Istuin tässä yksi päivä siiderillä tutussa ravintelissa,monet siellä käyvät ovat tuttujani joten yksin ei tarvinnut kauaa istua.Eikä siinä mitään,tuttujen kanssa (niin miesten kuin naistenkin)on kiva turista niitä näitä ja ottaa muutama siideri.
Menin sinne tarkoituksena lukea päivän lehdet,koska kotona oli tylsää kun mies oli käymässä toisella paikkakunnalla ja tulisi muutaman päivän päästä takaisin. No,juttelin yhden ikäiseni miehen kanssa joka aina katsoo suoraan silmiin,hymyilee ja saa minut nauramaan.Sellainen mies joka saa naisen kuin naisen ihastumaan kohteliaalla käytöksellään. Mutta minä tajusin siinä jutellessa kuinka paljon rakastankaan omaa miestäni.Toki sen olen aina tiennytkin,mutta sillä kyseisellä hetkellä se kuitenkin iski tajuntaani tosi voimakkaasti.En ehkä osaa selittää sitä kunnolla mutta tulin todella onnelliseksi että minulla on hyvä mies jonka kanssa vanheta..en tiedä mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli mutta tulipa kirjoitettua...
Menin sinne tarkoituksena lukea päivän lehdet,koska kotona oli tylsää kun mies oli käymässä toisella paikkakunnalla ja tulisi muutaman päivän päästä takaisin. No,juttelin yhden ikäiseni miehen kanssa joka aina katsoo suoraan silmiin,hymyilee ja saa minut nauramaan.Sellainen mies joka saa naisen kuin naisen ihastumaan kohteliaalla käytöksellään. Mutta minä tajusin siinä jutellessa kuinka paljon rakastankaan omaa miestäni.Toki sen olen aina tiennytkin,mutta sillä kyseisellä hetkellä se kuitenkin iski tajuntaani tosi voimakkaasti.En ehkä osaa selittää sitä kunnolla mutta tulin todella onnelliseksi että minulla on hyvä mies jonka kanssa vanheta..en tiedä mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli mutta tulipa kirjoitettua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnea, sittenhän asiat on just niin kuin pitää...
Tarinasi oli kuin omani. Minulle kävi niin, että olin kaverini kanssa kaupungilla ns. seuraneitinä. Siinä sitten katsottiin yhtä tilannetta, kun joku pariskunta huusi ja tappeli aikansa. Sitten siinä pyöri muutamia tuntemiani epätoivoisia sinkkuja, jotka jatkavat yhä edelleen onnensa etsintää. Olinkohan minäkin joskus sellainen? Ajattelin kaikenlaista. Yllättäin minut valtasi ihana lämmin tunne siitä, että minullahan on jo maailman ihanin mies, jonka kanssa saan loppuelämäni viettää. Rakastan häntä yli kaiken. Siinä yhtäkkiä tajusin, mitä mieheni oli minulle pari viikkoa aiemmin kertonut. Hän oli ollut työpaikallaan ja yhtäkkiä siinä kahvipöydässä kokenut saman huiman tunteen ja kertoi siitä sitten minulle. Sitten itse koin tuon hienon tunteen kahta viikkoa jälkeenpäin. Vaikkei sitä omista edes kattoa päänsä päällä, sitä tunsi olevansa maailman rikkain ja onnellisin ihminen. Rakkaus on rikkaus, jota ei rahalla saa. Ihanaa olla onnellinen. Toivon tätä hurjan hienoa tunnetta kaikille ihanille ihmisille. :)
Pieni ero miehestä tekee hyvää. Ärsyttää välillä suunnattomasti hänen tapansa, mutta oltuamme viikonkin matkailun tms. takia erossa, niin huomaa, että kotona on se ihminen, josta todella välittää.
Sepä se. Kun on toisen miehen seurassa, joka on kaikella tapaa kiinnostava ja johon voisi helposti ihastua... ja silti oma mie son päällimmäisenä mielessä - mies joka on kaikkea sitä mitä tarvitset etkä muuta kaipaa.