Olen mennyt ensimmäisen kerran naimisiin nuorena ja eronnut kauan sitten.Liian nopeasti päädyin toiseen liittoon, joka nyt pitkän sinnittelyvaiheen jälkeen on hajoamassa. Ensimmäisestä liitosta minulla on kaksi lasta , toinen liitto on lapseton.En ole päätynyt eroihin keveästi eikä kyse ole toisista suhteista. Molemmissa eroissa syy on oman elämäni valinnoista ja niiden sen hetkisistä tarpeista. Taustalla on ollut turvallisten perherakenteiden luominen itselleni lapsuuden kipeiden kokemusten korvikkeeksi ja tilalle jotta olen voinut tulla tähän missä nyt olen.Onko mahdollista eheytyä kahden eron jälkeen? Miten selvitä häpeästä ja syyllisyydestä ?Vaikka tiedän tehneeni kaiken mahdollisen.Toinen ero tuntuu paljon vaikeammalta kun tiedän mitä on edessä siitäkin huolimatta että olen erilainen nyt.
Kipeä toinen ero häämöttää
selviytyjäkö?
31006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elän toisessa liitossani. Ensimmäinen 20v. solmittu avioliitto loppui 15v. jälkeen eroon.
Nyt elän avoliitossa ja etsin syitä edelliseen eroon vain itsestäni. Liian nuorena solmittu suhde, elämätön nuoruus ja lastenhoidon paineet ajoivat liiton siihen tilaan, että emme osanneet jatkaa. Varmasti apu olisi ollut tarpeen, jotta eroa ei olisi tullut.
Pitkä itsensä tutkiskelu vapautti lopulta syyllisyyden ja häpeän, katkeruuden ja pelon tunteet ja antoi uskoa siihen, että elämä jatkuu.
Tutki itseäsi ja etsi itsellesi apua. Toista ei voi pakottaa mihinkään, mutta itsensä aina voi.
Paljon yhtäläistä minun tarinaani. Menin 17-vuotiaana naimisiin ensimmäisen kerran. Toisen kerran liian nopeasti, kun koin tarvitsevani isän lapsilleni. Nyt siis taas eroamassa. Kuten sanot, kullakin hetkellä on omat tarpeensa, jonka mukaan teemme valintoja, me ihmiset kun muutumme koko ajan.
Minä tosin olen armollisempi itseäni kohtaan kuin sinä. Tämä on minun elämäni, ihan hyvää elämää.
Sinä selviytyjäkö, olet vahvoilla. Tunnut kypsältä ihmiseltä, eli sellaiselta, joka ei heti hyppää uuteen suhteeseen, vaan käy läpi kipeät tunteet. On pitkiä kipeitä avioliittoja ja pitkiä hyviä avioliittoja. Mutta on myös henkilöitä (nykyisin tosin liikaa), jotka elävät monta suhdetta ja jokainen suhde on jollakin tapaa hyvä. Kirjoitat, että olet sinnitellyt pitkään ja se on varmaan tarpeeksi. Olet tehnyt paljon, mahdollisesti kaiken, mitä olet voinut tehdä, suhteen eteen, etkä voi enempää. Ero tekee aina kipeää, mutta vielä sinullekin löytyy uusi, sopiva ihminen rinnallesi kunhan jaksat rauhassa odottaa ja olla avoin. Ja muista, että elämää on ilman suhdettakin. Sinulla on ollut kaksi tärkeää suhdetta, mistä kummastakin olet saanut paljon, mutta menetys tottakai kirpaisee. Tutki kirjallisuutta ja etsi vahvistusta lapsuuden vaikeuksiin, että pääset sovintoon niiden asioiden kanssa. Sen jälkeen olet varmasti vahvempi aloittamaan uuden suhteen.