta miehen selän takana. Kannattaa siis miettiä kenet seuraansa huolii.
Tottakai pitää hieman miettiä mimmoista seuraa kotiinsa tuo, mutta ei lapsen takia pidä olla ilmankaan. Kunhan vain katsoo tuleeko seuralainen lasten kanssa toimeen vai ei.
Nykyisin tyttäreni on oppinut että minäkin tarvitsen oman aikuisen ihmisen, vaikka se vaihtuukin yhä aina silloin tällöin. Hän saa kuitenkin sanoa aina mielipiteensä vakituisemmista seuralaisistani, tosin se ei vaikuta omiin päätöksiini muuten kuin siten, että tyttäreni ei tarvitse nähdä omasta mielestään epämiellyttävää yksilöä joka päivä. Tapaamme usein muuallakin kuin luonani.
oletkin, ei se tarkoita sitä että sinun pitäisi elää elämääsi täysin lapsen ehdoilla. Jos tapaat kivan naisen ja tuntuu, että suhde on muuttumassa vakavampaan suuntaan, voit kyllä aivan hyvin kertoa lapsellesi asiasta ja keskustella aiheesta. Ei lapsesi voi olettaa, että elät vain hänelle, vaikka tietysti hänenkin mielipidettään on hyvä kuunnella. Suosittelisin, että etenisit ihan rauhallisesti. Älä tuo uutta naista heti kotiin, vaan näe juuri viikonloppuisin tai hänen luonaan. Sitten vasta, kun olet oppinut tuntemaan naista, puhu lapsellesi että olet nyt tavannut jonkun. Selitä myös, ettei nainen ole heti muuttamassa luoksenne ja ettei naisesta olla tekemässä tytölle äitipuolta. Tutustuta tyttö ja nainen esim. ruokaravintolassa. Selitä rauhallisesti, että sinulle olisi tärkeää löytää itsellesi kumppani koska koet itsesi yksinäiseksi. Kyllä tyttö ymmärtää. Jos hän alkaa hankalaksi, selitä että aiot tapailla naista kiukuttelusta huolimatta. Lapset eivät pidä muutoksista, mutta sopeutuvat kuitenkin.
Mietikkääpä,minkälainen on suhde,jossa vain tyydytetään tarpeet koska ei voida perustaa uusioperhettä eikä opita ja soata uhrautua syyllä kun lapsi haluaa kaiken.
Olen itse niin lopen kyllästynyt siihen että isistä tulee äitejä ja naiset eli äidit alkavat sitten elää uutta nuoruuttaan ja jätetäänse lapsi niin???
Minun ns miehelläni on 4 lasta ja olemme naimisissa,hän elää täysin lapsilleen ja niin minäkin.Mutta turha tulla ruikuttaa saunan jälkeen p... kun ei muutenkaan naisestaan huoli.Oma nakki.
Eli suhde on platooninen.Etsi siinä seksi seuraa ja pään silittäjään sellaisesta naisesta joka ei halua lapsiasi mutta seksiä kyllä,mutta yleensä sekin maksaa tavalla tai toisella.
Minun mies taitaa olla muutenkin ns kyvytön mies,eli riittää kun saa pullaa ja hyvää ruokaa silloin tällöin ,mutta riittääkö se mulle.Ei riitä.