Voiko yhden illan/yön "hairahduksen" antaa miehelle anteeksi? Tämä tapahtui pari vuotta sitten, mutta sain vasta tietää. Mitä mieltä olette? Onko se kerrasta poikki? Voiko olla mahdollisuutta?
Yksi yö, annanko anteeksi?
En tiedä
112395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos teillä on muuten asiat hyvin niin kenties vois olla järkevää antaa tuo YKSI kerta anteeksi.
mutta jos jatkossa saat edes aihetta epäillä miestäsi niin sitten voi olla järkevää laittaa poikki.
Ei tietenkään voi.
No hyvänen aika, kuuntele sydämesi ääntä. Ei tuollaisiin tapauksiin ole olemassa mitään yleisesti määriteltyä sääntöä.
Voin omasta kokemuksestani sanoa, että sen ei tarvitse olla aina kerrasta poikki. Elämä ei mene aina ihanteiden mukaisesti.
Ja kannattaa muistaa, että pettäminen ei ole absoluuttisesti pahin synti parisuhteessa. Omaa suhdettaan voi sabotoida hitaasti vuosikaudet täysin huomaamattaan (esim. jatkuva tyytymättömyys, seksin pihtaaminen, toiseen keskittymättömyys jne.)
...nassauttelu ulkopuolisen kanssa silloin tällöin kuuluu oikeaan parisuhteeseen?
Juuri näin. Turhat ulinat sikseen ja nasauttelet itse takaisin!
Tuohon sinun johtopäätökseesi voi päätyä vain oikeasti yksinkertainen ihminen.
Ei tietenkään nassauttelu jonkun toisen kanssa silloin tällöin kuulu parisuhteeseen. Eikä tässä sellaista ole väitetty.
Kannattaa joskus vetää pää sieltä omasta perseestä ja ajatella asioita laajemmin. Kuvittelepa seuraava tilanne: Pariskunta on ollut yhdessä pitkään. Rakastumisen tunne on jo mennyt. Miehelle tulee tunne, että pitäisi saada jotain uutta. Hän ei huomioi enää vaimoaan, joka ei sitten huomioi miestäkään. Kummallakin on omat harrastuksensa.
Mies on kavereiden kanssa viihteellä, kun nätti nainen tulee iskemään. Kotona ei ole pitkään aikaan tapahtunut sängyssä mitään merkillistä, joten mies päättää pettää. "Vaimokin on niin kylmä", hän ajattelee ja lähtee viettämään iloisen yön lemmenleikin merkeissä.
Aamulla se iskee, morkkis nimittäin. "Voihan paska, mitä tuli tehtyä", mies ajattelee. Hän pyörittelee muutaman päivän mielessään, mitä tuli tehtyä. Hän tajuaa, missä jamassa oma liitto on. Hän ei kuitenkaan halua erota, koska ymmärtää rakastavansa vaimoaan kaikesta huolimatta. Hän päättää, ettei kerro pettämisestään. Se oli vain yksi kerta, eikä se toistu. Jos hän kertoo, tulee vain riitaa ja tappelua ja mahdollisesti ero.
Kertomisen sijasta mies tekee lupauksen itselleen. Jatkossa hän panostaa enemmän suhteeseensa. Hän huomioi vaimonsa enemmän. Pikkuhiljaa suhteen ongelmat ratkeavat, ja liitto henkisesti syvenee. Homma lähtee rullaamaan ja pariskunnasta tulee onnellinen.
Miten on, jos vaimo saa parin vuoden päästä pettämisen selville, kannattaako uudistunut liitto heittää roskiin tuon menneen hairahduksen vuoksi? Oletetaan, että mies on oikeasti muuttunut. Hän on oppinut huonon omatunnon opettamana. Kannattaako heittää menemään liitto, jossa molemmat ovat nyt onnellisia? Ja mikä tärkeintä, poistaako pariskunnan ero pettämisen sieltä menneisyydestä?
En tiedä, mitä on oikeasti tapahtunut tämän ketjun aloittajan liitossa. Juuri sen vuoksi on ihan turha antaa ehdottomia mielipiteitä. Minusta ei toimivaa liitoa kannata heittää menemään menneisyyden hairahduksen vuoksi. Useampi pettäminen olisi eri juttu. Yksi on voinut toimia ihan opettajana.
Tai sitten ei. Toinen kerran petettyään pääsee makuun, ja toinen kerta onkin jo helpompi, ja kolmas. Varsinkin ellei ole jäänyt kiinni tavalla tai toisella. Ensimmäisen kerran morkkis on pahin, jatko menee jo vanhasta muistista.
Mutta jos pettää, niin ei sitä kannata kertoa suotta kumppanilleen, mikäli haluaa jatkaa liitossaan.
Sitäpaitsi, vaikuttaisi, että nykyään melkein kaikki pettää. Valitettavaa, mutta totta. Jotkin hiirulais ihmiset eri asia mutta kaikki mitkä nyt vähänkin käy rafloissa ja noin, eiköhän sieltä kaapista kaikenlaisia luurankoja löydy.
