Huumori, joka sinällään on kovia kokenut sana, oli Mozartin kohdalla hurjaa ja kesytöntä infantiileine kakkavitseineen, jotka oli suuren hengen välttämätöntä kontrapunktia hengen ylivoimaisuutta vastaan.
Eikä Schubertkaan suinkaan mikään huumorintajuton veikko ja tosikko ollut hänen sairauden varjostamista viimeisten vuosiensa henkilökohtaisesta murheestan ja tragediastaan huolimatta, joka löi leimansa valtaosaan hänen myöhäisestä tuotannostaan.
Jossain määrin se oli jopa sukua Mozartin Ritari sianhäntä-tyyppisille itseironisille ja paavillisia arvonimiä parodoiville leikillisille ilmauksille ja sutkauksille;
Nimittäin 16-vuotiaana koulutovereilleen säveltämänsä viehättävän puhallinokteton D 72, F-duuri, käsikirjoitukseen, (josta valitetavasti on säilynyt meidän päivimme saakka täydellisinä vain menuetto kaksine trioinen ja hilpeä rondofinaali , josta voi onkia esille jonkun Haydnille tyypillisin rytmikuvion), Schubert lisäsi vitsikkään reunahuomautuksen kuvaillen itseään KIINALAISEN NANKINGIN HOVIN KEISARILLISEKSI MUSIIKILLISEKSI NEUVONANTAJAKSI. Tämän lisäksi hän usein huvitti ystäviään viheltelemällä laulujaan kamman läpi tai esittämällä oopperan mielettömyyksiä pianolla vahvasti karrikoituna.
Mitäs muita humoristeja tulee mieleenne tai sellaisista kertovia anekdotteja?
Eikä Schubertkaan suinkaan mikään huumorintajuton veikko ja tosikko ollut hänen sairauden varjostamista viimeisten vuosiensa henkilökohtaisesta murheestan ja tragediastaan huolimatta, joka löi leimansa valtaosaan hänen myöhäisestä tuotannostaan.
Jossain määrin se oli jopa sukua Mozartin Ritari sianhäntä-tyyppisille itseironisille ja paavillisia arvonimiä parodoiville leikillisille ilmauksille ja sutkauksille;
Nimittäin 16-vuotiaana koulutovereilleen säveltämänsä viehättävän puhallinokteton D 72, F-duuri, käsikirjoitukseen, (josta valitetavasti on säilynyt meidän päivimme saakka täydellisinä vain menuetto kaksine trioinen ja hilpeä rondofinaali , josta voi onkia esille jonkun Haydnille tyypillisin rytmikuvion), Schubert lisäsi vitsikkään reunahuomautuksen kuvaillen itseään KIINALAISEN NANKINGIN HOVIN KEISARILLISEKSI MUSIIKILLISEKSI NEUVONANTAJAKSI. Tämän lisäksi hän usein huvitti ystäviään viheltelemällä laulujaan kamman läpi tai esittämällä oopperan mielettömyyksiä pianolla vahvasti karrikoituna.
Mitäs muita humoristeja tulee mieleenne tai sellaisista kertovia anekdotteja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun pääsin alkuun, en voi lopettaa; Schubertin voi sanoa säveltäneen puhallinnonetossaan D 79, es-molli, Eine kleine Trauermusic, okteton positiiviselle kuvalla negatiivin, jos niin halutaan. Ehkä hän säveltäkuvaltaan oli myös jollain tapaa Mozart-kuvan negatiivi jos ajatellaan herrojen Eine Kleine-musiikkeja.
Schubertilla on myös 6 menuettoa puhaltimille D 2D. Ja monia kirkkomusiikkiteoksia harmonian säestyksellä. Pyhän kolinaisuuden kirkon kellojen vihkiäisiin sävelletty Glaubem hoffnung un liebe jne.
Pelkkä faktahan on, että koko klassisen musiikin genre on ammoisista ajoista lähtien kyennyt elämään vain pienen maksukykyisen eliitin syöttiläänä. Mielestäni Valtion tuki pitää musiikilta lopettaa ja antaa markkinavoimien ratkaista musikoiden tulevaisuus. Ei nuo säveltäjät mitään hengenjättiläisiä olleet. Tavallisia moraalittomia pikkupervoja koko porukka Sibeliusta myöten. Klassisen musiikin ymärillä on satoja vuosia pyörinyt kaikenmaailman ämmälaureja toivasia ja lintuniemiä, jotka ovat antaneet väärän kuvan asioista eli idealisoineet paljon myös ala-arvoista roskaa. Kannattaa huomata, että esim. koko suomalainen musiikkikenttä on historiansa aikana kyennyt luomaan miljoonien panostuksista huolimatta vain pari piisiä, jolla on oikeaa kansanvälistä kysyntää. Nuo melartinit, järnefeltit ja madetojat ovat täysiä keskinkertaisuuksia, jotka eivät keksineet ensimmäistäkään persoonallista melodiaa tai sointua. Klassikoiden sabluunakama on pitkälti samaa yliarvostettua roskaa eli mozartit ja vaknerit.
Fraasien muotoilu on luontevaa ja moitteetonta Sawallischin johtamassa Hymnissä pyhälle hengelle D 948, III-versio, mieskuorolle ja harmonialle eli puhaltimille, jota kuunnelessa tuntui kuin olisin liukunut toiseen todellisuuteen.
Myös 2 Zauberharfen D 644 melodraamaa ja ritarien kuoro patarumpujen kera on kirjoitettu puhaltimille ja lausujalle, joista Idan melodraamasa heinäsirkat sirkuttavat kosteassa ruohikossa ja satakielet livertelevät pensaissa huilun trilleinä.
Niinikään saksalainen messu D 872 ja Deutsche Trauermesse D 621 noudattavat samaa kaavaa ja käytäntöä, kuten myös Rosamunden D 797 Henkien kuoro.