En ymmärrä mikä järki on halveksua entistä rikollista ja narkomaania, mitä hyvää sillä saavutetaan. Varsinkin jos kukaan ei ole kuollut. Ei sillä saavuteta kuin vihaa ja katkeruutta puolin sekä toisin ja ne tunnetusti syö ihmistä sisältäpäin. Jos halutaan yhteiskunnan kannalta että moni ihminen saisi elämänsä raiteilleen ja pois tukien varasta lorvimasta niin sillon pitää tukea ja antaa anteeksi, viha ja halveksunta saa ihmisen vaan enemmän käpertymään kuoreensa ja teettää mielenterveysongelmia, todennäköisesti päihteisiin sortumista uudelleen koska monet narkomaanit on hyvin herkkiä ja huumeiden käyttö on todellisuuspakoa. Joten jos on saanut teoistaan rangaistuksen ja parantanut tapansa en nää halveksuntaa muuna kuin kiusaamisena jolla ei edes yritetä edesauttaa ihmistä pysymään hyvässä elämässä kiinni ja miksi sitten pitäisi auttaa tuntematonta? no ihminen jolla on empatiaa, niin siitä auttamisesta tulee hyvä mieli kun auttaa eri tilanteessa olevia. Itselläni ainakin näin. Kerron teille meidän tarinan.
Mieheni vapautui vankilasta maaliskuussa 2010. Näin miehestäni lehtijutun ja sen jälkeen etsin mieheni facebookista. Alettiin juttelemaan ja meistä tuli ystäviä.
Kysyin mieheltäni että esiintyikö hän siinä lehtijutussa, johon vastasi myöntävästi ja sen jälkeen kehuin mieheni ulkonäköä.
Ihastuminen tuntui tapahtuvan nopeasti puolin ja toisin mutta mihinkään ei voitu ryhtyä kun olin tuolloin 15v ja mieheni 27v.
Toukokuussa mieheni lähti ulkomaan matkalle ystäviensä kanssa ja ajautui siellä ongelmiin. Mieheni tappeli etenkin usein yhden ystävänsä kanssa, he eivät tulleet hyvin toimeen. Mieheni soitti myöhemmin siskolleen että hänen ystävänsä on kuollut ja on itse murtuneen selän takia sairaalassa. Mieheni oli tapellut ryöstäjiä/velkojia vastaan mutta onnistui pakenemaan.
Mieheni pahin tuomio on tullut tapon yrityksestä, puukotuksesta. Kun mieheni pääsi sairaalasta, hän pääsi paikallisen ystäväperheen luo asumaan, he ottivat hänet suojiinsa.
Mieheni pelastumisessa myös minulla oli osani. Laitoin yhdelle miehen ystävistä viestiä ja anelin että hae mieheni kotiin ja laita hänen tililleen rahaa. Mieheni oli niin huonossa kunnossa että hyvä että pysyi edes pystyssä, tärisi, kun ei ollut varaa syödä. Sanoin että jos et nyt auta niin kohta on veressä minun, sinun ja kaikkien kädet kun hän kuolee ilman meidän apua! että ei tarvii laittaa niin isoa summaa rahaa kun hän pyytää, mutta edes lentolippuihin ja että saa syödäkseen. Sitten ystävä kysyi että miksen minä voi auttaa niin sanoin että oon vasta 15v ja mulla ei oo omaa pankkitiliä.
Miehen ystävä lähti hakemaan hänet takaisin suomeen ja kun mieheni oli palannut suomeen niin tavattiin ensimmäisen kerran ja vietettiin muutama tunti yhdessä aikaa jonka jälkeen hän jatkoi matkaa. Ensitapaaminen oli taianomainen, mulla oli perhosia vatsassa ja ihan ensiksi mieheni halasi mua, jonka jälkeen mentiin kahvilaan. Tapaamisen jälkeen jatkettiin yhteydenpitoa fb, soittelemalla, tekstiviestitse.
Olisin halunnut alkaa seurustelemaan jo mieheni kanssa mutta hän toppuutteli ajatusta mun ala-ikäisyyden takia mutta totesi että kyllä sä mun tulevaisuuden vaimo oot
Ennen miestäni mulla on ollut kolme parisuhdetta ensimmäisessä seurustelin marraskuu 2008 - toukokuu 2009, toisessa elokuu 2009 - marraskuu 2009, kolmannessa tammikuu 2010 - huhtikuu 2010. Sen jälkeen pysyin sinkkuna koska kukaan muu ei mahtunut mun ajatuksiin paitsi mieheni.
