Tuossa kävelylenkillä käydessä tuli taas mieleen se tosiasia kirkkaampana kuin koskaan että eihän tässä elämässä ole loppujen lopuksi mitään järkeä. Loputonta rahan ja maineen perässä juoksemista, jotain urheilun fanittamista, jatkuvaa kiihkoilua jostain politiikasta mikä ennenpitkään johtaa sotiin ja pelkkään kaaokseen.
Kai tästä elämästä olis tarkoitus kyetä nauttimaankin jollain tavalla kun koskaan ei tiedä milloin se viimeinen päivä koittaa itse kullakin. Mitä järkeä täällä on vain olla olemassa, syödä, juoda, nukkua, käydä vessassa, kävellä metsässä jos ei kuitenkaan voi saada edes naista ja nauttia elämästä edes hetken aikaa. Sekin nautinto on kuitenkin vain väliaikaista niinkuin koko elämäkin.
Silläkään ei lopulta ole väliä onko ihmisellä rahaa ja omaisuutta vain vähän, aivan helvetin paljon vai ei ollenkaan. Se ei sinänsä tuo mitään lisäarvoa elämään kun kaikki on kuitenkin pelkkää materiaa. Jos omalla elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja tuntuu että elämä on pelkkää kärsimystä niin miksi ei vain tappaisi iseään? Miksi odottaa kymmeniä vuosia samalla yksinäisyydestä kärsien että keho rapistuu, tulee kaikkia sairauksia ja lopulta kituu vanhainkodissa toisten armoilla tai kuolee yksinäisenä sairaana vanhuksena omaan asuntoonsa. Kaikki me kuitenkin lopulta päädytään maan alle matojen syötäväksi tai tuhkattavaksi riippumatta siitä minkälainen status tai valta-asema meillä on elinaikanamme ollut. Eikö sitäkin kuitenkin voi jouduttaa että mikään pakko täällä ole olla ja kärsiä elostaan mahdollisesti vielä kymmeniä vuosia. Oon miettinyt näitä asioita nyt taas tavallista enemmän kun multa kuoli 2 lähisukulaista viime vuonna.
KilttiMies89
Kai tästä elämästä olis tarkoitus kyetä nauttimaankin jollain tavalla kun koskaan ei tiedä milloin se viimeinen päivä koittaa itse kullakin. Mitä järkeä täällä on vain olla olemassa, syödä, juoda, nukkua, käydä vessassa, kävellä metsässä jos ei kuitenkaan voi saada edes naista ja nauttia elämästä edes hetken aikaa. Sekin nautinto on kuitenkin vain väliaikaista niinkuin koko elämäkin.
Silläkään ei lopulta ole väliä onko ihmisellä rahaa ja omaisuutta vain vähän, aivan helvetin paljon vai ei ollenkaan. Se ei sinänsä tuo mitään lisäarvoa elämään kun kaikki on kuitenkin pelkkää materiaa. Jos omalla elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja tuntuu että elämä on pelkkää kärsimystä niin miksi ei vain tappaisi iseään? Miksi odottaa kymmeniä vuosia samalla yksinäisyydestä kärsien että keho rapistuu, tulee kaikkia sairauksia ja lopulta kituu vanhainkodissa toisten armoilla tai kuolee yksinäisenä sairaana vanhuksena omaan asuntoonsa. Kaikki me kuitenkin lopulta päädytään maan alle matojen syötäväksi tai tuhkattavaksi riippumatta siitä minkälainen status tai valta-asema meillä on elinaikanamme ollut. Eikö sitäkin kuitenkin voi jouduttaa että mikään pakko täällä ole olla ja kärsiä elostaan mahdollisesti vielä kymmeniä vuosia. Oon miettinyt näitä asioita nyt taas tavallista enemmän kun multa kuoli 2 lähisukulaista viime vuonna.
KilttiMies89
Vastaukset 48
Vanhimmat
Vetäisin vaikka paketillisen kerralla panacodia/panadolia ja litran kossua päälle niin kohta makaisin itsekkin sairaallassa tiputuksessa naama ja silmänvalkuaiset keltaisena, kroppa nesteitä täynnä, paskavaipat jalassa ja sitten kuolisin pois. Vois siinä vähän aikaa vituttaa, kaduttaa että miks helvetissä tein niin ja nyt on enää myöhäistä katua ja sitten kuolis pois kauheissa kivuissa ja tuskissa.
KilttiMies89
Toki kukaan mun tuntema ihminen ei ole tehnyt noin mutta tulipa mieleen että samaan lopputulokseen pääsis aika nopeasti tuolla edellämainitulla keinolla ja sitten kolkuteltaiskin jo tuonelan portteja.