Ottamatta kantaa varsinaiseen aiheeseen, haluaisin kommentoida "täti ihmiselle", että pettäminen ei tee kenestäkään vähemmän hiirulaista.
Uskallan jopa väittää, että ne, joilla on munaa elää rehellistä ja täyttä elämää, (eli ovat kaikkea muuta kuin hiirulaisia,) eivät koe tarvetta pettää.
Täällä ainakin yksi joka vielä ájattelee samanlailla kuin sinä...Perustetaanko yhdistys?? :)
Olisikin taustalla jokin syy, miksi toinen on minua pettänyt. Mutta ei, sitä en ole vielä saanut selville. Mies ei osaa sanoa mitään, enkä itsekään keksi, miksi niin olisi käynyt. Rakastuneita ollaan minun mielestäni oltu aina, siis todella hyvin on mennyt, viisi vuotta. Aina ihmettelinkin, koska se rakastuminen loppuu ja rakastaminen alkaa, mutta se on kai muuttunut niin huomaamattomasti ja ihanasti, etten mielestäni ole todellakaan menettänyt mitään.
Meillä meni tuona kesänä hyvin. Seksi on aina ollut todella hyvää, mitä nyt joskus harvempaa, mutta itse en ainakaan sitä ole vähentänyt. Kaksi vuotta sitten, jolloin pettäminen tapahtui, meillä meni mielestäni paremmin kuin koskaan. Pettämisen jälkeen mies kosi minua (samassa kuussa) ja olin onneni kukkuloilla. Siis sain todellakin vasta nyt tietää, joten en tietenkään tiedä, mitä tuolloin olisi tapahtunut, jos olisin tiennyt... Mies väittää, että oli miettinyt kosimista jo pitkään, eikä pettäminen mitenkään liittynyt siihen. Itselläni on jotenkin hatara olo, sillä tuntuu, että koko kihlaus olisi pois heitetty.
Pettäminen tapahtui kännissä. Se ehkä selittää jotain, en tiedä. En väitä, että elämämme aina olisi ollut täydellistä. Miehellä on ollut ongelmia alkoholin kanssa ja kun hän on juonut, me olemme riidelleet todella tulisesti. Kuitenkin aamulla hän on maailman ihanin (ja on sopivasti unohtanut yön riidat...) Hänellä on huono itsetunto ja masennusta. Itsemurhaakin hän on yrittänyt kaksi kertaa. Toinen kerta tapahtui kun olimme seurustelleet hieman yli vuoden.
Tuntuu kuin eläisimme jotakin kaksoiselämää. Tarkoitan siis, että on elämä, jota elämme, kun mieheni pitää kulisseja yllä ja on ihana ja rakastava, ja se toinen, kun kulissit murtuvat. Murtuminen tapahtuu aina humalassa, tai ehkä aiemminkin, eli parin paukun jälkeen. Eli, hän osaa puhua vain hieman ottaneena. Oikein suomalainen mies... Tai no, koskaan hän ei ole vain hieman ottanut. Joka ikinen kerta hän juo niin paljon, että sammuu. Tai sitten riidellään tai hän on aivan itsesäälissä ja uhkailee itsemurhalla. Tai jotakin sinne päin.
Nyt olen antanut hänelle anteeksi, ainakin luulen niin, mutta vähän väliä kaikki pyörii mielessäni. Mieheni sanoo, että hän vihaa itseään eikä haluaisi olla sellainen kuin on. Tai siis sellainen kun on kännissä (kai). Minä kun en enää tiedä, mikä on totuus. Onko hän oikeasti sellainen kuin selvänä tai kuinka paljon kännipuheista on totta. Hän on luvannut, että lopettaa juomisen kokonaan. No, sitä lupausta kesti kuukauden. Toisaalta kun hän joi, puhuttiin asioista enemmän kuin koskaan. Mutta myös riideltiin. Olin jo jättämässä hänet uudelleen, mutta jotenkin vain taas rakastan. Hän sanoo, että se oli vahinko. Hänen piti juoda vain pari, kokeilla, pystyykö. Ei pystynyt. Ja minä uskon.
Sen olen sanonut, että en kestä enää yhtään juomista, ja hän on luvannut lopettaa. Mutta, olen antanut niin monta kertaa anteeksi... aivan liikaa... Enkä tiedä, tuleeko hän pettämään minua vielä, sillä hän pystyi olemaan kaksi vuotta hiljaa. Jos sanon, etten toista kestä, en varmasti koskaan saisi tietää, vaikka niin olisi tapashtunutkin, sillä hänhän tietää silloin, että jättäisin. Eikä siis kerro.
Tämä on niin raastavaa. En oikein tiedä, elänkö hullun vai täydellisen ihmisen kanssa. Meillä menee loistavasti, yleensä. Ihan totta. Siksi tämä onkin niin uskomatonta. En pysty lopettamaan rakastamista. Hän vain on niin ihana. Tulen varmaan pian itsekin hulluksi, sittenhän meitä olisi kaksi, kai.
Voihan sen antaa anteeksi
a) Jos ei välitä
tai
b) Jos rakastaa