Heinäkuussa 2011 muutin omilleni kerrostalo yksiöön. Elokuussa aloitin oppisopimuksella kahvilassa. Mieheni majottui yhdessä vaiheessa luokseni viikoksi ja meillä oli oikein ihana ikimuistoinen viikko yhdessä, hengailtiin, kokkailtiin, liikuttiin ulkona, katseltiin vierekkäin tv ja olin välillä mieheni syleilyssä, käytiin kylvyssä, suudeltiin ja ensimmäinen kertani oli 16-vuotiaana mieheni kanssa.
22.8.2013 alettiin seurustelemaan. Olin tuolloin 18-vuotias ja mieheni 30-vuotias. Syyskuussa -13 mieheni aloitti minnesota hoidon jonka kustansin hänelle. En ole ikinä vieroksunut työtä, olen paiskinut niitä kovasti 16-vuotiaasta lähtien ja perin täysi-ikäisenä myös rahaa. Miehelläni oli niin vakava päihderiippuvuus että hän tarvitsi parasta hoitoa mitä suomesta saa. Pari viikkoa ennen hoidon aloittamista mieheni muutti mun luo, hoidon loputtua mentiin kihloihin ja mieheni kävi jatkokokouksissa.
Kun mieheni oli ollut kuivilla rikoksista ja huumeista 2v, olin 20 ja hän 32, päätettiin alkaa yrittämään vauvaa syyskuussa 2015.
Tulin raskaaksi tammikuussa 2016, kesällä muutettiin kerrostalo kaksioon ja naimisiin mentiin maistraatissa 22.8.2016. Järjestettiin pienet juhlat läheisten kesken, rahat säästettiin hienoihin sormuksiin ja häämatkaan.
Poika syntyi 3.10.2016. Hän on terve ja ihana. Olin 21-vuotias tullessani äidiksi ja mieheni 33-vuotias tullessaan isäksi. Meidän voimavarat huomioiden päätettiin että poika jää ainoaksi lapseksemme.
Oon itsekkin ainut lapsi ja vanhempani erosivat 2001, jonka jälkeen en ole nähnyt äitiäni. Kasvoin riitaisassa
Mieheni vapautui vankilasta maaliskuussa 2010. Näin miehestäni lehtijutun ja sen jälkeen etsin mieheni facebookista. Alettiin juttelemaan ja meistä tuli ystäviä.
Kysyin mieheltäni että esiintyikö hän siinä lehtijutussa, johon vastasi myöntävästi ja sen jälkeen kehuin mieheni ulkonäköä.
Ihastuminen tuntui tapahtuvan nopeasti puolin ja toisin mutta mihinkään ei voitu ryhtyä kun olin tuolloin 15v ja mieheni 27v.
Toukokuussa mieheni lähti ulkomaan matkalle ystäviensä kanssa ja ajautui siellä ongelmiin. Mieheni tappeli etenkin usein yhden ystävänsä kanssa, he eivät tulleet hyvin toimeen. Mieheni soitti myöhemmin siskolleen että hänen ystävänsä on kuollut ja on itse murtuneen selän takia sairaalassa. Mieheni oli tapellut ryöstäjiä/velkojia vastaan mutta onnistui pakenemaan.
Mieheni pahin tuomio on tullut tapon yrityksestä, puukotuksesta. Kun mieheni pääsi sairaalasta, hän pääsi paikallisen ystäväperheen luo asumaan, he ottivat hänet suojiinsa.
Mieheni pelastumisessa myös minulla oli osani. Laitoin yhdelle miehen ystävistä viestiä ja anelin että hae mieheni kotiin ja laita hänen tililleen rahaa. Mieheni oli niin huonossa kunnossa että hyvä että pysyi edes pystyssä, tärisi, kun ei ollut varaa syödä. Sanoin että jos et nyt auta niin kohta on veressä minun, sinun ja kaikkien kädet kun hän kuolee ilman meidän apua! että ei tarvii laittaa niin isoa summaa rahaa kun hän pyytää, mutta edes lentolippuihin ja että saa syödäkseen. Sitten ystävä kysyi että miksen minä voi auttaa niin sanoin että oon vasta 15v ja mulla ei oo omaa pankkitiliä.
Miehen ystävä lähti hakemaan hänet takaisin suomeen ja kun mieheni oli palannut suomeen niin tavattiin ensimmäisen kerran ja vietettiin muutama tunti yhdessä aikaa jonka jälkeen hän jatkoi matkaa. Ensitapaaminen oli taianomainen, mulla oli perhosia vatsassa ja ihan ensiksi mieheni halasi mua, jonka jälkeen mentiin kahvilaan. Tapaamisen jälkeen jatkettiin yhteydenpitoa fb, soittelemalla, tekstiviestitse.
