Parisuhde työttömän kanssa?

Elämäntapatyöttömän kanssa en alkaisi seurustella. Sellaisen takia, joka nyt on vaan jostain syystä työnsä menettänyt ja etsii uutta, alkaisin hyvinkin.

Työttömänä parisuhteeseen? Tätä miettinyt monesti ja en ole uskaltanut, pysynyt mielummin sinkkuna. Epäily, et syntyisi turhia riitoja ymmärryksen puutteesta? Säästöt hupenisivat, ku pitäisi tehdä asioita, jotka eivät olisi niin mieleen, ku pitäisi vain toista miellyttää milloin mitäkin? Helpommalla pääsen ilman säätöjä.

Auervaara hiukan lepertelee niin muija on aivan pyörryksissä ja fyrkkaa on taskussa?

Olen eronnut (mies) ja omaisuutta on mm. rivitalo. En mene töihin niin kauan kun olen sinkkuna jotta ei tarvitse maksaa elareita exälle.

Mietippä tätä.

Töissä tai työtön, sillä ei ole mitään väliä, jos rakastaa toista ihmistä.

Mikä elämässä on tärkeää, sitä pitäisi meidän kaikkien miettiä vähän useammin.

En alkaisi jos olisi ns elämäntapatyötön JA toiminnallisesti laiska ja mitään tekemätön.

Jokainen voi joutua joskus työttömäksi. Työtä enempi itseä kiinnostaa miten ihminen käyttää aikaansa, onko passiivinen. Passiivisia ovat myös monet työssä käyvät: vääntävät perustyöpäivän ja sitten lukittuvat umpimielisinä sohvaan.

Jos rahan kannalta ajatellaan, niin riippuu vähän siitä mitä mukavia juttuja haluaa parisuhteessa tehdä. Matkoja ja harrastuksia, kodin sisustusta, joka maksaa vai onko vaatimattomampi ote.

Jos sulla on epäilys tuollaisesta rahaan liittyvästä asetelmasta, että itse olisit palkallisena maksamassa eikä toisen työllistyminen tai työllistymiseen liittyvä asenne vaikuta muuttuvan, ei kai siihen suhteeseen sitten kannata alkaa.

Seurustelin yhden työttömän miehen kanssa. Ja täytyy myöntää että sekä hänen asenteensa että se asetelma että hän halusi käydä esim ravintolassa syömässä vaikka itse ei voinut edes omaa ruokaansa maksaa, otti päähän suunnattomasti. Tai no ehkä eniten vaikutti se että juuri mikään ravintola ei kelvannut, valitsi itse ravintolan, ja söi siellä ahnaasti ja paljon ja sitten valitti päälle ruoasta vaikka ei siinä mitään vikaa ollut. Suhteeseen en voinut kuvitellakaan näiden kokemusten jälkeen.

Miksei sillä työttömällä miehelläsi ole rahaa. Elämässä ei tarvii saada kaikkea. Ostaisitko ferrarin jos olisi rahaa. Mieheni on työtön mutta ei se minun rahoillani ole elänyt päivääkään.

Työtön saa työttömyysrahaa. Mieheni myös on ollut töissä ja sai perintöä mutta työttömänä on nytkin ja hyvin tuntuu pärjäävän. Keväästä syksyyn kyllä se kalastaa ja myy kalaa eli on vähän kun ammattikalastaja vaikkei sitä työkseen tee mutta ei makoile kotonakaan vaan viime vuonna 200 kalastuspäivää työttömänä.

Ei kaikki työttömät vaan makaa kotona ja odota että nainen palvelee.

Täällä pienellä paikkakunnalla ei vaan töitä ole niin sitä sitten on pakosti työtön eikä sitä työtöntä pidä syyttää ymmärtäkää se mutta mieheni kyllä keksinyt tekemistä ja kalaa myymällä on tienannut rahaa. Mieheni aikoo alkaa kalastaa heti kun talvii ohi ja jäät sulaneet.
Ja olen saanut syödä kalaan enenmmän kun koskaan ilmaiseksi. Kaupassa se maksaa 30 euroo ahven kilo. Mies tuonut kotiin ainakin 400 kg ahventa viime vuonna. Siikaa ja ahventa mies pääasiassa kalastaa.

