Minäpä kerron teille maailman parhaasta ystävästä, jonka olen saanut.
Olemme tunteneet toisemme nimeltä n. 10-vuotiaista saakka. Tutustuimme hitaasti, mutta varmasti ja kaikki lähti yhteisestä kesätyöstä kaksi kesää sitten. Siitä saakka kaveruutemme on syventynyt ystävyydeksi, jota en tahtoisi ikinä lopettaa.
Ystäväni on auringonpaiste, joka piristää synkkiä päiviäni. Hän hyväksyy minut oikkuineni ja vikoineni. Minä hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Hän on ensimmäinen ihminen, jolle olen voinut sanoa, että "rakastan sinua, olet tärkeä minulle". Ja minä myös tarkoitan sitä sydämeni pohjasta.
Ei ole asiaa, josta en voisi ystävälleni puhua. Aina hän löytää juuri oikeat sanat lohduttaakseen minua ja nostaakseen takaisin pinnalle. Olen liian tarrautuvainen ihminen, mutta hän kestää sen. Minä olen oppinut antamaan hänelle tilaa, haluan hänen olevan onnellinen.
Voisin tehdä melkein mitä tahansa hänen takiansa. Tykkään hänestä ja rakastan häntä, vaikka hän sanoisi mitä. Voin itkeä ja nauraa hänen kanssaan. Hän ymmärtää minua ja minä haluan ymmärtää häntä. Olen onnellinen, että saan lohduttaa häntä, olla iloinen hänen puolestaan ja antaa rakkautta.
Nyt luottamukseni häneen on kasvanut niin, että voin vihdoin puhua kaikesta, mikä mieltäni painaa. En häpeile enää, olen tunnustanut hänelle ainoana ihmisenä maailmassa monta asiaa, joita kukaan muu ei tiedä.
Hän on ainut ihminen, joka on aidosti lähellä ja tiedän, että hän välittää minusta oikeasti. Minäkin välitän hänestä.
Tämä kuulostaa unelta, miten yksinäisestä ihmisestä voi tulla näin onnellinen?
Nyt parikymppisenä ystävää osaa arvostaa aivan eri lailla kuin muutama vuosi sitten. En vaihtaisi ystävyyttämme mihinkään, ja toivon, ettei kukaan tai mikään ikinä tulisi välillemme ja voisimme selvittää erimielisyydet.
Pelkään kuitenki sisimmässäni jääväni taas yksin. Eihän mikään näin hyvä voi kestää ikuisuutta! Aurinkoisen päivän jälkeen tulee jossain vaiheessa sade.
Tiedän, ettei ystäväni ikinä tule lukemaan tätä, mutta olen helpottunut, kun saan kertoa kaikille -edes teille, jotka vaivauduitte lukemaan koko litanian! (kiitoskiitoskiitos!) että minulla menee hyvin ja minulla on hänet.
Toivottavasti kaikki löytävät joskus yhtä hyvän ystävän kuin minä löysin.
Auringonpaistetta ja lempeää tuulta kevääseenne!
Olemme tunteneet toisemme nimeltä n. 10-vuotiaista saakka. Tutustuimme hitaasti, mutta varmasti ja kaikki lähti yhteisestä kesätyöstä kaksi kesää sitten. Siitä saakka kaveruutemme on syventynyt ystävyydeksi, jota en tahtoisi ikinä lopettaa.
Ystäväni on auringonpaiste, joka piristää synkkiä päiviäni. Hän hyväksyy minut oikkuineni ja vikoineni. Minä hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Hän on ensimmäinen ihminen, jolle olen voinut sanoa, että "rakastan sinua, olet tärkeä minulle". Ja minä myös tarkoitan sitä sydämeni pohjasta.
Ei ole asiaa, josta en voisi ystävälleni puhua. Aina hän löytää juuri oikeat sanat lohduttaakseen minua ja nostaakseen takaisin pinnalle. Olen liian tarrautuvainen ihminen, mutta hän kestää sen. Minä olen oppinut antamaan hänelle tilaa, haluan hänen olevan onnellinen.
