Heips,
tuolla samaisella otsikolla kirjoitin ystävänpäivänä, siis pari kk takaperin. Kerroin pettävästä ja väkivaltaisesta miehestäni sekä millaista elämäni oli alkuvuodesta asti ollut.
Halusin vain tulla kertomaan, että se on nyt ohi. Lopullisesti. Mies lähti toisen naisen matkaan muutama viikko takaperin ja nyt vihdoin alkaa sumupilvi ympäriltäni hälvetä. Tallessa on edelleen poliisille tekemäni rikosilmoitus, joten jos koskaan uskaltaa tulla enää oveni taakse kolkuttelemaan... kaikki valttikortit on nyt minulla.
Viimeiset viikot olivat täyttä tuskaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen hänen lähtönsä jälkeen ollut aika rikki, mutta on huomattavasti helpompi hengittää. Ei tarvitse enää pelätä; ei pettämistä tai lyömistä.
Nyt olen tajunnut, ettei hän ollut vaivannäköni arvoinen. Uskottomuus vei luottamuksen, alkoholi vei turvallisuuden. Yhtäkään iskua enempää en olisi halunnut, vaikka sain niitä vielä loppumetreillä, enemmän kuin ennen. Mustelmat ja haavat ovat nyt mennyttä.
En tiedä olisinko koskaan uskaltanut itse lopettaa ja lähteä pois. Luojan kiitos mies tajusi lähteä itse!
Rakkaus ei näköjään ihan äkkiä kuitenkaan kuole, vaikka inho ja viha ovat vallanneet mieleni. Nyt vain toivon, että itsetuntoni ja elämänarvoni palaavat ennalleen, kovasti teen töitä sen eteen.
Kunhan vaan mies ei tule taikavoimaansa käyttäen sössimään elämääni enää kertaakaan...
Hyvää alkanutta kevättä kaikille ja mukavaa kesän odotusta! =)
tuolla samaisella otsikolla kirjoitin ystävänpäivänä, siis pari kk takaperin. Kerroin pettävästä ja väkivaltaisesta miehestäni sekä millaista elämäni oli alkuvuodesta asti ollut.
Halusin vain tulla kertomaan, että se on nyt ohi. Lopullisesti. Mies lähti toisen naisen matkaan muutama viikko takaperin ja nyt vihdoin alkaa sumupilvi ympäriltäni hälvetä. Tallessa on edelleen poliisille tekemäni rikosilmoitus, joten jos koskaan uskaltaa tulla enää oveni taakse kolkuttelemaan... kaikki valttikortit on nyt minulla.
Viimeiset viikot olivat täyttä tuskaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen hänen lähtönsä jälkeen ollut aika rikki, mutta on huomattavasti helpompi hengittää. Ei tarvitse enää pelätä; ei pettämistä tai lyömistä.
Nyt olen tajunnut, ettei hän ollut vaivannäköni arvoinen. Uskottomuus vei luottamuksen, alkoholi vei turvallisuuden. Yhtäkään iskua enempää en olisi halunnut, vaikka sain niitä vielä loppumetreillä, enemmän kuin ennen. Mustelmat ja haavat ovat nyt mennyttä.
En tiedä olisinko koskaan uskaltanut itse lopettaa ja lähteä pois. Luojan kiitos mies tajusi lähteä itse!
Rakkaus ei näköjään ihan äkkiä kuitenkaan kuole, vaikka inho ja viha ovat vallanneet mieleni. Nyt vain toivon, että itsetuntoni ja elämänarvoni palaavat ennalleen, kovasti teen töitä sen eteen.
Kunhan vaan mies ei tule taikavoimaansa käyttäen sössimään elämääni enää kertaakaan...
Hyvää alkanutta kevättä kaikille ja mukavaa kesän odotusta! =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
... kävin vielä lukemassa aikaisemmat viestini... nyt vasta pidättekin säälittävänä. Viimeisin viestini kertoi, miten mittani on täynnä. Niin, olihan se, peräti sen viikon loppuun asti ja mies tuli takaisin. Tämä en nähtävästi tullut jälkikäteen kertomaan...
Tämä tarkennus niille sivusta seuranneille, jotka nyt ihmettelevät että suhde loppui vasta tässä vaiheessa kun luulivat sen jo loppuneen. Niin luulin minäkin silloin, mutta sitten minulle "laitettiin huppu päähän" ja sain sen päästäni vasta nyt...
Kiitos kuitenkin vielä kaikille taustatukijoille! Nyt näyttäisi olevan jo vähän valoa tunnelin päässä. =)
Toivottavasti mies ei tule taas heilauttamaan taikasauvaansa...
uuteen elämään. Ja jos se tulee ja yrittää heilauttaa sitä nahkaista taikasauvaa, mieti mitä pahaa sen saaminen aikaan saa, luuvitosta tulee ja lätty lätisee. Pidä pintasi ja sano ei käy, en halua, en. Muista hoitaa itseäsi ja terveyttäsi ja pääkoppaasi kans.
Terv. oman tiensä kulkija2
Älä ota misssään nimessä miestä enää takaisin!!!!!
Mies ei muutu kiltiksi vaikka mitä lupaisi. Väkivaltaisuus ei parane.
Ole vahva ja rohkea, selviydyt kyllä.
Älä päästä sitä miestä enää koskaan edes näköpiiriisi.