KilttiMies89
Entä jos alat vaan nauttimaan. Olet vaan. Älä vaadi enää mitään itseltäsi kuin sen että olet
Koska olet joka tapauksessa
No panadolit ei sua hullua hurskaammaksi tee, codit voi alkoholin kanssa vähän kolistakin. Siinäpä se.
👍👌
No ei varmaan niin mutta kyllä noilla panadoleilla ja panacodeilla pysyvän maksavaurion saa aikaiseksi varsinkin kun yhdistää ne viinaan. Kun ihmiseltä pettää maksa niin silloin useimmiten henki menee. Varmasti on paljon helpompiakin ja tuskattomampiakin tapoja kuolla.
KilttiMies89
Joo, mutta kärsit kovia kipujakin. Ei ole mukava loppu maksasairaana kupsahtaa.
Vähän kuten isälle kävi ja lopulta vaipui koomaan ennen kuolemaa.
KilttiMies89
Voi voi. Sullahan on rahaa? Etkö sä keksis lähteä, vaikka maailmaa kattelemaan. Mimmosia mukavia ihmisiä maailmalla tulee vastaan? Voisit saada mukavia uusia tuttavia ja kenties löytää enemmänkin? :)
Ainakin erilaista elämää pääsisit kokemaan ja näkemään, vähän muitakin värisävyjä kun harmaa?
Ehkä toi yksinäisyyskin unohtuis, kun huomaat et maailmalla tulee seurallisiakin ihmisiä vastaan, etkä pyöri samaa tylsää kotikenttä kehää? :)
Voisin kyllä mutta vakava masennus ja muutenkin huono mielenterveys estää, myös rohkeuden puute (sosiaalisten tilanteiden pelko) ja pari synnynnäistä neurologista häiriötä. Kavereilla taas ei ole juurikaan varaa matkustella (ellen sitten ala heidänkin matkojaan kustantamaan) tai ovat niin sidottuina työelämään ja omiin parisuhteisiinsa ettei ne kerkeis kuitenkaan. Nyt tietysti huono muutenkaan matkailla kun on vielä tää koronakin ja mahtaako loppua koskaan.
KilttiMies89
Aika paha dilemma kun on liian huonossa jamassa hakeakseen edes mitään apua mielenterveyden ongelmiinsa. Toisaalta on ennestään myös melko pahoja kokemuksia mielenterveyshoidoista.
KilttiMies89
Nojoo, ymmärrän haasteet. Miten arvelet, saatko tarpeeksi apua masennukseen? Ja onko siitä tuntuvasti ollut apua yhtään?
Minusta sun kannattaa voimiesi mukaan vähitellen koittaa haalia asioita, mitkä yhtään ilahduttaa elämään. Ekana tietysti masennukseen apua ja tukea. Terveyteen kannattaa panostaa ja maksaakin, että tervehtyy.
Niin, sehän se on tietysti jos pitää kustantaa muitten kuluja. Onko he mimmosia kavereita, pystyykö ja maksaako takas, jos kustannat jotain lomaa?
Hyväksikäyttäjiä ei tietysti kannata mukana raahata. Pitäs olla joku semmonen joka kustantaa itse tai korvaa kulut takas.
Toki hyväntekeväisyyskin osaa joskus ilahduttaa.
Ehkäpä se korona helpottuu. Ja ei se ehkä sen karseempaa ole koronaan kuolla, kun maksakirroosiin?
Gary Jules: Mad world
Jos olisi mini-korona, niin tuollainen merkki tuo biohazard: https://www.123rf.com/photo_35059446_stock-vector-caution-biohazard-sign-vector-illustration.html
Elämän ainoa tarkoitus on elämän säilyttäminen.
Ihmisinä meidän ei tarvitse olla tästäkään huolissamme, sillä meitä on jo nyt liikaa.
Siksi korona mutta se ei tule riittämään ihmiskunnan karsimiseksi vaan tarvitaan joku vielä paljon tappavampi virus tai bakteeri. Kyllä sieltä varmaan jossain vaiheessa on vielä joku uusi musta surma tai espanjantauti tulossa että saadaan populaa karsittua oikein isolla kädellä.
KilttiMies89
Ei pidä paikkaansa. Elämän säilyttäminen on vain elämän suojelua, mutta se itse ei voi olla mikään tarkoitus. Oleminen ja elämä itse on se "tarkoitus", eihän sitä muuten tarvitsisi suojella.
