Kuunneltuani aikoinaan nuoruudessani Mozartin erästä pianokonserttoa korkeimmanasteisessa transsinkaltaisessa tilassa koin katharsiksen ja luulin nähneeni itse jumalan.
En tosin tainnut nähdä jumalaa vaikka niin silloin luulinkin koska sellaista taruolentoa ei ole olemassakaan enkä tiedä voisiko häntä ylipäänsä nähdä vaikka olisikin sillä jumalanhan sanotaan olevan henki mutta Mozartista saamani emotionaalinen kokemus oli niin valtaisa että pakostakin kuvitteli silloin nuorella iällä oleva filosofiaa lukematon ihminen että tuo tajunnassa väikkyvä pallomainen kirkas valoilmiö oli jumala hikipisaroiden valuessa kylmän kehon rintamusta pitkin ja hehkuvan tunnekokemuksen ottaessa tajunnan kokonaan valtoihinsa ja kuin jonkun sisältäpäin kasvavan voiman alkaessa vaikuttamaan valtaisalla energiallaan tunkiessaan tahdon pois tajunnasta.
En tosin tainnut nähdä jumalaa vaikka niin silloin luulinkin koska sellaista taruolentoa ei ole olemassakaan enkä tiedä voisiko häntä ylipäänsä nähdä vaikka olisikin sillä jumalanhan sanotaan olevan henki mutta Mozartista saamani emotionaalinen kokemus oli niin valtaisa että pakostakin kuvitteli silloin nuorella iällä oleva filosofiaa lukematon ihminen että tuo tajunnassa väikkyvä pallomainen kirkas valoilmiö oli jumala hikipisaroiden valuessa kylmän kehon rintamusta pitkin ja hehkuvan tunnekokemuksen ottaessa tajunnan kokonaan valtoihinsa ja kuin jonkun sisältäpäin kasvavan voiman alkaessa vaikuttamaan valtaisalla energiallaan tunkiessaan tahdon pois tajunnasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisella kerralla kun kuuntelin Beethovenin muuatta myöhäistä jousikvartettoa ja sen erästä osaa, Parantuneen pyhä kiitoslaulu jumaluudelle lyydisessä moodissa, tuo nivustaipeiden valtimoiden kiivas sykintä, vaikkakaan ei ehkä yhtä kiivasta kuin Mozartin pianokonserttoa kuunnellessa, pakotti minut kuitenkin vastenmielisenä tuntemuksena lopettamaan tuon intensiivisen meditoinnin, kun hetkisen kiinnitin siihen sykintään huomiota, joka oli virhe.
Hämmentää kun aikoinaan vielä lukioikäisenä nuorena poikana kun koin olevani nolattu ja voimakkaassa häpeäntunteessa ja mieli maassa, vieläpä melko mitättömästä syystä, hain musiikista itselleni lohtua ja kuuntelin Beethovenin keisarikonserttoa syvän meditatiivisessa ja transsimaisessa tilassa päästyäni välittömästi sisälle musiikkiin ja koin voimakkaan katharsiksen ja sen seurauksena häpeäntunteeni pyyhkiytyi pois jälkeäkään jättämättä ja minut täytti valtava euforia ja energisyyden tunne ja tunsin olevani kuin uudestisyntynyt musiikin väkevän emotionaalisen vaikutuksen jäljiltä ja täynnä intoa ja elämänuskoa kun hetki aikaisemmin oli ollut aivan mieli maassa.
Musiikki pystyy ihmeisiin mutta ei sitä tässä iässä enää jaksa keskittyä musiikkiin yhtä intensiivisesti että kykenisi tuollaisiin ylivertaisiin psyykkisiin suorituksiin että läpeensä surkea ja inhottava olotila vaihtuukin valtavan energisoivaksi ja euforiseksi, ikään kuin taivaan kirkkaudelliseksi kokemukseksi kun jotenkin sitä on iän myötä tullut niin tasaiseksi olotiloiltaan että voimakkaat tunnekokemukset ovat harvinaistuneet ja suurten klassikoiden teosten sisälle pääseminen ja niihin uppoutuminen on tullut haastavammaksi joskaan en sitä ole juuri enää yrittänytkään.
On se Beethoven kova jätkä, yksi ihmiskunnan ylivoimaisesti suurimmista neroista, joka kykenee vajaassa 10 minuutissa muuttamaan kuulijan psyykkisen olotilan mitä suurimmasta alhosta ja masennuksesta aivan konkreettisesti mitä suurimpaan toivoon ja iloon musiikkinsa valtavalla energisyydellä.
Muistan kun olin vielä seuraavana päivänäkin valtavan elämänmyönteinen kyetessäni kohtaamaan kasvotusten ja silmästä silmään täysin uudestisyntyneenä ihmisenä häpeällistä tilannetta todistamassa olleen kaverini jonka kanssa keskustellessamme häpeä oli täysin muististani pois pyyhitty ja puhkuin hänen edessään uutta intoa ja tarmoa.
Vaikka kuten olen monesti ennenkin kertonut kuunnellut vielä nykyäänkin Melartinia tai Tuukkasta pakahtuneena niin siitä huolimatta ne kokemukset eivät ole olleet yhtä syvälle käyviä ja totaalisen kokonaisvaltaisia kuin Beethovenista ja Mozartista kokemani jotka puhdistivat ja kirvoittivat sielun kuorman.
Haydn on myös pelastanut minut pahasta pulasta jos näin voi sanoa ylioppilaskokeisiin pänttäämisen aiheuttaman voimakkaan masennustilan ja psyykkisen pahoinvoinnin muuttuessa Luomis oratoriota kuunnellessa vakaaksi ja positiiviseksi olotilaksi ja voimakkaaksi elämänmyönteisyydeksi kun ennen musiikkiin uppoutumista olin aivan siipi maassa kauheassa henkisessä krapulassa.