Voisin tehdä melkein mitä tahansa hänen takiansa. Tykkään hänestä ja rakastan häntä, vaikka hän sanoisi mitä. Voin itkeä ja nauraa hänen kanssaan. Hän ymmärtää minua ja minä haluan ymmärtää häntä. Olen onnellinen, että saan lohduttaa häntä, olla iloinen hänen puolestaan ja antaa rakkautta.
Nyt luottamukseni häneen on kasvanut niin, että voin vihdoin puhua kaikesta, mikä mieltäni painaa. En häpeile enää, olen tunnustanut hänelle ainoana ihmisenä maailmassa monta asiaa, joita kukaan muu ei tiedä.
Hän on ainut ihminen, joka on aidosti lähellä ja tiedän, että hän välittää minusta oikeasti. Minäkin välitän hänestä.
Tämä kuulostaa unelta, miten yksinäisestä ihmisestä voi tulla näin onnellinen?
Nyt parikymppisenä ystävää osaa arvostaa aivan eri lailla kuin muutama vuosi sitten. En vaihtaisi ystävyyttämme mihinkään, ja toivon, ettei kukaan tai mikään ikinä tulisi välillemme ja voisimme selvittää erimielisyydet.
Pelkään kuitenki sisimmässäni jääväni taas yksin. Eihän mikään näin hyvä voi kestää ikuisuutta! Aurinkoisen päivän jälkeen tulee jossain vaiheessa sade.
Tiedän, ettei ystäväni ikinä tule lukemaan tätä, mutta olen helpottunut, kun saan kertoa kaikille -edes teille, jotka vaivauduitte lukemaan koko litanian! (kiitoskiitoskiitos!) että minulla menee hyvin ja minulla on hänet.
Toivottavasti kaikki löytävät joskus yhtä hyvän ystävän kuin minä löysin.
Auringonpaistetta ja lempeää tuulta kevääseenne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole onnellinen ja nauti ystävästäsi. Älä epäile pahaa. Kaikki mikä on tullakseen, tulee. Onnea ja hyvää kevättä sinulle ja ystävällesi.
On vielä parempi jos on paljon ystäviä sillä se on tosiasia, että ystävyys vanhenee ja paranee vuosien saatossa.
Minulta meni ystävyys suhteet uusiksi vuodenvaihteessa kuoli monta läheistä. Lapseni isä oli heistä minulle tärkein se oli niin valtava tunnekuohu ja on toki vieläkin, mutta niin hassua sattui, että panin välit yhteen ystävääni poikki kokonaan vaikka olin pitkään vakuutellut itselleni, et ei kaikki ystävät voi olla "bestiksiä" joukkoon kuuluu mahtua kaikenlaisia ihmisiä, mutta siis asiaa olin miettinyt jo pitkään kun toinen aina arvosteli tekemisiäni tai pukeutumistani, jos minulla kävi flaksi jonkun miehen kanssa, niin hän tuli nykimään hihasta, et tuu nyt jo mennään... siltikin vaikka tiedän, että minulla oli syytä hylätä ystävä elämästäni ja ajattelin, että parempia ja uusiakin voisi tulla elämääni, niin teinkö siltikin virheen? Suruni vähättely oli vain niin liikaa minulle. Kun sitten toisaalta taas toinen ystävistäni paljastui maailman parhaaksi ystäväksi haluan ylläpitää sitä suhdetta ikuiset ajat se ehkä johtui siitä, että meillä molemmilla on surutyö kesken se on yhteinen aihe, mut on paljon muutakin. Niin ja kolmas ystäväni vanhin heistä häneltä leikattiin imusolmukesyöpä ei tiedä kuinka pitkä on hänen elämänsä, mutta sen ajan nautimme täysillä siitä mitä meillä on ja se on paljon se! Rakastakaa ystäviänne aina ja paljon vaalikaa niitä suhteita antakaa niille aikaa, sillä koskaan ei tiedä milloin on myöhäistä aloittaa uudelleen lähentyminen.