Juuri se suunnitteli että ostaa pari kalaverkkoa tällä viikolla valmiiksi kevättä varten.

tällä pienellä paikkakunnalla on ilmeisesti neiti, neiti nyt rauhoittuu siellä.
OTTAKAAS NYT RAUHALLISESTI NEITI, RAUHALLISESTI......
https://www.youtube.com/watch?v=VRf51e1Snsc

Tuntuu että joku tekeytyy koko ajan eri ihmiseksi ja keskustelee aivan hullua ja paikkansa pitämätöntä puuta heinää. Miksi ihmeessä?

Demarina sanoisin ettei kannata, kuin demaria. https://m.youtube.com/watch?v=CJDye1ASLEg

Vielä saa jakaa ajatuksia jos joku on OIKEASTI samassa tilanteessa. Ei mitään keksittyjä juttuja kiitos, sinä voit siirtyä muuhun aiheeseen esittelemään tietämättömyyttäsi.

Jos olet tottunut syömään ravintoloissa ja matkustelemaan, tuskinpa kannattaa työttömän kanssa alkaa seurustelee. Parempi kun suunnilleen samanlaiset vapaa-ajanviettotavat. Se on kiusallista kummassakin roolissa. Onhan se se sanontaki, että kun köyhyys tulee ovesta, niin rakkaus lentää ikkunasta. Tokihan sitte näitä elämäntapaköyhäilijöitä, joille rahalla ei niin välii, mutta kummanki oltava samanlainen.

seurustelin joskus nuorempana työttömän kanssa eikä se ollut mitään herkkua. mies aina vähäksi aikaa työllistyi jonnekin, mutta pitkälti omalla asenteeltaan onnistui sössimään asiansa niin, että joutui taas työttömäksi. Tuosta kokemuksesta viisastuneena olen edellyttänyt, että kumppanini ovat vastuuntuntoisia ja mielellään koulutettuja.

tietty täytyy katsoa kokonaiskuvaa: kuinka pitkään mies on ollut työttömänä? etsiikö hän aktiivisesti töitä tekee asioita jotka edistävät työn löytymistä?
Asun Helsingissä ja kaikki aktiviteetit täällä maksaa, joten olisi aika kurjaa, kun ei voisi käydä miehen kanssa ravintoloissa, tapahtumissa yms. Olen itsekin tällä hetkellä työtön, kun määräaikainen työsuhde loppui vuoden vaihteessa, mutta sain viime viikolla tiedon, että tulin valituksi hakemaani paikkaan, eli työttömyys loppuu erittäin pian.
Tein kovasti töitä tuon eteen. Hankin syksyllä lisäkoulutusta ja aloitin työnhaun hyvissä ajoin. Aloin myös tehdä keikkatyötä työni ohella, jotta minulla olisi entistä laajempaa osaamista ja osa-aikaista työtä tiedossa jäädessäni työttömäksi. Tämän lisäksi minulla on erillinen sijoitusasunto, jota pidän lyhytaikaisvuokrauksessa.
Valitettavasti määräaikaiset työsuhteet ovat nykypäivää ja siksi minulle on tärkeää olla monta tulon lähdettä, jotten jää tyhjän päälle tai kumppanini elätettäväksi.
t. nainen 32v

En ymmärrä yleistystä että työtön olisi varaton. Itsekin olen työtön ja minulla on muutama miljoona omaisuutta.

Itse voisin vallan hyvin seurustella ihan minimirahoillakin olevan työttömän kanssa. Olen joskus seurustellutkin. Olenpa itsekin elämässäni jonkun kuukauden työttömyyspäivärahaa saanut. En tosin itseäni silloinkaan erityisen köyhäksi tuntenut, mutta ei se varmasti pidemmän päälle herkkua ole.

