Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Vahva, mutta silti heikko..

    Olen 56v nainen, pitkässä parisuhteessa oleva.... Mutta olen epäilevä, olenko onnellinen.. Ollut naimisissa ja suhteissa.. Kaikessa tuntuu, että jotakin puuttuu. Toistan vanhaa kaavaa, elän täyttääkseni mieheni toiveet, itse jään paitsi kaikesta, olen kuin miehen vaimo, äiti, pappi, psykologi, rakastaja ym, ym.. Mikä minä olen oikeasti??? Kaipaan rakkautta, sitä että saisin joskus olla se heikko osapuoli, en aina se, joka jaksaa, onnistuu, voittaa vaikeudet... En enää jaksa olla vahva... Haluaisin joskus käpertyä kainaloon ja itkeä kaiken suruni pois ja saada tukea ilman arvostelua.. Olen miettinyt, onko kohtaloni vain yrittää jaksaa auttaa muita, vaikka oikeasti tunnen hukkuvani toisten murheisiin.. Olen koko elämäni elänyt toisten puolesta, toisia tukien ja auttaen, enää ei voimat tahdo riittää.. Olen lopussa..
    4<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Jaksamista.. Olet helmi..

    Äänestä

    Nyt kannattaa alkaa miettimään mitä sinä haluat ja tarvitset. Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä tai halujaan muiden vuoksi.

    Äänestä

    • Mietin jopa sitä, olisiko suhde naiseen vaihtoehto... Mutta naisilla lienee samoja piirteitä.. Joten onko ongelma minussa...

      Äänestä

    • Anonyymi kirjoitti:

      Mietin jopa sitä, olisiko suhde naiseen vaihtoehto... Mutta naisilla lienee samoja piirteitä.. Joten onko ongelma minussa...

      Myös se voisi olla vaihtoehto. älä kuitenkaan suuntaa katsettasi minuun, vaikka juuri minä pyysinkin ajattelemaan vaihteeksi itseäsi. :D

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Olen 56v nainen, pitkässä parisuhteessa oleva.... Mutta olen epäilevä, olenko onnellinen.. Ollut naimisissa ja suhteissa.. Kaikessa tuntuu, että jotakin puuttuu. Toistan vanhaa kaavaa, elän täyttääkseni mieheni toiveet, itse jään paitsi kaikesta, olen kuin miehen vaimo, äiti, pappi, psykologi, rakastaja ym, ym.. Mikä minä olen oikeasti??? Kaipaan rakkautta, sitä että saisin joskus olla se heikko osapuoli, en aina se, joka jaksaa, onnistuu, voittaa vaikeudet... En enää jaksa olla vahva... Haluaisin joskus käpertyä kainaloon ja itkeä kaiken suruni pois ja saada tukea ilman arvostelua.. Olen miettinyt, onko kohtaloni vain yrittää jaksaa auttaa muita, vaikka oikeasti tunnen hukkuvani toisten murheisiin.. Olen koko elämäni elänyt toisten puolesta, toisia tukien ja auttaen, enää ei voimat tahdo riittää.. Olen lopussa..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu