Me ollaan puolison kanssa saatu osaksemme kummeksuntaa, ihmetystä ja jopa alaarvoista kommenttia kun meillä on "vain" yksi lapsi. Onhan niitä noissa tuttava perheissä ja läheisten perheissä ollut useampii, muijallakin pari sisarusta ja niillä pari muksua. Oltiin kävelyllä kun meidän lapsi oli pieni, pysähdys ja joku tuntematon nainen tuli juttelee lapsineen, vai että pieni lapsi, katsoi muijaa ja kysyi jokos on seuraava tulossa. Muija sanoi et yksi riittää tässä elämäntilanteessa, no mitä ihmettä tuntematon sanoi, miehen tehtävä on siittää lapsia naisen synnyttää joten pistätte vaan tänä ilatana uutta tulolle. Muijan äiti on joskus toivonut että tulis vielä toinen vaan kummallakaan ei ole haluja ollut elämäntilanteen takia. Me oltiin tyytyväisiä kun muija synnytti suht nuorena, on ollut muutakin elämää lapsen lisäksi ja vuorotyöt verotti kummasti aikaa. Ja joo, elämässä on muutakin kuin lapsi tai lapsia. Olin 48 ja muija 45 kun lapsi muuti pois kotoa ja aikaa on ollut matkustella ja muuta.
Vainko yks päämäärä
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Johan on.
Me, kolmekymppinen lapseton pariskunta, ei olla jouduttu koskaan kuuntelemaan tenttausta lapsista. Kumpikaan ei halua lisääntyä, eikä ole kukaan kysellyt miksi. Ei sillä että saisivat kyselyihin vastausta, koska sehän ei muille kuulu pätkääkään.
Molempien lähipiiri on aina ollut tietoinen kummankin kannasta lapsenhankintaan, joten ei ole tarvinnut aiheesta edes perhepäivällisillä keskustella.
Kaikki ei ymmärrä lapsettomuutta tai haluittomuutta olla lapseton. Jokaisen oma asia tietty mutta voi saada kovaakin arvostelua osakseen.
Moni lapseton pariskunta myös kokee arvosteluna sen, kun kyselee heidän motiiveistaan .
Mulla ja vaimolla on useampi lapsi, ei kukaan ole kysellyt miksi tai vieläkö meinaan tehdä lisää. Kaikki on onnitelleet jokaikisestä eikä ole tarvinnut kenellekään selitellä miks kersoja on neljä. Me ollaan lapsirakkaita ja viihdytään niiden kanssa ja se näkyy meillä arjessa. Lapset ei oo ikinä olleet taakka eikä riesa, vaan siunaus ja oon onnellinen että ne ollaan saatu.
Ollaan vaimon kanssa mietitty lähdettäiskö sijaislapsihommaan mukaan, mutta ei ehkä sittenkään. Vois olla liian kova paikka luopuu kun just ehtis kiintyy syvästi.
Jokainen valitsee parisuhteensa sisällä, tai pelkästään ittekseen, haluaako olla vanhempi, kuinka monen kersan vanhempi haluaa olla, ei se kellekään ulkopuoliselle kuulu.
Joo ei se mulle kuulu mutta miksi olet valehdellut koko ajan ja sitten teit toisen lapsen vaikka olet toisen jättänyt jo monta vuotta sitten nii miksi ihmeessä niin teit. Ala kertomaan mulle tai sitten kysyn sun siskolta kun haluan tietää että miks olet valehdellut ihan kaikesta mulle. Rehellisesti sanottuna en edes tunne sinua enää ja jos suhteen alku on jo valheellista nii en hyväksy sitä että mitää suhdetta edes tulee meille mutta me jutellaan kuitenkin ja sä tiedät etten anna periksi tässä asiassa ettei sun tarvi jutella mun kanssa ihan kaikesta vaikka erotaan nii mä haluan nyt tietää ihan kaiken sinusta