Nainen ja koira

Koira tarras muniin kiinni ja odotti vain naisen käskyä, .. pure!

Joo, no ei vaine. Voihan se olla lempeekin se koira. Kutsu nainen vaikka ulos sen koiran kanssa, niin että koira on hihnassa kiinni. Katso minkä luonteinen koira on, kyllä minuakin hirvittäs jos koira on hirvee verihurtta =D

Itse en ole kiinnostunut naisista, joilla on koira. Se on naiselle mitä todennäköisimmin vain miehen tai vauvan korvike. Ja sitten kun kehiin tulee oikea mies tai vauva, niin huomion jakamisessa on ongelmia. Sitä paitsi koira rajoittaa elämää aika lailla. Se teettää ylimääräistä siivousta ja kuluttaa ruokaa. Se lohkaisee osan naisen vapaudesta. Ei kiitos!

Nyt sinun tulee tarkkaan punnita, onko ko. nainen todella tutustumisen arvoinen. Jos päädyt kuitenkin tapailemaan naista neuvoisin sinua olemaan valppaana treffeillä. Minulla oli nimittäin aikaisemmin koira, joka oli varsin mustasukkainen minusta. Ja tiedän mistä puhun.

Ilmeisesti taidat olla kissa ihmisiä. Jos koira kysymys on noin iso niin kannattaa kyllä etukäteen valkkailla vain korattomia naisia:).

Jokaisellahan on omat kriteerinsä, itse en todellakaan jaksaisi kiinnostua yh, yhteishuoltaja ja vkl isästä. Olisi liian monimutkaista minulle.

Jos itse ei suuremmin pidä tai välitä koirista, niin ainakin minulle miehenä ei suuremmin kolahda naiset, joilla on olemassa jonkin sortin iso koira, joka vaatii ilman muuta oman tilansa, aikansa ja huolenpitonsa. Itse olen enemmän kissaihmisiä eivätkä koirat ole koskaan suuremmin herättäneet minussa mitään paijaamisviettiä.

Minusta olisi reilua tuoda oman kantansa esille jo alkuvaiheessa, jottei puolin ja toisin syntyisi vääränlaisia odotuksia ja tarpeettomia tunne-elämän kolhuja. Voihan sitä kavereita olla, mutta ei olisi kyllä järin innostunut ajatuksesta, että mahdollisen suhteen "kolmantena pyöränä" olisi esimerkiksi susikoira. Samalla tavoin kuin en ole suuremmin kiinnostunut yh-äideistäkään.

Silti minusta on liioiteltua väittää, että koira tai kissa olisivat sinkulle automaattisesti jonkin sortin puolison tai lapsen korvikkeita. Muutenhan se merkitsisi sitä, että ihmisen pitäisi ensin hankkia itselleen puoliso ja lapset ja vasta sitten lemmikkieläimiä. Yksinasuvalla sinkulla se koira tai kissa saa varmasti osakseen suuremman huomion, kun sen ei tarvitse kilvoitella kotona huomiosta ihmisten kanssa.

Minä menevä sinkkumies, etsin menevää vapaata sinkkunaista. Vihaan kissoja ja koirista en pidä.

Ympäristöön ilmestyi nainen johon ihastuin. Piiritin ja tutustuin naiseen jolta kotoa löytyi 2 isoa koiraa 1 kissa ja pari tenavaa.

Edelleenkään en kissasta pidä vaikka se musta tykkää, koirien kanssa lenkkeilen mielelläni, jopa koulutuksissa käynyt, ja naisen tenavat kuuluvat arkeen siinä kuin nyt jo yksi oma yhteinenkin. Eli kaikkee se rakkaus teettää, mutta voisin sanoa että Onnellinen mies olen".

Ei kannata tutusta, koirista on aivan karmea vaiva. Omalla sukulaisella on 4 koiraa joten tiedän millasta on elää koirien kanssa. Ei koirat yleensä pure, jos ne on koulutettu, ja jos ei ole koulutettu, niin silloin omistajakaan ei varmaan ole kovinkaan hyvä kumppani.

Ja on ihan totta, että koirat kilpailevat huomiosta. Ne koko ajan tulee läähättään viereen ja haluavat silittelyä tai ruokaa, hyppivät syliin/päälle..yms.

Onhan kissoistakin vaivaa, mutta ei läheskään niin paljoa.

Näinkö on miesten itsetunto pudonnut nolla lukemiin kun lapset ja koirat pelottavat..
Ensin kannattaisi tulla toimeen itsensä kanssa ennen kuin alkaa blokkaamaan pois vaihtoehtoja vain omien ahdasmielisten pelkojensa pohjalta.
Mies joka ei osaa suhtautua lapsiin ei ole kovinkaan sinut itsensä kanssa ja joka pelkää koiria on vaan yksinkertaisesti luuseri.
Kyllä yleensä omistaja eläimensä hallitsee...