Aiemmat henkisen väkivallan kiusaamiskokemukset eivät jätä rauhaan

Anonyymi

Ala- ja yläasteen vaihteessa jouduin "kaveriporukan" keskellä kiusaamisen kohteeksi. Yhtäkkiä ikätoverit, joiden seurastan nautin, kääntyivät porukalla vastaan ja tekivät elämästäni tuskaa. Olen luonteeltani yliempaattinen ja herkkä poika, enkä osannut puolustautua.

Elämäni oli jokapäiväisellä tasolla jatkuvan haukkumisen, tönimisen, pilkkaamisen ja sairaalla tasolla henkisen alistamisen sietämistä. Mielestäni se ei kuulu 11-13 vuotiaan lapsen elämään. Suurin tuska syntyi siitä, että muita kavereita ei ollut.

Tänä päivänä olen 18-vuotias enkä pysty ymmärtämään mitä niin pahaa olen ikinä tehnyt, että ansaitsen menettää kaiken positiivisen kuvan itsestäni. Miksi nuoren pojan minäkuva piti tuhota pitkäksi aikaa? Viime vuosina aivoni ovat alkaneet käsitellä kokemuksia ja ahdistus on suuri. Ilkeiden ihmisten kasvot ja sanat eivät jätä rauhaan iltaisin saati öisin. Onneksi olen löytänyt elämääni rakkaimman ihmisen, ja asioiden käsittely tuntuu helpommalta ja uskoni tähän maailmaan ja sen hyvyyteen on löytynyt.

Jos vastaavia kokemuksia löytyy, älkää häpeilkö kertoa niistä, ollaan yhdessä vahvoja!

6

203

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Syy ei ollut sinun vaan olit vaan yksi muiden joukossa, joka joutui kiusatuksi. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja sinulle osui nyt kohdalle tuo kiusatuksi joutuminen, josta et ole täysin selvinnyt vielä. Miksi vanhempasi eivät puuttuneet tilanteeseen? 13-vuotias on aivan lapsi vielä, jota vanhempien tulisi puolustaa. Kiusattua tulee puolustaa niin kauan, että kiusaaminen loppuu. Kiusaaminen on kiellettyä.

      Koita ymmärtää, että yhteiskunta on vielä kehitysvaiheessa tuossa kiusaamiseen puuttumisessa. Ennen vanhaan ajateltiin, että lasten täytyy keskenään sopia asiat, kuten ennen vanhaan myös ajateltiin, että fyysisesti vahvempi nuijii heikomman jne. Ennen vanhaan lapsillekin annettiin selkään vanhempien toimesta, jos eivät totelleet. Kuritusväkivalta on kielletty 80-luvulla. Ajat ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan.

    • Anonyymi

      Hei Sal.la? Oletko se sinä esittämässä taas jotain hahmoa?

    • Anonyymi

      Olen itse ollut sekä kiusaajan että myöhemmin kiusatun roolissa. Kiusaajana en osannut muuten käsitellä tunteitani - kukaan ei ollut opettanut, kuten ei sitäkään, miltä se kiusatusta tuntuu. Kunnes sitten jouduin oppimaan sen kantapään kautta. Myöhemmin olen järkeillyt, että kiusaajani kiusasivat samasta syystä: heilläkään ei ollut parempiakaan välineitä käsitellä omia negatiivisia tunteitaan. Käytöksen voi nähdä jo ihan pienessä lapsessa, kun häntä on esimerkiksi kielletty tekemästä jotakin. Lapsi purkaa ärtymystään toiseen vaikka lyömällä.

      Arvethan siitä kiusaamisesta jää. Ja häpeä voi olla niin suuri, ettei asiasta uskalla edes mainita kenellekään. Suosittelen kuitenkin menemään mahdollisimman pian ammattilaisen puheille, sillä ongelmat tuskin katoavat ajan myötä itsestään, varsinkin jos on yhtään herkkä persoona.

    • mua kiusattiin ja välteltiin kunnes aloin miettiä mitä puhun enkä änkenyt porukkaan nykyään jengi tulee pyörimään mun ympärille koska no kaikki haluaa puhuu jostain yleensä mopoista ja muista kulkuneuvoista
      jos jotaki kiusataan kannattaa vaan hyväksyä se mitä sulle sanotaan ja ajatella sitä vain vitsinä mikä on myös yksitapa miten itse sopeuduin jos kiusataan fyysisesti ei kannata näyttää pelkoa tai heikkouksia koska se johtaa yleensä pahempaan kiusaamiseen yksi tapa päästä eroon tästä on hankkia kaveriporukka kenen kanssa liikkua yleensä silloin kiusaajat ei uskalla lähestyä
      sekä ilmainen vinkki kannattaa lyödä itse eka ellei luota siihen että tämän kiusaajan lyönti ei satu paljoa :D

    • Anonyymi

      näin se vaan on .maailmassa on paljon kovia,ilkeitä,pahoja ihmisiä,valitettavasti jo koulu ajoiltakin.koin tuotaa samaa koulussa minäkin joskus.herkkä poika olin minäkin.olen kyllä jo päässyt niistä ajatuksista jo pois kun on niin paljon jo kaikkee muutakin elämässä tullu koettua ja nähty.yhden neuvon voin sanoa (ELÄ SYYLLISTTÄ ITSEÄSI MILLOINKAAN ENÄÄ NIISTÄ AJOISTA ELÄKÄ PYYTELE ANTEEKSI KENELTÄKÄÄN. ) muista myös unohtaa.tätä päivää mennään ja huomista kohti.

    • Anonyymi

      Hei tsemppiä oot kokenut kovia, mut selviät kyllä nää tunteet pitää vaan käsitellä jollain tapaa ja jatkaa elämää. Oon itekki kokenu aikoinani vastaavaa mut elämä on antanut niitä oikeita ystäviä joidenka seurassa viihtyy. Mulla ei ollu kun huono seura tai yksin niin siitä piti valita, en muistele hyvällä niitä aikoja. Itselle pelastus oli myös rakkaimpani joka on hyvä ihminen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitkä asiat

      tekevät vaikeaksi kohdata kaivattusi?
      Ikävä
      73
      843
    2. Miltä se tuntuu

      Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s
      Ikävä
      104
      698
    3. 35
      567
    4. Pidit itseäsi liian

      Vanhana minulle? Niinkö?
      Ikävä
      40
      565
    5. Haluaisitko oikeasti

      Vakavampaa välillemme vai tämäkö riittää
      Ikävä
      46
      560
    6. En mahda sille mitään

      Olet ihanin ja tykkään sinusta todella paljon.
      Ikävä
      29
      552
    7. Rakas

      Eihän se tietysti minulle kuulu, mutta missä sinä olet? 😠
      Ikävä
      31
      540
    8. Joko olet luovuttanut

      Mun suhteen?
      Ikävä
      50
      520
    9. Mitä se olisi

      Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?
      Ikävä
      34
      517
    10. Sinunkin pitää jättää

      Se kaivattusi rauhaan.
      Ikävä
      35
      454
    Aihe