Kun ei voi erota eikä olla oikein yhdessäkään

😡 😡 😡 😡 😡

pökkää ukko kuule metalliseen sivariin ja tunge purkki pikaliimaa vyön lukkoon!!!pidä 6 kuukautta sivaris!!ja jos vielä nirisee tai narisee,niin hitsaa sivari pysyväks!ja jos ei 12 selibaatti kuukauden jälkeenkään mene perille!!niin straponilla nait koko yön tauotta!!!

Odotat että miehesi kuolee. No, se ei tule tapahtumaan moneen kymmeneen vuoteen . Eikä sinun kannata edesauttaa tuota. Muuten joudut automaattisesti lapsistasi eroon saadessasi monivuotisen ilmaisen täysihoidon yhteiskunnasta erotettuna.

Erota aina voi. Oli taloudellinen tilanteesi mikä tahaansa, sinun ei tarvitse kiduttaa perhettäsi kuvaamassasi tilanteessa. Te kaikki kärsitte hyvin paljon. Lapsenne kaikista eniten. Heille todennäkoisimmin kehittyy läpi elämän kestävä hermosairaus jouduttuaan kasvamaan vihamielisessä ja pelottavassa kodissa.

Kipitä kuntasi sosiaalitoimistooa hakemaan apua asunnon järjestelyyn ja muihin juokseviin asioihin. Tietysti jos vanhempasi / sisaresi voivat tulla avuksi, aina parempi.

Ajattelu ja toiveet eivät saa mitävn aikaiseski. Sinun täytyy toimia tuon asian eteen konkreettisesti saadaksesi mitään aikaan.

Nyt on mennyt hyvin,kun sanoin miehelleni muutamia"totuuksia"mutta kaikki pienet,pienet asiat ärsyttää niin SUUNNATTOMASTI,enkä malta olla puisematta kuin höyryveturi. Koko ajan on sellaisia pieniä psykosomaattisia oireita hänen puheistaan,sanomisistaan,iho kiristyy,alkaa vessattamaan tsm.Siten kiukku alkaa kiristyä ja se pitää vaan niellä,kun kaikki taas menee päin v..u..a jos alan puhisemaan.
kun ei halua tai voi loukatakkaan toista,kun toinen alkaa sitten marttyyriksi-uhrautuu.Ongelma on siiinä,että hän rakastaa minua täydestä sydänmestään,enkä voi sietää sellasta,en rakasta häntä samalla tavalla,en ehkä ole koskaan rakastanutkaan,enkä tiiä edes mitä rakkaus on,ainoa ihminen tässä maailmassa,jota voin sanoa rakastavai TÄYDESTÄ SYDÄNMESTÄNI on lapseni.

Tuossa on kaksi ongelmaa.

Miehelläsi on heikko itsetunto ja hän käyttäytyy vähän kuin itsekin teen. Valitan vaimolle kaikesta. Samoin lapsille. Todellisuudessa valitan itselleni. Monesti käy esim niin, että lyön pääni kaapin oveen, minkä olen itse jättänyt auki ja ensimmäinen reaktio on syyttää muita. Jos tällainen käytös on liian paha, niin oikeastaan avioero on ainoa keino selvitä tilanteesta. Ei se elämä siihen kaatuisi.

Toinen ongelma voi olla isompi: Tekstin perusteella sinulla on mielenterveysongelmia. Fantasiot toisen kuolemalla, itsesi tappamisella ja lastesi tappamisella. Ja rivien välistä voi lukea, että ilman sinua lapsetkaan eivät pärjäisi - vai ehkä onkin niin, että itse et pärjäisi ilman lapsia? Eihän ne muksut minnekään katoa erossa. Mutta tietty ne eivät enää ole 24/7 oman itsesi jatkeena. He ovat erillisiä ihmisiä eivätkä oman elämäsi sivuhaaroja.

Sinun pitää soittaa kaupungin kriisipäivystykseen tai turvakotiin, jos tuntuu oikein pahalta.
Tarvitset ihmisen, jonka kanssa keskustella rehellisesti asioista.

Tsemppiä sinulle!

Hyvänen aika sentään. Mene kiireen vilkkaa kertomaan tuo kaikki jollekin psykologille tai lääkärille.