Olemme seurustelleet vasta kuukauden verran mutta tosi tiiviisti. Kerran tapasin pikaiseltaan poikaystävän vanhemmat. Nyt hän ehdotti että mentäis ensi viikonloppuna käymään hänen kotonaan kylässä (100 km päässä)ja oltais siellä yötä. Itseäni vähän hirvittää vaikka kiinnostaakin kyllä.
Se vähän jännittää että kun olen poikaystävääni muutamia vuosia vanhempi ja mulla on pari lastakin. Hänen isänsä ja mummonsa ovat kuulemma aika vanhanaikaisia ja moralisoivia. He kyllä tietävät jo ikäni ja että mulla on lapsia ettei se sinänsä ole enää yllätys. Mutta mitenhän kovaan ristikuulusteluun saan varautua?
Se vähän jännittää että kun olen poikaystävääni muutamia vuosia vanhempi ja mulla on pari lastakin. Hänen isänsä ja mummonsa ovat kuulemma aika vanhanaikaisia ja moralisoivia. He kyllä tietävät jo ikäni ja että mulla on lapsia ettei se sinänsä ole enää yllätys. Mutta mitenhän kovaan ristikuulusteluun saan varautua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En menisi vielä. Kuukausi seurustelua on aika vähän.
Tämä on kuitenkin "makuasia". Mielestäni tuollaiseen moralisoivaan ympäristöön ihan oman itsetuntonsa suojelemiseksi ei olisi ainakaan mitään velvollisuutta hakeutua yökylään.
Odota ja katso!
Kuuntele sisäistä vaistoasi.
Itse tapasin appivanhemmat ensimmäisen kerran pikaisesti muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Tuolloin emme oikeastaan ehtineet edes keskustelemaan. Uudestaan tapasimme sitten n. kuukausi sitten, jolloin olimme seurustelleet 5 kk ja oli aika kertoa poikaystäväni vanhemmille yhteenmuuttoaikeistamme. Voin sanoa, että aikamoiseen ristikuulusteluun jouduin, mutta mielestäni selvisin siitä kiitettävästi ja nyt muutamien tapaamisten jälkeen he ovat jo tottuneet siihen, että olen tärkeä osa heidän poikansa elämää. Pääasia on olla oma itsensä ja rehellinen.
tulevat appivanhemmat, niin, että he eivät tieneet tyttärensä ja minun seurustelusta vielä mitään.
Eli näin heidät aivan "normaalissa elämässä". Tosin siitä ei paljastunut millainen "hössö" anoppi on.
Silloin, kun aloittaa seurustelunsa riittävän nuorena, niin todennäköisesti tulevin appivanhempiin törmää ennenmin tai myöhemmin, kun kumpikin asustaa omien vanhempiensa luona. Sitten, kun on aika muuttaa yhteiseen kotiin, niin yleensä näkee anopin todellisen luonteen.
Jos on todennäköistä, että kuitenkin tapaatte joskus, niin miksei sitten jo nyt? Enemmän ehdit mielessäsi kuvitella hänen sukulaisiaan vaikka minkälaisiksi möröiksi, jos venytät asiaa pitemmälle. Kannattaa olla heille kohtelias ja ystävällinen, mutta kaikkiin tungetteleviin kysymyksiin ei silti tarvitse vastata. Sen sijaan kannattaa vähän kehaista heidän kultapoikaansa, kun sopiva tilaisuus tarjoutuu. Jos olet oikein taitava, voit livauttaa joukkoon pienen kohteliaisuuden vanhemmillekin, esim pojan hyvästä kasvatuksesta, huomaavaisuudesta tms., minkä he mieluusti laskevat omaksi ansiokseen. Ja varaa mukaan jotain pientä tuliaista, vaikka poikaystäväsi ei yhtään pitäisi sitä tarpeellisena. Ai niin - jos asia ei ole suoranainen punainen vaate Sinulle, voit keskustelun lomassa antaa ymmärtää olevasi kovin lapsirakas- yleensä pienikin orastava toive mahdollisesti aikanaan odotettavissa olevista lapsenlapsista saa vanhemman sukupolven pehmenemään. Jos nyt et missään tapauksessa ole suunnitellut suurempaa perhettä, kannattaa tämä tosiasia pitää ainakin näin aluksi omana tietonaan, sinähän sen kuitenkin viime kädessä päätät. Eikä kannata olla ennakkoluuloinen-vanhanaikaisetkin ihmiset voivat yllättää positiivisesti
Minun appivanhemmat eivät ristikuulustelleet ollenkaan.. Itseasiassa, tarkemmin ajateltuna, en muista heidän koskaan kyselleen minulta mitään opiskelustani, työstäni, aiemmasta elämästäni tms.. Voihan olla että mieheni on briifannut heidät tilanteesta, mutta joskus näinkin.. :)