Jokaisen eliölajin kaikkien yksilöiden ainoa oikea tarkoitus on mahdollistaa ja turvata seuraavan sukupolven synty, eli geenien siirto ajassa eteenpäin. Se taas mahdollistaa lajin evoluution.
Mitään muuta oikeaa tarkoitusta ei ole. Kaikki muu on vain höttöä elämän ja lajin kannalta.
Biohazard ja tuo duke nukem -merkki yhdessä: https://static.wikia.nocookie.net/dukenukem/images/8/81/Nuke_it_by_nukkus-d33nfil-1_1.jpg/revision/latest/scale-to-width-down/340?cb=20111126093758
Biohazard-merkki ja duke nukemin atomimerkki, oikeastiin, veli juttelikin että pitäisi saada uusi tuollainen duke-nukem musta paita kun kulunut jo vanha atomimerkkinen.
Juurikin ostin hänelle jonkin aika hienon San Diego paidan, niin noooo.
Veli kun sanoi että noniin pystyt hommaamaan, mutta uusi duke nukem paita, on vaativa juttu komeana.
No sinä olet todella syvällisiä, keskeisiä ja viisaita ajatuksia saanut. Se on rikkautta että oivaltaa mikä itsestä tuntuu tärkeältä. Läsnäolossahan merkitys elämässä on. Katso you tubesta tai lue: Thich Nhat Hanh. Henry David Thoreau ja Emerson myös. Hyvää päättelyä. Buddhalaiset sanovat, että kun on juonut kupillisen teetä, mitä sen jälkeen? Peset kupin ja asetat sen paikalleen. Hermosto tasaantuu ja apinamieli siirtyy taka-alalle. Ajatuksille ei tule koskaan loppua.
Biohazard eli virusvaroitus. Biologinen terroriuhka lähestyy.
Minäkin toivoisin että elämässä olisi joko järkeä tai sitten iloa. Kumpi tahansa kelpaisi. Merkityksellinen vakava elämä voisi olla ihan mukavaa. Myös iloinen rallattelu ilman sen kummempaa tehtävää maan päällä olisi kiva. Nyt ei ole oikein kumpaakaan.
Ei ole mitään järkeä olla kiltti ja kunnollinen. Se ei tuo mitään hyvää eikä naista ätmin elämään. Jännämiehet kuitenkin tekee rikoksia ja hakkaavat naisia ja saavat sitten naisia ja lapsia tekevät, heidän elämä on hyvää ja siinä on järkeä olla paha mies. Harmi kun olen pelkuri hyppäämään junan eteen, pitää vaan kärsiä sitten yksin.
Ei niin, lisäksi kiltit ja kunnolliset miehet taitaa useimmiten olla liian munattomia tekemään itsemurhaa. Pahat miehet taas saattaisivat siihen kyetä mutta ei heillä ole mitään syytä tappaa itseään kun saavat seksiä harrastaa kauniiden naisten kanssa ja tekevät lapsia naisille.
KilttiMies89
Mitäs sitten kun tulee joku oikeasti vaarallinen virus tai tappajabakteeri mihin ei mitkään lääkkeet tai rokotteet toimi kun ihmiset on jo nyt kauheassa hysteriassa koronasta ja miltei koko maailma on pysähdyksissä.
KilttiMies89
Ei tässä muutkaa saa naista. Mut on sentään töitä ja saa rahaa.
Kyllä sitä joskus olis kiva pillua saada eikä aina läskiä panna.
Mielellää nuorta naista olisi kiva panna ei noita läskejä.
Hyi, meinaakko että sulla on joku laardiköntti johon..
No, maailma on sellainen mielisairaala, helvetin esikartano, jossa karsitaan ihmiset helvettiin ja taivaaseen.
Ihmiselämän mittainen kärsimys moraalisena olentona on vain kahvikupponen suhteessa tuon puoleiseen.
Ajattele vain omaa napaa, juonittele ja sorra muita vastaan, minkä taakseen jättää edestään löytää.
Höpöhöpö. Kannattaa miettiä mistä sinäkin olet nuo käsitykset omaksunut ja mikä on niiden totuusarvo. Toistatko vain sitä mitä sinulle on opetettu, kannattaa ajatella omilla, aivoilla ja tutkia asioita itse
Hei, sut on vaan aivopesty uskomaan että se nainen olis joku ehdoton hyvän elämän edellytys. Tämän naistäkyn avulla saadaan juoksemaan loputtomasta elintasokilvan oravanpyörässä hamaan loppuun asti. Kaikkea mainostetaan naisilla, naisen vittu on kapitalismin primus motor. Kannattaa vapautua tuosta ikeestä ja suuntautua kohti elämän aitoja iloja.
