uskoo jossain asiassa itseensä että nauttii oikeastaan olla työttömänä (liitonrahoilla) ja kehittää itseään jossain missä on todella hyvä ja mitä rakastaa!! urheilu, musiikki mikä tahansa!!! itse olen tehnyt sitä jo viisi vuotta!! välillä töissä ja välillä työttömänä (harjoitteluvapaalla :) ) ,mut harjoitellut olen paljon n. 4h päivässä MELKEIN joka pv ja kohta alkaa olla aika käsillä nousta täydellisestä tuntemattomuudesta suurten joukkoon...ei ihan vielä mut kohta ;)
JOS JOLLAIN TEISSÄ ELÄÄ KIPINÄ NIIN ÄLKÄÄ KOSKAAN TYYTYKÖ TYÖHÖN MIKÄ SAA TEIDÄT VÄSYNEEKSI JA SAIRAAKSI!!!!!! TEILLÄ JOKAISELLA ON OLEMASSA RAJATTOMAT MAHDOLLISUUDET JA TEILLE ON ANNETTU MIELIKUVITUS SITÄ VARTEN ETTÄ OTATTE NIISTÄ SELVÄÄ ;)
JOS JOLLAIN TEISSÄ ELÄÄ KIPINÄ NIIN ÄLKÄÄ KOSKAAN TYYTYKÖ TYÖHÖN MIKÄ SAA TEIDÄT VÄSYNEEKSI JA SAIRAAKSI!!!!!! TEILLÄ JOKAISELLA ON OLEMASSA RAJATTOMAT MAHDOLLISUUDET JA TEILLE ON ANNETTU MIELIKUVITUS SITÄ VARTEN ETTÄ OTATTE NIISTÄ SELVÄÄ ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Työttömänä harrastus ja kehitys on melkoisen mahdotonta, koska aluksi pitää taistella työvoimatoimiston simputuksien kanssa. Järki ei kulje alkuunkaan kun odottelee sitä päivärahojen katkaisulappua taikka turhaa kurssitus-simputusta. Feministivirkailijan ihmiskeskeinen pakkotapaaminen vetää sitten viiemisenkin sulakkeen pimeäksi. Kotiin päästyä on aluksi omat sukulaiset ja tuttavat moralisoimassa työttömyyttä tyylillä, että harjaappa ajankuluksi vaikkapa katua kun lakaisukoneetkin ovat niin kalliita..... Huonolla tuurilla pääset vielä median painostukseen jne.... Ympäristö pitää kyllä huolen, ettei työttömänä paljoa kehitella muuta kuin kakkaa ja b-luokan työssä sitten saatkin painia psyykeongelmaisen esimiehen kanssa siten, ettei vapaa-ajan toiminnastakaan liikene energiaa itsensä kehittämiseen.
mistä löysit mukavan harjoittelupaikan, kyllähän semmosisessa jonkun aikaa menisi ihan kivasti. Mutta
eikö oikeat työntekijät katsele karsaasti.
Yhtenäkään päivänä en ole nauttinut työttömänä olostani.
Kehittää toki voi itseään, mutta tuskin vuoden-parin työttömyyden jälkeen nousee täydellisestä tuntemattomuudesta suurten joukkoon.
Onnittelen silti, että olet säilyttänyt toiveikkuutesi ja haaveesi.
mulla ei ny kuitenkaan ole turhaa toiveikkuutta ;) vaan asiat perustuu selkeisiin faktoihin onneksi :)
En suinkaan tarkoittanut, että turhia toiveita.
Mutta on HARVINAISTA tulla suurmieheksi/naiseksi pitkäaikaistyöttömän ominaisuudessa.
Ihmiset tuppaa masentumaan syystä kyllä.
Uskon itsekin ja olen omin silmin nähnyt kuinka taitavaa ja karaistunutta porukkaa me työttömät ollaan useimmiten.
Sillä hätä ja paniikki keinot keksii, moni on kehittänyt erikoisosaamistaan ja lahjakkuuttaan, kun on ollut aikaa.
On käynyt kuin sille kuululle sammakolle joka putosi maitokiuluun, aikansa siellä potkittuaan kerma muuttui voiksi ja sammakko pääsi ylös.
Minusta on kiva olla kotona. En kotonakaan ole työttömänä, aina kotona puuhaa on. Kun olin töissä ja lapset olivat pieniä, en enää kotiin tullessani jaksanu siivota tai ruokaa laittaa. Nukkumaan käytiin jo 18-19 välillä ja ilta meni torkkuessa.
Kotona oli siivotonta ja jääkaappi aina tyhjä.
Kun jäin kotiin, lapset sanoivatkin että, hei me ollaan saatu äiti takasin! Nyt on ollut siistiä ja ruokaa ja olo on todella pirteä, kun jaksaa muutakin kuin nukkua.
En ymmärrä, miksi työstä varsinkin kodin ulkopuolisesta työstä on tehty itseisarvo! vain se on tärkeä. Jos olet töissä olet ihminen, jos et olet paskiainen. Onneksi itse en ajattele niin.