moi,
kertokaapa, onko yleistä että lasten isä eron hetkellä kieltäytyy tapaamasta lapsiaan eron jälkeen? Onko tämä "kiristystä" tai "uhkailua" vai mitä? Onko oletettavaa, että menee ohi?? Isällä on ollut hyvin vahva tunneside lapsiin ennen eroa.
kertokaapa, onko yleistä että lasten isä eron hetkellä kieltäytyy tapaamasta lapsiaan eron jälkeen? Onko tämä "kiristystä" tai "uhkailua" vai mitä? Onko oletettavaa, että menee ohi?? Isällä on ollut hyvin vahva tunneside lapsiin ennen eroa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni ei ainakaan tulisi edes mieleen, että en tahtoisi enää nähdä lastani. Syy tommoseen on pelkästään sussa, koska olet valinnut vastuuttoman ja lapsellisen isän lapsilles. Tuskin se raiskas sua???
Se voi riippua monesta syystä.
Monet isät kokevat eron niin raskasti, että yrittävät vältellä lapsiaan, koska ei näe enää heitä jokapäivä. Jokaisen tapaamisen jälkeen ero lapsista on vaikea. Tavallaan tapaamatta jättäminen helpottaa oloa. Yrittäminen unohtaa.
Jotkut taas eivät todellakaan välitä lapsista, ja heille on helpotus ettei ole enää lapsia siinä jokapäivä.
Ja joskus ero vaimosta voi olla liian rankkaa, että kun mies rakastaa vaimoansa, mutta vaimo ei miestä, ei mies halua enää nähdä vaimoa, sillä näkeminen on tuskaista. Helpompi jatkaa elämää, kun ei näe rakasta vaimoansa. Siinäkin mies yrittää unohtaa.
.. jonka jätit laskuista pois: että mies ei voi sietää ex-vaimoaan ja kun ei ole tekemisissä lasten kanssa ei myöskään joudu tekemisiin ex-vaimonkaan kanssa. Ex-vaimo "rakastaa" ex-miestään niin, ettei anna tälle siunaaman rauhaa, eikä osaa rakastaa niin ettei kiusaisi lasten isää asiattomuuksilla.
Mutta että vaikuttaisiko se lasten tapaamisiin, sen enempää kuin että mies rakastaa e-vaimoa joka ei rakasta miestä ja tapaaminen on tuskallista jne... syitä kai yhtä paljon kuin tuollaisia erojakin.
Mulla kylmä hiki nousee otsalle aina kun haen lapset huoljuusjaksollenki. Ex odottaa lasten kanssa pihalla ja aina on jotain valittamista ja muka asiaa, pitää auton ovea väkisin auki ettei päästä lähtemään. Exää ei voi päästää tuomaan lapsia, sillä hän tunkee kotiini sisälle varmistamaan että lapsilla on kaikki hyvin. Poliisia ei kiinnostaisi sotkea tällaiseen, mutta mitä muita keinoja enää on, kun ei puhe mene perille.
Oletko varma, että vahva tunneside lapsiin on ollut AITOA ennen? Tai sitten mies kokee Sinut ja lapset samana pakettina, joka kuuluu entiseen (epätyydyttävään?)elämään.
olet ehkä oikeassa, kun sanot että mies kokee että lapset ja minä kuulumme samaan pakettiin - jos ei saa olla kanssani niin ei sitten ole lastenkaan kanssa.
tilanne on aika kammottava.
itse yritän olla provoisoitumatta tilanteesta mutta ei ole helppoa. mielestäni lasten kustannuksella ei näitä asioita saisi hoitaa vaikka vaikeaa onkin.
Tuota samaa myös minun nykyisen mieheni ex-vaimo hokee, ettei mies halua tavata lapsiaan. Totuus asian takana on, että tämä ex-nainen suivaantui kun eron jälkeen (huom!!) mies tapasi minut ja muutimme yhteen. Ex-vaimo ei halunnut että lapset toteuttavat isänsä tapaamista MEIDÄN luonamme, vaan isän pitäisi keksiä joku muu keino. (Hotelliin, toinen asunto, heittää minut yhteisestä asunnostamme ulos?).
Tämän ajatuksen hän on sitten istuttanut vähitellen lapsiinkin, jotka nyt sitten lopulta eivät halua tavata isäänsä. Lapset eivät halua kuunnella äitinsä valitusta, eivätkä aiheutta aäidille pahaa mieltä tapaamalla isää. Nämä lapset ovat vielä alle 10 eikä heille oikein voi alkaa selittää tiettyjä äidin velvollisuuksia ja oikeuksia. Velvollisuus on myös, ettei mustamaalaa isää eron jälkeen, eikä vaikeuta tämän tapaamista. Kun ei ole mitään syytä.
