Eikö vaikka 70% riitä?
Itse en ainakaan anna enää enempää. Vaikka antaisi kaikkensa niin silti saa vittuilua ylemmiltä. Olen tullut siihen tulokseen ettei kannata edes stressata. Jos homma menee vtuksi niin sitten menee. Hui hai.
Jos saan lopputilin niin irtisanomisaikani on 4 kuukautta. Siinä ajassa saan kyllä uuden työn. Ja sinä aikana en anna edes puolta kaikestani.
Olen jostain lukenut että 70% enempää ei kannata tehdä, siitä tuo 70%.
Ennen annoin kaikkeni ja ihan oikeasti kaikkeni. Olen kaksi kertaa saanut burnoutin eikä se ole kivaa.
Pitääkö aina antaa kaikkensa?
Anonyymi
10
283
Vastaukset 10
- Anonyymi
Oletko varma että annat 100%. Luultavammin se on oma keksimäsi mielikuva. Toki sinulla on oikeus omiin uskonasioihisi. Miksi muuten ajattelet että annat jo 100% työpanoksen. Odotat kaiken lisäksi että sinun kuuluisi saada pomoilta kiitosta uhrauksistasi. Eikös sellainen ajattelutapa ole aika kuluttavaa. Sahaat oma oksaasi. On turmiollista janota toisten ( kuten pomon) hyväksyntää omalle 100% ponnistelulle. Burnout ei johdu pomoista, eikä työstäkään vaan aina omista valinnoista. Panosta itseesi enemmän kuin työhösi. Jos jollekin pitää jotain todistella niin sitten itselle. Miksi todistella muille omaa tekemistänsä. Hyväksynnnän janoaminen on katastrofi. Tuleeko seuravassakin työpaikassa burnout?? Merkit on jo siihen,
- Anonyymi
Kyllä se johtuu työstä jos pitää yksin tehdä neljän ihmisen työ. Kokemusta on.
- Anonyymi
Parhaat suoriutujat ja tuloksentekijät tekevät vähän mutta saavat paljon aikaiseksi. Heillä on harvoin 100 % effortti käytössä.
- Anonyymi
Ei kannata repiä itteänsä rikki, siitäkin on kiitoksena vain kenkää.
Kun firma ei arvosta duunaria ja vaatii maksimia työkuormitusta ja jos palkka ei vastaa työsuoritusten rasittavuutta niin perustelut urakkavauhtiin tuntipalkalla ovat perusteettomia, epämääräinen mahdollisesti luvattu tuotantopalkkiokaan ei vastaa urakkavuhtia millään tavalla.
Ei se firmakaan jousta mistään niin miksi sinäkään joustaisit kun et siitä saa mitään hyötyä!- Anonyymi
eihän työn rasittavuutta voi pitää palkan perusteena. Oikeampi mittari on työn aikaansaannos. Eli jos itsestä tuntuu että oma palkka on aivan liian pieni tuottamaansa lisäarvoon sillloin pitää löysätä työtahtia tai etsiä parempi työpaikka. Työnantaja on kiinnostunut työn tuottavuudesta eikä työn rasittavuudesta. Elämä ylipäätänsä on kilpailua. Me kilpaillemme lähes kaikesta. Ihminen ei siinä suhteessa poikkea muusta "luomakunnasta". Fiksu ponnistelee kohti hierarkian huippua tai liittoutuu kaltaistensa "avuttomien" kanssa. Jos jää laarin pohjalle makoilemaan niin varmasti tulee köniin. Jos on kroonisesti "nössö" niin varmasti jää herkkuja ilman. Itseänsä ei kannata repiä työssä rikki juurikin oman itsensä takia. Kun ei revi liikoja niin pysyy terveenä. Työtäkin täyty tehdä fiksusti että oppii ja kehittyy. Sitä työssäkin saatua osaamistansa ja kontakteja voi hyödyntää monin tavoin omassa elämässänsä. Työtä ei tehdä vain palkan takia. Ei kannata mennä työhön jossa ei opi mitään. Ei kannata mennä sellaiseen työhön josta ei saa itsellensä arvokkaita kontakteja. Ei kannata mennä työhön jossa ei etene.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
