Meillä oli ongelmia muutama vuosi sitten. Mies pomppi humalassa sängystä sänkyyn. Mitään ei koskaan myöntänyt kun kyselin, epäilin aivan tosissaan. Sitten vähän kuin vahingossa paljasti kaiken, tai ainakin osan, enempää en halunut tietää.
Sovimme asiat ja päätimme yrittää vielä. Luulin että meillä menee hyvin, luulin että olen saanut sen luottamuksen takaisin, ainakin vähitellen saan. Mutta nyt tuli taas uusi käänne. Mies valehteli saunailtareissustaan. Tai myönsi kyllä nopeasti että oli jutellut jonkun naisen kanssa. Kotiin tuli vasta aamun tunteina. Mitään ei kuulemma ollut tapahtunut mutta valehteli kuitenkin ensin. En ole vanhoja juttuja ottanut puheeksi enää sen jälkeen kun sovimme yrittävämme vielä. Paitsi nyt tuli kaikki taas raastavasti mieleen.
Juttelussa ei ole pahaa mutta miksi siitä ei sitten voinut kertoa, jos vain oli juttelua? Menneisyytemme huomioonottaen se jo saavutettu luottamus hävisi valehtelun myötä. En tiedä enää mitä tehdä. Rakastan miestä mutta en tiedä luotanko, en tiedä onko hän sen arvoinen.
Sanoin että olisi ollut helpompi uskoa ettei mitään tapahtunut jos olisi heti siitä sanonut mutta tosiaan ensin valehteli. Mies itki ja vakuutti että ei halua millään tavalla satuttaa minua mutta tietää että niin juuri teki.
Tiedän että tekstini on sekavaa mutta niin ovat ajatuksenikin.
Kiitos jos jaksoit lukea ja kiitos jos osaat antaa jotain vinkkiä mitä tehdä
Sovimme asiat ja päätimme yrittää vielä. Luulin että meillä menee hyvin, luulin että olen saanut sen luottamuksen takaisin, ainakin vähitellen saan. Mutta nyt tuli taas uusi käänne. Mies valehteli saunailtareissustaan. Tai myönsi kyllä nopeasti että oli jutellut jonkun naisen kanssa. Kotiin tuli vasta aamun tunteina. Mitään ei kuulemma ollut tapahtunut mutta valehteli kuitenkin ensin. En ole vanhoja juttuja ottanut puheeksi enää sen jälkeen kun sovimme yrittävämme vielä. Paitsi nyt tuli kaikki taas raastavasti mieleen.
Juttelussa ei ole pahaa mutta miksi siitä ei sitten voinut kertoa, jos vain oli juttelua? Menneisyytemme huomioonottaen se jo saavutettu luottamus hävisi valehtelun myötä. En tiedä enää mitä tehdä. Rakastan miestä mutta en tiedä luotanko, en tiedä onko hän sen arvoinen.
Sanoin että olisi ollut helpompi uskoa ettei mitään tapahtunut jos olisi heti siitä sanonut mutta tosiaan ensin valehteli. Mies itki ja vakuutti että ei halua millään tavalla satuttaa minua mutta tietää että niin juuri teki.
Tiedän että tekstini on sekavaa mutta niin ovat ajatuksenikin.
Kiitos jos jaksoit lukea ja kiitos jos osaat antaa jotain vinkkiä mitä tehdä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
en tiedä mitä neuvoja antaisin mutta jospa sinua helpottaa tietää ettet ole ainoa?
Minunkin mieheni petti sekä kännissä että selvinpäin ja salasi asian ja myönsi vasta paljon myöhemmin. Luottamus meni heti ja täysin. Nyt kunhän asuu pois, mietin koko jaan missä hän on ja kenen kanssa. Haluaisimme molemmat yrittää uudelleen, mutta minä en tiedä voinko luottaa häneen enää koskaan, ja joka kerta kun hän menee baariin, mietin, kenen kanssa hän sieltä lähtee. Raastavaa, todellakin.
