Olen tässä lähiaikoina törmännyt sanaan epätoivoinen. Miten ihminen voidaan leimata epätoivoiseksi lyhyen viestittelyn perusteella?
Onko kukaan ajatellut, että ns, "epätoivoinen" voisi olla ehkä ujo, hiljainen, mahdollisesti pieneltä paikkakunnalta oleva henkilö, jolle tämä kaikki on ihan uutta. Sellainen henkilö ei yleensä saa tilaisuutta kertoa itsestään ja ajatuksistaan vastakkaiselle sukupuolelle. Sellaiset ihmiset saattavat kuulostaa alussa hyökkääviltä ja epätoivoisilta, mutta ovat oikeasti mukavia ja rehellisiä. Tai ehkä kyseessä on henkilö, jonka harrastukset vievät aikaa niin paljon, ettei aikaa jää baareissa notkumiseen. Pätee varmasti molempiin sukupuoliin.
Selvennykseksi voin sanoa, että olen juuri hiljainen ja ujo, pieneltä paikkakunnalta kotoisin oleva nuori mies. Harrastukset vie aikaa ja ei mieli tee pahemmin baariin. Naisten kanssa keskustelu tuntuu välillä vaikealta, kun ei tiedä mitä uskaltaa sanoa, vaikka sanottavaa olisi. Alussa liiallinen tuttavallisuus ja omakohtainen keskustelu johtaa usein siihen, että luullaan epätoivoiseksi.
Mitä sanoisivat tähän minua vanhemmat ja viisaammat nettideittaajat? En valita omaa huonoa onneani. Tuli vaan mieleen kysyä, koska tästä kuulee aika paljon ja tähän haluaisin jonkinlaista selvyyttä.
Onko kukaan ajatellut, että ns, "epätoivoinen" voisi olla ehkä ujo, hiljainen, mahdollisesti pieneltä paikkakunnalta oleva henkilö, jolle tämä kaikki on ihan uutta. Sellainen henkilö ei yleensä saa tilaisuutta kertoa itsestään ja ajatuksistaan vastakkaiselle sukupuolelle. Sellaiset ihmiset saattavat kuulostaa alussa hyökkääviltä ja epätoivoisilta, mutta ovat oikeasti mukavia ja rehellisiä. Tai ehkä kyseessä on henkilö, jonka harrastukset vievät aikaa niin paljon, ettei aikaa jää baareissa notkumiseen. Pätee varmasti molempiin sukupuoliin.
Selvennykseksi voin sanoa, että olen juuri hiljainen ja ujo, pieneltä paikkakunnalta kotoisin oleva nuori mies. Harrastukset vie aikaa ja ei mieli tee pahemmin baariin. Naisten kanssa keskustelu tuntuu välillä vaikealta, kun ei tiedä mitä uskaltaa sanoa, vaikka sanottavaa olisi. Alussa liiallinen tuttavallisuus ja omakohtainen keskustelu johtaa usein siihen, että luullaan epätoivoiseksi.
Mitä sanoisivat tähän minua vanhemmat ja viisaammat nettideittaajat? En valita omaa huonoa onneani. Tuli vaan mieleen kysyä, koska tästä kuulee aika paljon ja tähän haluaisin jonkinlaista selvyyttä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuka on epätoivoinen, miten se määritellään? Ehkäpä kovin erilaisten ihmisten ei ole määräkään tutustua lähemmin.
Monen mielestä jos on tsätissä, niin on jo silloin epätoivoinen tai muuten vaan kummallinen ja varsinkin silloin jos sieltä seuraa hakee...
Tsättimaailmakin tuntuu olevan varsin raadollinen.
Itse en katso olevani epätoivoinen, enkä chatissa koskaan ole ollut edes etsimässä mitään. Ajankuluksi vaan olen mennyt keskusteluun mukaan. Kumma kyllä, olen sitten siellä törmännyt mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka ovat alkaneet kiinnostaa. Siis vaikka alunperin halusin vaan tarttua johonkin meneillään olleeseen keskusteluun.
Tällä hetkellä seurustelen kivan miehen kanssa, johon törmäsin juuri keskustelun kautta. Koskaan ei ole minulla ollut mitään profiilia missään, enkä ole kirjoittanut sellaisten kautta kenellekään. En siis ole täältä mitään alkujaan etsinyt. Silti kullan löysin.
Eikä ole kysymys siitäkään, ettenkö löytäisi miehiä muutenkin. Baarit eivät vaan kiinnosta eikä ole aikaakaan. Kyllä niitä miehiä muualtakin löytyy. On jopa tullut ns. kotoa kysymään, vaikka aina sanotaan, ettei kotoa kukaan tule hakemaan :D Enkä minäkään sitä olisi uskonut. No, hän myöhästyi muutamalla kuukaudella :), olin jo tämän chattikullan löytänyt.
On se vaan merkillistä tämä nykyajan seurustelu.
..on se, että kun ihmiset jaksaisivat muistaa sen, että toiseen tutustuminen vie yleensä aikaa. Monesti ensivaikutelma ei todellakaan kerro kaikkea ja toisen kanssa voi tulla vaikka kuinka hyvin juttuun, kunhan antaa aikaa. Olen nainen ja kokemuksien myötä olen oppinut huomaamaan, että ei heti kättelyssä kannata tuomita, jos ei heti synkkaa. Olen itsekin luovuttanut, kun toinen ei heti vastaa odotuksia, mutta monesti myös iloisesti yllättynyt tutustuttuani toiseen vähän paremmin. Loppujen lopuksi meitä on niin monenlaisia niin käyttäytymiseltään, ajatuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kyllä tuntuu epätoivoiselta jo itsestäkin roikkua täällä treffipalstalla. Näköjään en osaa kirjoittaa riittävän kiinnostavasti, kun en edes pääse tapaamaan ketään.. Tämähän pistää itsetunnon koetukselle.
Hitto, mikäs mulla on sinkkuna ollessa! No, vähän käyn viihteellä yms. ja ajattelin kokeilla nyt tätä. Mutta vaikuttaa vain olevan tosiaan "ihmisten leikkikenttä". Jos ottais ilmon pois ja unohtais tällaisen virtuaalipelin. On mulla ulkonäköä ja sosiaalisia taitoja riittävästi, mutta oikeastaan sinkkuna on aika hyvä olla :).