eihän työn rasittavuutta voi pitää palkan perusteena. Oikeampi mittari on työn aikaansaannos. Eli jos itsestä tuntuu että oma palkka on aivan liian pieni tuottamaansa lisäarvoon sillloin pitää löysätä työtahtia tai etsiä parempi työpaikka. Työnantaja on kiinnostunut työn tuottavuudesta eikä työn rasittavuudesta. Elämä ylipäätänsä on kilpailua. Me kilpaillemme lähes kaikesta. Ihminen ei siinä suhteessa poikkea muusta "luomakunnasta". Fiksu ponnistelee kohti hierarkian huippua tai liittoutuu kaltaistensa "avuttomien" kanssa. Jos jää laarin pohjalle makoilemaan niin varmasti tulee köniin. Jos on kroonisesti "nössö" niin varmasti jää herkkuja ilman. Itseänsä ei kannata repiä työssä rikki juurikin oman itsensä takia. Kun ei revi liikoja niin pysyy terveenä. Työtäkin täyty tehdä fiksusti että oppii ja kehittyy. Sitä työssäkin saatua osaamistansa ja kontakteja voi hyödyntää monin tavoin omassa elämässänsä. Työtä ei tehdä vain palkan takia. Ei kannata mennä työhön jossa ei opi mitään. Ei kannata mennä sellaiseen työhön josta ei saa itsellensä arvokkaita kontakteja. Ei kannata mennä työhön jossa ei etene.
”Fiksu ponnistelee kohti hierarkian huippua”
Hullu työtä tekee, viisain pääsee helpoimmalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”Fiksu ponnistelee kohti hierarkian huippua”
Hullu työtä tekee, viisain pääsee helpoimmalla.Aunuksen lipojat sinne huipulle pyrkii. Mutta olet oikeassa siinä että viisas ei tee työtä millä ei tule hyötyä. Rasittava työ on sellaista mistä ei makseta mitään niin viisas kiertää sellaiset orjapaikat kaukaa.
- Anonyymi
Eikös se lue kahden osapuolen allekirjoittamassa sopparissa,mitä tehdään ja mitä mikä taho siitä maksaa.
Näin minä sen oon miettinyt. Kaikilla on silleen hyvä. Ei pidä allekirjoittaa,ellei selviydy velvoitteista. - Anonyymi
Jos on tunnollinen ja luotettava työntekijä, oikeasti eikä vain omasta mielestä, niin ei tarvitse koko elämäänsä ja terveyttään uhrata työpaikassa. Siellä saattaa olla sellaisia aioita, joihin ei voi välttämättä yksin vaikuttaa tai muuttaa. Tuntuupa että nyt muutaman vuoden sisällä on työolot menny tosi huonoiksi.
- Anonyymi
Jos antaa maanantaista perjantaihin 20% päivässä, se tekee 100% viikossa. Kyllä se pitää työnantajalle riittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Herkkyydestä
Toisessa ketjussa toivottiin keskustelua herkkyydestä. Aloitan omalla näkemykselläni. Mielestäni herkät ihmiset ovat l3001040Arvaako kukaan?
"Humalojalla metalliromun keräyspaikalla on kulkenut pitkin kevättä ja kesää joku henkilö, joka on vienyt sieltä kymmeni61847- 71799
- 69702
- 67691
Tuntuu pahalta meidän molempien puolesta
Anteeksi, että olen tällainen pelkuri. En vaan usko rakkauteen enää miehen ja naisen välillä omalla kohdalla. Tiedän, et39668- 43570
Olen kiinnostunut sinusta, en seksistä
Vihjailuja toiseen suuntaan on tullut niin paljon, että asia on korjattava. En näe sinua esineenä, vaan hienona persoona33566- 40505
- 48497