Olisin halunnut alkaa seurustelemaan jo mieheni kanssa mutta hän toppuutteli ajatusta mun ala-ikäisyyden takia mutta totesi että kyllä sä mun tulevaisuuden vaimo oot
Ennen miestäni mulla on ollut kolme parisuhdetta ensimmäisessä seurustelin marraskuu 2008 - toukokuu 2009, toisessa elokuu 2009 - marraskuu 2009, kolmannessa tammikuu 2010 - huhtikuu 2010. Sen jälkeen pysyin sinkkuna koska kukaan muu ei mahtunut mun ajatuksiin paitsi mieheni.
Heinäkuussa 2011 muutin omilleni kerrostalo yksiöön. Elokuussa aloitin oppisopimuksella kahvilassa. Mieheni majottui yhdessä vaiheessa luokseni viikoksi ja meillä oli oikein ihana ikimuistoinen viikko yhdessä, hengailtiin, kokkailtiin, liikuttiin ulkona, katseltiin vierekkäin tv ja olin välillä mieheni syleilyssä, käytiin kylvyssä, suudeltiin ja ensimmäinen kertani oli 16-vuotiaana mieheni kanssa.
22.8.2013 alettiin seurustelemaan. Olin tuolloin 18-vuotias ja mieheni 30-vuotias. Syyskuussa -13 mieheni aloitti minnesota hoidon jonka kustansin hänelle. En ole ikinä vieroksunut työtä, olen paiskinut niitä kovasti 16-vuotiaasta lähtien ja perin täysi-ikäisenä myös rahaa. Miehelläni oli niin vakava päihderiippuvuus että hän tarvitsi parasta hoitoa mitä suomesta saa. Pari viikkoa ennen hoidon aloittamista mieheni muutti mun luo, hoidon loputtua mentiin kihloihin ja mieheni kävi jatkokokouksissa.
Kun mieheni oli ollut kuivilla rikoksista ja huumeista 2v, olin 20 ja hän 32, päätettiin alkaa yrittämään vauvaa syyskuussa 2015.
Tulin raskaaksi tammikuussa 2016, kesällä muutettiin kerrostalo kaksioon ja naimisiin mentiin maistraatissa 22.8.2016. Järjestettiin pienet juhlat läheisten kesken, rahat säästettiin hienoihin sormuksiin ja häämatkaan.
Poika syntyi 3.10.2016. Hän on terve ja ihana. Olin 21-vuotias tullessani äidiksi ja mieheni 33-vuotias tullessaan isäksi. Meidän voimavarat huomioiden päätettiin että poika jää ainoaksi lapseksemme.
Oon itsekkin ainut lapsi ja vanhempani erosivat 2001, jonka jälkeen en ole nähnyt äitiäni. Kasvoin riitaisassa
Vastaukset 3
Vanhimmat
kodissa ja isän alkoholismi oli kehittynyt niin pahaksi että muutin isovanhempien luo asumaan 6-vuotiaana. 2003 isäni tapasi uuden naisystävänsä ja he alkoivat samana vuonna seurustelemaan. Äitipuolellani ei ole omia lapsia, ei ole halunnut niitä, mutta minulle hän on ollut aina rakas kakkosäiti. 10-vuotiaana muutin takaisin isäni luo asumaan ja kun olin 14-vuotias niin sain paljon toivomani labradorinnoutajan.
Mun isästä tuli ukki 50-vuotiaana, pojalla on 2009 ja 2013 syntyneet serkut. Jos olisimme saaneet tytön niin hänelle todennäköisesti olisimme antaneet nimeksi Lumi Marianne.
Olin kotiäitinä 21-24v ja joulukuussa 2019 muutimme perheemme kanssa uuteen omakotitaloon. Nyt olemme 25, 37 ja poikamme on 4-vuotias.
Kirjoitin tämän tekstin koska haluan kertoa että pohjalta voi myös nousta, tuoda toivoa, ei kaikkien narkomaanien tarvitse joutua mullan alle 35-vuotiaana!
No suurta vahinkoa ei ole päässyt syntymään ja koska nahistelut on ollut rikollisten välien selvittelyä niin me armahdamme, Jesuksen Kristuksen nimeen!
Jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden.
Jokainen uusi päivä antaa mahdollisuuden parempaan elämään.