Ehkäpä näin mut kyllähän se silti hyvää tekis edes joskus pillua saada kauniilta naiselta mutta ilmeisesti kaikella on hintansa. No tottakai on jo kyllähän sen myös ymmärrän. Jotenkin vaan tuntuu tolkuttoman vaikealta kun niinkin yksinkertaista asiaa kuin seksi ei voi saada ellei oteta maksullisia naisia lukuun.
KilttiMies89
Mä tuon saman asian kanssa painin monen monta vuotta, tosin koskaan en ole ollut itsetuhoinen. Se muutos ei tapahdu yhdessä yössä, ei välttämättä edes vuodessa, kaikki ei kykene siihen koskaan, mutta pikkuhiljaa sitä oppii lähestulkoon nauramaan tälle yhteiskunnalle ja oravanpyörässä juoksemiselle. Ja ketkä näitä ns. oikeaoppisesti suoritetun elämän oppeja ja rooleja ylläpitävät? Aivan, markkinavoimat ja naiset.
Raha tai materiaaliset statussymbolit eivät todellakaan tee automaattisesti onnelliseksi, mutta kyllähän se rauhoittaa mieltä kun ei tarvitse ottaa stressiä esimerkiksi laskujen maksamisesta tai jonkun kodinkoneen tai käyttöesineen hajoamisesta. Mutta mikään materia tai tavara ei tuo onnellisuutta, tai siitä ei pysty nauttimaan, jos käy päässään läpi jonkinlaista eksistentiaalista kriisiä. Esimerkkinä tapaus Jaguar ja se että itkin omaa ahdistustani sen ratissa.
En jaksa edes laskea kuinka monta tuttua tai sukulaista on kuollut tai sairastunut vakavasti vaikkapa viimeisen viiden vuoden aikana, mutta paljon. Tietysti äitini poismeno merkittävimpänä ja erään ystäväni, mutta muuten ei niin läheisiä tuttuja. Mutta mikä heitä kaikkia yhdisti? - Ei mikään!
Esimerkiksi äitini oli alkoholisti, sairastui aivosyöpään jota yleensä ei elintavoilla saa hankittua, sai ennusteeksi 6-12kk mutta elikin yli 4,5 vuotta diagnoosin jälkeen. Eräs niin ikään eläkeikäinen mies, jota pidin jollain tasolla ystävänäni, eli vähän päälle 70-vuotiaaksi ja koki elämänsä aikana monia ylä- ja alamäkiä, mutta ärhäkkä syöpä vei 3 kuukaudessa. Tuskin siinä kohtaa 90-luvun laman konkurssin jälkimainingit paljoakaan kiinnosti, joskaan kukaan ei voinut viedä häneltä rakkaita muistoja harrastuksiinsa liittyen, joista kertoi mullekin monesti. Eräs tuttu saman ikäluokan rouva oli koko ikänsä käytännössä absolutisti, sairastui melkein heti eläkkeelle jäätyään maksasyöpään, ja kuoli reilun vuoden kuluttua diagnoosista. Ja näitä tarinoita riittää.
Mutta pointtina on siis se, että elämä on loppujen lopuksi niin arvaamatonta, että sitä ei todellakaan kannata tuhlata vastenmieliseen työhön tai mihinkään järkiavioliittoon. Pitää vain ensin saavuttaa tietty välinpitämättömyyden taso, löytää oma paikkansa maailmassa ja omat kiinnostuksenkohteet, ja elellä omannäköistä elämää. Tosin jos porukka alkaisi downshiftaamaan laajemminkin, niin ei sekään hyvä ole. Kannattaa pitää pienen piirin juttuna ja antaa lampaiden ottaa 25k€ laina sitä 1.0 TSI farmari-Octaviaa varten 😁
Kyllähän se vähän lohduttaa ettei ole läheskään ainut ihminen maailmassa joka on joutunut kokemaan suuria menetyksiä vaikka jokaiselle suruprosessi on aina henkilökohtainen asia. Siitä on vaan kaiketi jotenkin mentävä yli ja aikakin toivottavasti helpottaa surua.
KilttiMies89
Kyllä noista menetyksistä yli pääsee kun aikaa kuluu. Ja riippuu tietenkin paljon siitä, kuinka läheisiä ihmisiä on nukkunut pois. Omalla kohdallani kun ei ollut muita perheenjäseniä kuin äitini, niin tokihan se korostui näihin muihin verrattuna, mutta noin muuten kun olen seurannut ihmisten sairastelua ja poismenoja niin onhan ne ikäviä asioita, mutta ei samalla tavalla henkilökohtaisesti kosketa. On kylläkin opettanut avaamaan silmät ja ymmärtämään elämän rajallisuuden ja yllätyksellisyyden.