Minulle jotain omia "harrastuksiani" suurempi ongelma seurustelusuhteessa työttömän miehen kanssa olis se miten hän sen suhteen mahtaisi kokea. En haluaisi toisen kokevan olevansa jotenkin alisteisessa asemassa tai vastaavaa. Enkä ketään elätiksi ottaisi, mutta ei kai kukaan täysissä ruumiin ja sielun voimissaan oleva elätiksi haluakaan. Eiköhän se olisi valtaosan miehistäkin mielestä huono tilanne. Jos yhdessä asuttaisiin, niin asumiskulut kai olisivat vähän ongelma. Asumistukea tai vastaavia, ei kai ole mahdollista saada jos toisella osapuolella on ihan ok tulot. En kyllä tiedä varmaksi, mutta näin oletan. Siinä täytyy sitten kestää se, että toinen ehkä siinä vähän elätteleekin. Lisäksi ruokaostoksilla ostan sitä mistä itse tykkään, eikä juusto, leipä tai leikkele sitten ole aina se halvin mahdollinen. Tarkan euron miehen täytyisi siis siinä vähän niistä periaatteistaan joustaa ja kestää kun kaikkea ei Lidlistä ostella. Tuo tottumusten yhteensovittaminen olisi varmaan se hankalin juttu ja sitten vielä tehdä se niin, että molemmilla on siinä hyvä olla.

Työkaverini on suhteessa miehen kanssa, joka ei ole ties kuinka moneen vuoteen ollut työelämässä. Mies lopetti työnteon suhteen alkuvaiheilla, kun määräaikainen työsuhde päättyi. Nainen elättää itsensä, miehen ja lapsensa omalla palkallaan ja hänellä on aina rahat aivan lopussa ja hän elää jatkuvassa stressissä, kun ei tiedä miten rahat riittää.

Työkaverini mies on perusterve, hänellä on tutkinto sosiaalialalla eikä mitään varsinaista syytä miksei hän ei olisi työelämässä vielä alalla, jolla töitä riittää. Mutta, kun hänelle ei kelpaa mikä tahansa työ eikä hän oikein aktiivisesti niitä etsikään. Silti miehellä täytyy esim. olla oma auto kaupungissa, jossa toimii hyvin julkinen liikenne. Jotenkin mies on onnistunut antamaan itsestään sellaisen reppana kuvan, että hänen tilannetta pitäisi vaan ymmärtää, kun elämä on niin rankkaa.

itselläni on niin korkea työmoraali ja muutenkin tärkeää, että huolehdin itsestäni ja olen mieluummin hetkellisesti vaikka työssä joka ei vastaa osaamistani tai palkkatoivettani kuin oleilisin työttömänä. En myöskään voisi arvostaa sellaista kumppania joka ei toimi samoin.

Kiitos kommenteista, vaikka osa näyttääkin olevan eiliseltä massapostaajalta. Ihmeellistä, että viihdyt tässä langassa, vaikka asia ei varsinaisesti sinua työttömänä kosketa.

Työtön saa olla kun ei vaan ole alkoholisti eikä kuluta rahojaan alkoholiin. Sellaista en sitten katselisi ollenkaan. Luonne on kuitenkin tärkeää että tulee toimeen ja jos mies juo usein niin sellaisen luonne ei ole hyvä. Mieheni ei juo kovin usein. Korona teki miehestäni työttömän kuten monesta muusta. Yrityksiä kaatuu varmaan vielä. Miehelläni ei ole velkaa ja se on hyvä asia kun osaa hoitaa asiansa niin vaikka on työtön niin pärjäämme kyllä koska ei ole velkaa.

Vaikeaa saada töitä kun ulkomaalaiset tulee tänne ja niitä palkataan koska ne tekee halvemmalla kaikki raksatyöt. Olin raksalla ja siellä oli parikymmentä ulkomaalaista. Sain lähtee koska ulkomaalaisia tuli lisää. Eivät ne suomalaiselle viitsi maksaa 15 euroa tunti kun ulkomaalaiselle voi maksaa 7 euroa tunti. Jokainen voi siis laskea kannattaako palkata ulkomaalainen. Työn arvostus on nolla ja hain parikymmentä raksatyö paikkaan turussakin. Eivät halua palkata suomalaista se on selvää kun yritin sähköpoteillä kysellä niin eivät edes vastaa mitään.

