Pelkkää itseään ajattelevat eivät tasapainoon edes pyri, koska uskovat olevansa oikeutettuja määräämään. Heitähän sanotaan psykopaateiksi.
Mutta sellaisiakin, jotka pyrkivät aitoon kompromissiin, vaivaavat synnynnäiset vinouttavat taipumukset. Melkein kaikki ihmiset uskovat kompromississa hävinneensä enemmän kuin vastapuoli. Aidosta tasapuolisuuden halusta huolimatta aikaa myöten alkaa vaivata uhrautuvuuden ajatus.
On siis sopeuduttava ajatukseen, että luovutan enemmän kuin tuo, jotta saavutettaisiin todellinen tasapaino. Se on useille mahdoton. Joudutaan eroamaan silloinkin, kun edellytyksiä yhdessäololle olisi, jos ajatus ei tekisi tepposia.
En oikein usko, että aitoa herttaisuutta ja rakkautta voi opetella, mutta edes sen simuloiminen saattaa saada tulosta. Jos se ei auta, niin kuin epäilen, mitään ei ole tehtävissä. Parempi silloin erota kuin riidellä.
Useat turvautuvatkin paremman puutteessa osa-aikaiseen yhdessäoloon, jolloin riitely ei käy niin hermoille. Olemme nykyisin tässä kehityksessä huomaamattamme jo hyvin pitkällä. Jopa pariseksi on viimeisten tutkimusten mukaan vähentynyt.
(Älköön nyt vain kukaan päätelkö, että olisimme vaimoni kanssa joutuneet kokemaan jotakin ikävää. PÄIN VASTOIN. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän rakastamme toisiamme.)
Mutta sellaisiakin, jotka pyrkivät aitoon kompromissiin, vaivaavat synnynnäiset vinouttavat taipumukset. Melkein kaikki ihmiset uskovat kompromississa hävinneensä enemmän kuin vastapuoli. Aidosta tasapuolisuuden halusta huolimatta aikaa myöten alkaa vaivata uhrautuvuuden ajatus.
On siis sopeuduttava ajatukseen, että luovutan enemmän kuin tuo, jotta saavutettaisiin todellinen tasapaino. Se on useille mahdoton. Joudutaan eroamaan silloinkin, kun edellytyksiä yhdessäololle olisi, jos ajatus ei tekisi tepposia.
En oikein usko, että aitoa herttaisuutta ja rakkautta voi opetella, mutta edes sen simuloiminen saattaa saada tulosta. Jos se ei auta, niin kuin epäilen, mitään ei ole tehtävissä. Parempi silloin erota kuin riidellä.
Useat turvautuvatkin paremman puutteessa osa-aikaiseen yhdessäoloon, jolloin riitely ei käy niin hermoille. Olemme nykyisin tässä kehityksessä huomaamattamme jo hyvin pitkällä. Jopa pariseksi on viimeisten tutkimusten mukaan vähentynyt.
(Älköön nyt vain kukaan päätelkö, että olisimme vaimoni kanssa joutuneet kokemaan jotakin ikävää. PÄIN VASTOIN. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän rakastamme toisiamme.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.