Käsittääkseni sulla ei pahemmin naiskokemuksia ole? Jos yhtään lohduttaa, niin ei sekään automaattisesti autuaaksi tee. Mä olen viimeksi saanut viime juhannuksena eikä sen jälkeen elämä ole sen huonompaa ollut, vaikka naiskontakteja on tosiaan ollut vähemmän. Tai silloin loppuvuodesta 2019 ja viime alkuvuodesta kun asuin ekaa kertaa elämässäni yksin, niin Tinder oli kuin yksi iso karkkikauppa eikä tarvinnut "hyväksyttää" treffejä kenelläkään. Mähän tapasin ja pokasin varmaan 6-7 naista aika lyhyessä ajassa, mutta ei niistäkään paljoa saanut irti jos (ja usein kun) elämäntilanne tai -arvot ei ihan kohdanneet. Välillä tuntui paremmalta kehuskella sänkyasioista sinkut-palstalla kuin olla oikeasti jonkun puolivieraan naisen kanssa, mikä ei tietenkään ollut reilua ketään kohtaan.
Tottakai mäkin haluaisin tyttö/naisystävän pidemmäksi aikaa, ja ainakin mä olen sellainen että jos oikeasti tykkään jostakin naisesta niin jo pelkkä läheisyys, yhdessäolo, halailu yms. on tosi kivaa, vaikka tilanne ei aina päättyisikään makuuhuoneeseen. Ilman muuta toimiva suhde sopivan kumppanin kanssa nostaa elämänlaatua, mutta jos vuosikausia hokee päässään että "voi kunpa saisin edes joskus p1llua" ja sitten jos sitä yhtäkkiä sattuu saamaankin, niin ei se mitään mullistavaa ole. Eräänlainen sulka hattuun ja saattaa avata erilaisia lukkoja mitä pääkoppa on saattanut kehittää aiheeseen liittyen, mutta ei mikään pelastus.
Joo ei mulla ole ollut seksitouhuja kuin 4 eri naisen kanssa, kaikki on ollut mua aika paljon vanhempia. Yhden kanssa tapailin yli 5 vuotta, muut on jääny yhteen kertaan. Voin kahden kanssa olen varsinaista yhdyntää harrastanut ja muiden kanssa pelkästään oraaliseksiä/käsijuttuja. En siis täysin kokematon ole mutta en nyt mikään varsinainen panomieskään ja ikää on kohta 32-vuotta.
KilttiMies89
Taas tämä sama hyypiö täällä hakemassa sääliä...
Ilmeisesti mua tarkoitit. Itse olet hyypiö. Ainahan se kannattaa varmuuden vuoksi julkituoda kaikki kokemansa kärsimykset ja vääryydet jos vaikka hyvällä tuurilla sais säälipillua joltain naiselta.
KilttiMies89
Eikä mulla ainakaan ole juuri mitään menetettävää joten miksipä en kertoisi täällä avoimesti ongelmistani.
KilttiMies89
Itsekki painin asiankaa. Olen pitkä vähän lihonut perus mies. Käyn vakituisesti töissä. En saa mistään naista ja seksiä. Joutuu maksullisiin men.
Onko Jumala tullut mieleen??? ????
Minäpä kommentoin hyvin suurella rinta-äänellä. Minä itse olen kokenut halvaantumisesta aloittaen kaiken.
Olen ollut ns. susi-suhteessa ja avioliitossa. Minulla on myös puolisokin kuollut. Eli olen toisaalta kokenut kaiken paskan, mitä elämä heittää päin naamaa.
Silloin, kun puolisoni kuoli, olin tietenkin surullinen ja teki mieli hakata kaikki.
Mutta kun aikaa meni, niin kyllä se iloisuus löytyi vielä kaiken luonan alta. Nyt olen jopa tapaillut erästä henkilöä. enkä koe sitä laastarisuhteeksi.
Ja Allu, olen oikeasti nähnyt kuolemaa, sellaisstaikin mikä ei liity suoraan minuun. Tiedän, että nyt on paska fiilis, mutta kokemuksesta voin sanoa, ettei se kestä ikuisuuksia.
>Simiti<
Joo muuten hyvä kirjoitus paitsi en ole sama henkilö kuin eräs Allu joka täällä on myös kirjoitellut.
KilttiMies89