En kovin helposti lähtis suhteeseen pitkäaikaistyöttömän kanssa, sillä se kertoo ihmisen asenteista ja elämän arvoista.

Varmasti alkaa ärsyttämään.

Mutta entäs kun on TÄYSIN YLI-työllistetty????? LESTADIOLAISYRITTÄJÄ RÄÄKKÄÄ TYÖLLÄ yötä päivää!!!! MITÄÄN MUUTA ei ole elämässä kuin RAATAA ja RAATAA!!! MihINKÄÄN ei ehdi koska sen KUSIPÄÄN YRITYS menee KAIKEN EDELLE!!!!! illat makaan LOPPUUNRESSATTUNA sängyssä jaksamatta enää mitään ja työPAINE vaan LISIII!!!! siis mitä HELVETTIÄ on olla kusipää LESTALLAtöis!!!!!!

MENKÄÄ sin e RAUHANYHDISTYKSELLE etsimään miehiä naiset!!! ne miehet PIKKUSEN_VERRAN SITTEN PAINAA TÖITÄ!!!!! JUMALAUTA että ne PAINAA!!!!!!!!

Itse olen työtön ja osatykyinen. Ei tulisi mieleenkään tunkea itseäni työssä olevan naisen siivelle . Pari ihmistä on puhunut läpiä päähänsä, ja olenkin kuitannut niiin, että kellä on asiaa niin ottaa itse yhteyttä ja kertoo asiansa. Joillakin on yhteystiedot ja jotkut ei edes kysy tai anna omiaan.... Mitä minä niillä tekisin?

Mielipiteeni nettideitistä on se etten käsitä koko asiaa. Tietenkin 70-luvulla syntyneenä on elänyt ajan kun sitä ei ollu! Ihmiset kohdatiin livenä ettei tuota tai koe pettymystä!

Ei kai työttömyys ole ongelma jos muuten tekee kaikkea kuten harrastuksia on eikä makaa vaan kotona kaljaa juomassa. Mieheni juo harvoin ja sillä on hyviä harrastuksia aina ollut kuten treenaaminen, salibandy, kalastus. Korona vei mieheni työt ja vaikeaa on tietty uutta saada pienellä paikkakunnalla. Tekee kotitöitäkin riittävästi ja ruokaa tekee niin ei minulla ole valittamista koskaan ollut. Jotain palkatonta työtä miehelle tarjottiin mutta se ei sellaiseen suostu enkä minäkään suostuis. Pärjää kuitenkin työttömyysrahalla koska ei tuhlaa eikä juo rahojaan niin ostaa ruokaakin aina paljon.

Väliaikainen työttömyys ei ole mikään este parisuhteelle. Itsekin pari kertaa jäänyt syystä tai toisesta hetkeksi työttömäksi, niin käy joskus. Ei ole ongelma kunhan tomerasti kouluttautuu, hakee töitä tai tekee jotain muuta hyödyttävää.

Elämäntapatyöttömyys taas on ehdoton ei. Ja siinäkin tökkii eniten se löysä asenne, ei rahan puute.

Sanokaapa se päättäjille että luokaa työpaikkoja. Kyllä suomessa jotuu olee työtön kun ulkomailtakin tulee tänne halpatyövoimaa niin ei suomalaisia palkata raksatöihin. Mies jo ei ole kokemusta muusta kun raksatöistä niin ei sellaista palkata mihinkään vaatekauppaan tai myyjäksi eikä moneen muuhun hommaan varsinkin jos on jo 45 vuotias. Se että on työtön, ei tarkoita että on elämäntapa työtön. Suomessa on parisataa tuhatta ihmistä palkattomissa töissäkin. Onko se hauskaa tehdä palkatonta työtä. Työnteon ei pitäisi olla mitään hyväntekeväisyyttä, itse en moiseen suostuisi vaikka olen työtön.

