Ja niin lähdin kaus pois. Vuorilla satoi hiljaa untuva lunta. Tuuleen heitin silkkisen nauhan. Se tuokoon terveiset laaksoista, joissa nimeämättömän jäljet vaeltavat, ja henkäyksen lasiruutuun,
huurtuen, jäätyen.
huurtuen, jäätyen.
Kylmän sylissä
Anonyymi
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Henkäys lasiruudulla kiteytyy jääksi
Peittää näkymän muttei tuntumaa
Viileys vaeltaa käsivarttani pitki kohti kasvojani, hytisen
Kylmä tuuli puhaltaa yli laaksojen ja kukkuloiden peittäen valkealla harsollaan nimettömän jäljet alleen, kuiskaten
Missä olet, minne menet? Löydätkö perille?
🌬️❄️
Laitetaan lakit päähän, takit niskaan ja kintaat kätösiin, sitten istutaan yhdessä peräkkäin pulkkaan ja lasketaan hyrikyytiä suoraan kinokseen..
Nauraa rätkätetään nirrin narrin naamakkain hangessa, nenät punasina ja silmät sirppeinä..
Ai, kun sä oot ihana ja nätti ittenäs..
❤️U
Eiku biseksuaali. :)
Ei tainnut olla aloittajalle Jank runo
Kyllä Harmis aloittajalle runonsa kirjoitti.
Venäläisiä bi-haikuja
Joo, ei ollut tämä jälkimmäiseni aloittajalle, ❤️U taaskaan. :P
Ja mä en ole Harmiskaan. Ihan vaan mä ite.
Kyllähän sä Harmis olet. Siksi palsta on hiljentynytkin.
No en kyllä ole. :)
En kyllä. Kyllä vaan kyllä.
Kovasti pidit hänestä, jonka nimeä ei saa mainita.
Eihän.
Harmis taisi pitää enemmän, kun oli mullekin niin kamalan vihainen.
Miltä tuntuu kun leikit vuoroin miestä vuoroin naista ja vuoroin ties mitä transua? Nyt olet vaan jo unohtanut tyyliin miten Harmis setä kirjoittaa.
Hyvin kiistelit itsesi kanssa.
En leiki mitään, olen juuri näin omalaatuinen ihminen. Liukuva ja omanlainen. :)
En ole Harmista jäljitellyt, joten en tiedä osaanko edes.
Ei ole ollut tapana, eikä ollut silloinkaan. Harmis on ihan joku muu. Kyllä sä sen tiedätkin, kunhan nyt taas vaan jallitat mua. :)
Hyvää työvuoroa
En ole vielä saanut töitä, muutama haku on päällä.
Etpä pääse tästä enää ulos. Nyt on naamakin.
Hooposeni. :)
Toi liiteri sitten valokuvassa ei ole mun asuintaloni pellon reuanssa oleva lato vaan. ;)
Siltä varalta, jos nappaat kuvan siitäkin talteen. Kaunis maalaismaisema eikö?
"Oraat pellot,
viherivöivät notkelmat,
lumipeitteen saaneet elämän antajat.
Silmien näyssä mieleni rauhoittuu
tähän maiseman kauneuteen mä rakastuin.
Ja kuin ohimennen,
aina uudelleen"
Että mä rrrakastan noita peltonäkymiä. Tuttu näky :)
Kiva runo. :)
Se on Helsinkiin päin tuo horisontti näkymä.
Mjuu. Tuli tunne että olen ajanut aika usein siitä ohi :)
Toisaalta, sen kolmenkymmenen kilometrin säteellä joka suuntaan tuosta on monia samankaltaisia. Mutta just nuo peltomaisemat on mun mielestä parhautta seudullamme.
(en mä osaa rustata runoja. Runon kieli kyllä antaa vapauksia käyttää sanoja, kauniita ja poikkeuksellisia sellaisia, että siinä mielessä se on kiitollinen kohde. Asiatekstiin kun niitä ei voi piilottaa sitten millään. Mutta riimittely... ei mun juttu)
Välttämättä et juuri tuosta ohi, kun ei ole minkään kantatien reunamilla. Mutta tosiaan täällä on joka puolella samanlaista. :)
Kaunista, kaunista ja kaunista.
Vaatimatonkin vielä. ;)
Nätti kuva tuo. Tykkään.
(minkähän takia en ole älynnyt teetettää tapettia isosta tuollaisesta tai vastaavasta? No, enhän mä juuri kuvaakaan. Hmm....)
Etiskelen nimittäin hyvää tapettiaihetta olkkarin yhdelle seinälle. Maisemaa siis. Tuossa on väritkin rauhoittavat.
Luontokuva olis kyllä hieno tehosteseinässä. :)
Joo, se on tuo lande sellaisessa luonnonkauniissa paikassa, että ei joka päivä tuu vastaan.
Mitä enemmän mietin asiaa, niin sen enempi tekee mieli sitä tapettia. Jos pohjustaisi ensin jollain pumpuli-pilvi-höttösellä ja siihen päälle sellainen leveä maisemakuva? Kyllä se monen taulun voittaa. Tulisi nimittääin paikkaan, jossa alapuolta ei kuitenkaan yleensä näy hyvin, niin ei koko seinä tarvitse sitä alkuperäistä kuvaa olla.
Itte olen kyllä sielultani tai pohjimmiltaan enempi pönde kuin kaupunkilainen.