Ajattelin antaa hänelle toisen mahdollisuuden. HUOM. toisen, en kolmatta tai neljättä, koska siinä menee elämä hukkaan. Yritämme vielä, ja jos homma toimii, jäämme yhteen. Mutta jos hän pettää tai antaa vakavasti aihetta epäillä sellaisesta, lähden. Se on pakko, koska muuten jää helvetilliseen kierteeseen, jossa mies pettää, satuttaa minua ja sitten saa anteeksi ja kaikki menee hyvin seuraavaan pettämiseen asti.
Ei kiitos. Kyllä se rakastumisen ja rakastamisen tunne on ihana, mutta sen on oltava molemminpuolinen.
Ja luottamuksesta. Joko sitä on, tai sitten ei. Ei ole mitään siltä väliltä. Jos sen saa takaisin, sitä ei saa rikkoa uudestaan. Mieti, haluatko nataa miehellesi kolmannen mahdolllisuuden. Sitä voi nimittäin seurata taas jotain, ja taas. Niin kauan kun annat anteeksi.
kun nämä miehen toilailut selvisivät, heitin hänet samantein pihalle. Asuimme erossa hetken mutta sitten päätimme yrittää vielä.
Nyt sanoin miehelle että en tiedä mitä tehdä, mitä uskoa, mihin luottaa, en oikeastaan tiedä mistään mitään. Haluan miettiä. Sanoin että pienikin moka vielä, pienikin riittää, enkä enää aio kestää tuollaista paskaa. Mies vannoi ja vakuutti että mitään ei tapahtunut, ei halua loukata ja rakastaa minua ja lapsia yli kaiken eikä missään nimessä halua menettää meitä. Tietää että mokasi sillä ettei kertonut heti mutta sanoi ettei tiennyt miten olisi kertonut. Kertoi kuitenkin seuraavana päivänä, ei sentään tarvinnut jankata ja tivata seuraavaa vuotta.
Tämä on helvetin vaikeaa...
Ihminen on pelkkää petosta kaikilla elämän osa-alueilla. Työelämässä, parisuhteessa, kaupankäynnissä y.m. asioissa ihmisiin ei pidä luottaa. Siten säästyy mielipahalta. Tästä ei ole helppo löytää lohtua, mutta asian kanssa on opittava elämään.
Eli siis mies ei kertonut HETI aivan sillä sekunnilla kuin sinä sitä vaadit, joten se on valehtelua ja pettämistä?
Mietipä nyt uuduestaan koko juttu, vaaditkohan hieman mahdottomia... Miehesi kertoi sulle seuraavana päivänä. Mikä siinä on niin kamalaa?
Eikös ihmiset yleensäkin kerro asiat baari-illan jälkeen vasta seuraavana päivänä, eikä aamuyöstä?
Kannattaisiko sinun miettiä miten itse olisit käyttäytynyt vastaavanlaisessa tilanteessa, ja mieti oletko vaatinut inhimillisesti mahdottomia.
Mutta ei sillon kun otin asian puheeksi. Koko päivän valehteli päin naamaa vaikka kuinka kysyin ja muistutin siitä että lupasimme olla täysin rehellisiä toisillemme. Kysyin vielä että oletko nyt aivan varma? Ei siis kertonut koko tytöstä mitään, väitti alunperin aivan toista.
Mies ei siis kertonut ensin mitään, vaan valehteli aivan toista. Eikä kertonut vaikka kysyin, valehteli päin naamaa. Mietin että miten voin luottaa jos ensin valehtelee aivan suoraan
Tai sitten seuraavalla viikollakin voi kertoa. En minä kyllä miehelleni välttämättä edes mainitse, että olen jutellut/tanssinut/... jonkun miehen kanssa jossain. Kaikista vähiten aamuyöstä (aamusta). Silloin ei puhuta, shhhh. Kaikki nukkuu.