Aina löytyy töitä mitä tehdä, mutta ei löydy sitä palkanmaksajaa. Ilmaiseksi voi tehdä vaikka mitä ja mitä vanhempi työtön on, sen vaikeampi on päästä palkkatöihin.

Ratkaisevaa on mielestäni se että yrittääkö työtön saada aktiivisesti töitä ja puhuuko edes työelämään palaamisesta vai onko mielummin oikeasti työtön. Ja ratkaisevaa on myös se että osaako elää myös tarvittaessa rahallisesti nöyrästi kenties hyvin pitkälle omien tulojensa mukaan vaikka työssäkäyvä jonkin verran auttaisi. Jos muutamassa kuukaudessa lipsuu jo sille "Maksa sä kun mul ei ole varaa" ja kyse enemmänkin viihde-elämästä kuin pakkoraosta, niin en kyllä kauaa sellaista puolisoa katselisi.

Raamattukin sanoo "Se joka ei työtä tee, sen ei myöskään syödäkkään pidä."

Maailman menoa on meno maailman mukaan. Maailma on erityinen sana muutenkin.

Työttömyys ei ole oma valinta, köyhyys on. Köyhän kanssa en aloittaisi mitään. Raaka peli.

Johan tässä on kolme ammattia opiskeltu. Ulkomaalaiset vie silti työpaikat. Nyt kun hallitus sössi korona toimet niin töitä ei varmaan tule löytymään koska tulee lama ja suomella velkaa niin paljon että yritykst säästää palkkakuluissa koska hallitus nostaa aivan varmana veroja ja kaikenlaisia maksuja mitä yrittäjällä voi olla. Yritykset palkkaa halpatyöläisiä ennemmin kun suomalaisia. Itel oli raska töitä viel viime toukokuussa 17 euron tuntipalkalla mutta korona vei työt. Niin se vaan on että yritykset haluaa virolaisia tänne.

Mites on olen itsekin kahden vaiheilla, mietin nussiako suuhun vai ihan alapäähään. Yksi olisi vielä että molempiin. Onko kokemuksia kumpi tuntuu paremmalta vai onko saatava molemmat. Alkaako nyppiä jos ei saa kuin toista kun joutuu nussimaan vain suuhun. Mitä mieltä?? ja entä kokemukset.

Mieheni on työtön. Parempi mies se on kun juoppo eikä mieheni ole juoppo.
Juoppojakin olen nähnyt ja ne yritti saada minut mutta ei kiinnostanut kun näin niitten asunnot ja sellaista. On mieheni töissäkin ollut 17 vuotta mutta nyt vaan on niin että töitä ei ole eikä niitä saa kovinkaan helposti. Hallitus ei luo uusia työpaikkoja se on varma juttu.

Lyhytaikainen työttömyys on varsin tavallista, etenkin nykyhetkessä. Jos toinen kuitenkin aktiivisesti hakee töitä, kouluttautuu ja hankkii uusia taitoja jotta töitä taas joskus saisi, en pitäisi työttömyyttä ongelmana.
Jos taas toinen on työtön siksi ettei huvita tehdä mitään, niin siihen ei kannata lähteä mukaan. Moinen asenne harvoin muuttuu paremmaksi.

Itse olin työtön kun löysin kumppanin. Hän ei piitannut työttömyydestäni vaikka itse kävi töissä. Tuli se työttömyysaika opiskeltua ja pian saikin eri alalta hommia. Kumppani ei kokenut työttömyysaikaani kuormittavana, tehtiin sellaisia asioita joihin pienituloisellakin oli varaa, eikä kumppani joutunut ikinä makselemaan menojani.

Nykyään on vaan se ettei työttömänä ole rahaa opiskella edes. Kyllä se opiskelu maksaa aina tavalla.

Monet naisten kanssa seurustelevat miehet on joka juoppoja, narsisteja tai molemmat. Voidaan siis sanoa että naiset sietää kyllä että mies on surkimus. Sillä että onko töissä tai ei niin ei ole mitään väliä jos mies kohtelee naista kuin saastaa. Sanokaa vaan naiset suoraan että se miehenne on surkea mies vaikka käy töissä.