Ex-vaimon mielestä se on isä, joka ei suostu lasten tapaamisiin HÄNEN ehdoillaan. Lapset suostuisivat mihin vaan. Ex surkuttelee kuinka isä ei välitä lapsista jne. Lapset ovat isälleen sanoneet, että he eivät välitä vaikka isällä on uusi naisystävä (eli minä) ja olen tullut lasten kanssa ihan hyvin toimeen. Jännitystä oli alkuun lähinnä siksi, että he pelkäsivät että minusta tulee heille äitipuoli. Selvitimme että niin ei ole, että heillä on äiti joka myös pysyy heidän äitinään, ja minua voi kutsu omalla nimelläni taikka "iskän uus nainen" tms.
Ex-vaimo on asettanut täysin epärealistiset ehdot ilman mitään syytä ja kääntänyt asiat nurin niskoin. Eli: isä ei noudata hänen toiveitaan = isä ei halua tavata lapsiaan. Toivomme vain, että lapset jossain välissä ymmärtäisivät mistä on kyse. Isä ei aio alkaa kääntää heidän päätään, etteivät joudu kiistakapuloiksi ainakaan hänen puoleltaan. Siitä syystä ei myöskään lähde oikeuteen taistelemaan. Todennäköisesti oikeus olosuhteista johtuen saattaisi tuomita lapset isälle, mutta kun he ovat ilmoittaneet että haluavat asua äidin luona mutta tavata isäänsä yhtä lailla niin isä haluaa ottaa myös lasten toiveet huomioon. Jos oikeus päättäisi toisin, se olisi lapsille vielä pahempaa: ex olisi varmasti vielä pahemmin kimpussa ja ehkäa ainoa keino päästä eroon olisi joku lähestymiskielto eikä isä halua näyttää lapsilleen niin typerää puolta ihmisistä.
Nyt isä kärsii kun ei tapaa lapsiaan. Ja hän vain toivoo ja odottaa...
Ja mikäkö suivaanntutti exän kun minä ilmestyin? Sitä ei voi kuin arvailla. Katkeruus, kateus, kosto, oma epätoivo... ? Mitään järkevää syytä ei ole esittänyt, ei edes järjetöntä.
Minun ex-mieheni nykyinen avovaimo taas ei voi sietää, että tämä tapaa lapsiaan. Todella mustasukkainen siitä, että meillä on yhteinen menneisyys ja lapsia. Olisin lasten takia halunnut, että juttu olisi toiminut. Menin jopa lasten takia niin pitkälle, että ihan pyysin tätä nykyistä ja ex-äänikin kahville, ja tuntui että hyvin tultiin toimeen. Jopa siitä huolimatta, että tämä nykyinen avovaimo oli ensin aluksi ex-mieheni toinen nainen.
Erottuamme minä en missään nimessä voinut enkä halunnut uskoa että lapsemme eivät enää tänä päivänä olisi isänsä kanssa tekemisissä (erosta on jo 15 vuotta). En myöskään sen takia, koska yritin todellakin olla nälvimättä ja kitisemättä, jotta lapsiin ei olisi kohdistunut mitään negatiivista palautetta puolin tai toisin. Kuitenkin tämä nykyinen avovaimo puhui lapsilleni minusta pahaa, haukkui lapsiani mennen, tullen ja palatessa, eivät kuulemma edes osanneet petata sänkyä kunnolla (lapset olivat silloin 4 ja 7 vuotta vanhoja ja tällä ihmisellä on lastentarhaopettajan koulutus!!!! Tosi kamalaa käytöstä sellaiselta ihmiseltä minun mielestäni!). Jopa tämän oma isä puuttui tilanteeseen ja piti lasteni puolta. Ja lasten isä vain kohautti olkapäitä ja sanoi, että voi, voi....Lapsilla oli jatkuvasti paha olla kun tulivat isänsä luota kotiin. Ja minä yritin sovitella. Lasten takia. No, kuitenkin, sain sitten kuitenkin (valitettavasti riitelemällä ja sosiaalitantan avulla) kuitenkin tapaamiset jotenkuten jatkumaan vielä vähän aikaa, mutta lapset kasvoivat, alkoivat itse panna hanttiin ja teini-ikään tullessa vastaamaan samalla mitalla isällensä ja tämän avovaimolle. Siitähän nousi tosi meteli ja minua taas haukuttiin siitä mennen, tullen ja palatessa sekä kasvotusten että puhelimessa. Ja kuinka ollakaan, vihdoin ja viimein