Tässä sitä ollaan. 2 maailman ihastuttavinta lasta. Puoliso joka lasten myötä lakannut kiinnostuvansa minusta. Suuri suru tästä kuinka ollaan epäonnistuttu ja kuinka tämä perhe väistämättä hajoaa. Ei läheisyyttä, ei hellyyttä, ei rakkautta. Ei välittämistä, huomiointia. Vain kylmää. Tuntuu kuin hän vihaisi minua. Tämä tunne ollut jo vuosia. En kestä enää.
Rikkinäinen suhde
Anonyymi
769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Surullista, mutta niin monen tarina.
Joku aina uskoo rakkauteen koska se on oltava niin. Ja onhan rakkaus ainoa elämän lähde. Kuitenkaan ihmisen rakkaus toista ihmistä kohtaan ei yleensä onnistu.
Mehiläinenkin houkutellaan kukkaan, jotta se pölyttää ja saa kukan hedelmöittymään. Näin sillä on tulevaisuutta. Palkaksi mehiläinen saa pikkusen mettä.
Ihminen rakkaudessaan vastakkiseen sukupuoleen tekee saman. Se lienee elämän tarkoitus. Näin olen itse ajatellut nyt.
Mitä mieltä te muut olette?
Eikö oikeasti ole mitään keinoa pelastaa? Itselle niin vaikea ymmärtää, kun en ole kyllästynyt toiseen ainakaan 7 vuoden suhteen aikana (ei lapsia), vaikka yhteistä aikaa ollut paljon. Näistä oppien aion ainakin tehdä kaikkeni, jotta en itse kadottaisi kiinnostusta.
Puhukaa asioista ja mieltänne kaivavista. Miten toinen voisi tietää mitään, jos ette puhu mitään?
Kun puhutte, niin ainakin tiedetään, että mitä kummatkin oikeasti ajattelee.
Jos sen jälkeen tuntuu, että ei onnistu, niin sitten se ei onnistu.
Sitten se on vaan hyväksyttävä.
No mitä siinä iniset, eropaperit tulostimesta pöydälle, nimi alle ja kohti uusia epäonnistumisia.
Jos helpottaa niin katso peiliin, sieltä löytyy se näytelmän toinen osapuoli. Se on se tyyppi jonka kanssa tuut olemaan loppuikäsi.
Kannattaa tutustua siihen tyyppiin, se on hyväksi avuksi seuraavassa näytelmässä...
Jos uskot että vielä on toivoa ja aina on toivoa.
Luovuttaa ei kannata. Puhuminen todella tärkeää yhteinen jokin harrastus.
Alottajan mies voi kuule olla ihan toivoton tapaus ja silloin ei oo toivoa.