ex-mieheni on saavuttanut sen minkä hän on koko ajan ilmeisesti tavoittanut. Lapset eivät halua enää mennä sinne, eivät vastaa hänelle puhelimeen ja kertovat (varsinkin tytär) hänelle suorin sanoin miten hän on heitä loukannut, miten katkeria he ovat hänelle. Kamalaa nähdä nuoria ihmisiä noin katkerina omalle isälleen. Onneksi minun omatuntoni on puhdas. En ole vielä tänä päivänäkään lasten kuullen sanonut heidän isästään pahaa sanaa, koska ajattelin koko ajan, että minun ei sitten tarvitse koskaan syödä sanojani. Itse hän tämän aiheutti, ja lapset todella näyttävät tänä päivänä minulle myös tietävän sen. Ovat kiittäneet minua siitä, että pienempänä suojelin heitä paljosta pahasta mitä isänsä aiheutti ja annoin heidän nyt suht koht aikuisina itse huomata millainen hän on. Ovat myös kiittäneet siitä, että minä olin aina heitä lohduttamassa kun isä ja tämän avovaimo pahoitti heidän mieltään. Ja tämä oli isä joka avioliitossa oli tosi hyvä isä. Ei kuitenkaan jaksanut/viitsinyt/saanut/kyennyt olla sitä jatkossa. Enkä vieläkään tiedä miksi!
Lasten menettäminen eron myötä voi olla niin kova isku ettei siinä pysty enää edes kohtaamaan lapsia - ja sen lisäksi toki erokriisi päällä. Usein ajan kanssa suru helpottuu ja tapaamiset voi ruveta sujumaan. Kannattaa myös välttää sellaista että joutuu kohtaamaan exänsä tapaamisten yhteydessä - vaihdot vaikka päiväkodin/koulun kautta.
moni mies kokee eron niin raskaana,varsinkin lapsista,ettei uskalla tavata lapsia,koska niistä luopuminen on taas niin kovin raastavaa.
Miehethän yleensä kai rakastaa lapsiansa enemmän tai ovat ainakin läheisempiä lapselle.
Lisäksi exää voi olla niin kova ikävä,että lapsetkin muistuttaa hänen olemassaolosta.Usein muutaman vuoden päästä tilanne pikkuisen normaalisoituu,normaaliksi ei muutu koskaan.
Tiedän kaksi tapausta jossa isän uusi naisystävä on pannut miehen valinnan eteen. Pelkää et tapaamisilla mies rakastuu ex vaimoon uudestaan. Monessa tapuksessa ne uudet ovat syyllisiä isän ja lasten välirikkoon. Joko he tai lapset, naiset ei vaihtoehtoja anna.
Miten muuten selitetään se että uusille naisille isällä on aikaa jokea helvetin päivä ja lapsille kerran kuussa tai ei enää ollenkaan. Ei se isästä lähde itsestään ettei lapsia halua nähdä. Mutta mies on se verran heikko, että uskoo naista jottei taas tule jätetyksi.
"Miten muuten selitetään se että uusille naisille isällä on aikaa jokea helvetin päivä ja lapsille kerran kuussa tai ei enää ollenkaan."
Siten, että isä asuu uuden naisen kanssa. Ymmärrät kai että se tarkoittaa jokapäiväistä yhteiselämää? Lapsia isä saa oikeuden päätöksellä tavata kerran kuussa tai joka toinen viikonloppu miten vain on sovittu. Isä ei voi muina aikoina tapailla lapsia, se olisi sopimuksen rikkomista eli isä ottaisi äidin huoltajuusaikaa itselleen.
Mutta: lapset voivat milloin tahansa soittaa isälle, käydä isän luon muutenkin kuin sovittuina aikoina, jos vain asuvat tarpeeksi lähellä. Jos asuvat eri paikkakunnilla, sekin selittää miksi isä ei voi joka päivä tavata lapsiaan.
Vain jätetty nainen tyhmyyksissään kuvittelee että isän pitäisi elää heidän entistä perhe-elämää vielä eron jälkeenkin, että joka päivä ollaan yhdessä. Ei ole tainnut ymmärtää mitä tarkoittaa avioero, ja että isä ei ehkä todellakaan halua ex-vaimoaan elämäänsä. Lapsiahan se ei sulje pois., eikä lapsia pidä tehdä kiistakapuloiksi kun äiti kiukuttelee isälle.
Ja että mies rakastuisi ex-vaimoonsa uudelleeen?? :)