en ymmärrä naisia :(

poitsu kirjoitti:

Olen ensi kesänä 23vuotta täyttävä nuorimies. Kohta 18vuotta täyttävä ex-tyttöystäväni jätti n. 2,5vuoden seurustelun jälkeen. Olin hänelle toinen ja hän minulle ensimmäinen (kovasti toivoin että myös viimeinen). Olo on ollut tosi yksinäinen, haikea ja surullinen. Erosta on noin viikko vierähtänyt. Ikävöin Ullaani tosi paljon koska rakastan häntä yhä, mutta hän ei minua. Miks näin? :(...miks Ulla? sanoit että olen turvallinen ja hyvä mies mutten kuitenkaan sulle, en lyönyt, juonut, polttanut, haukkunut...ja meillä oli paljon yhteisiä asioita ja tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Seksissäkään ei ollut mitään vikaa, oltiinhan me molemmat sopivasti tuhmia eikä uusia asioita pahemmin kainosteltu. Minä näin siinäkin itse vaivaa ja rahaa kun kokeilimme kaikkea uutta. Ahdistiko sinua sitoutuminen!? kun ehdimmehän olla noin 10kk kihloissakin. Olisi pitänyt suurentaa sormustasikin, vaikka itsehän sanoit että ei se haittaa vaikka se puristikin. Mutta olisin siitä huolimatta tahtonut suurentaa sitä jotta se ainakaan ei sinua ahdistaisi...mutta nyt tuo kaikki on jo myöhäistä. Mikä oli vikana!?

syythän olivat nämä:

*et rakasta mua (mistä tuo johtuu?)

*Harvoin tein asioita hetken mielijohteesta (sun mielestä, ja tuoko voi olla huono puoli?)

*En kunnolla tutustunut perheeseesi (jonka olisin tahtonut tehdä ajan kuluessa, ensinhän HE olivat mua vastaan kun vanhoillis-lestadiolaisia olevat, opin ajan myötä pitämään heistä ja he luultavasti minusta)

*et tykänny pitemmän päälle siitä että maksoin meidän yhteiset huvit yms. (tuoko on kans huono puoli? ota huomioon ettei sulla ole ollut mihinkään varaa)

*pelkään ihmisiä ja kartan niitä (ei pidä paikkaansa)

*olen ollut muutamia kuukausia aikalailla rahaton (mutta eihän se sua pitäis lannistaa)

Olisit ymmärtänyt sen että mullakin on ollut niitä huonoja päiviä eikä vain ja ainoastaan sulla. Olisin kaivannut sulta tukea ja lohtua moniin asioihin. Olisit sanonut että kaikki on hyvin...

Tuntuu siltä että hirveän monet nuoret "naiset" haluavat sellaista Harlequin-kirjoihin liittyvää elämää! Herätkää pois noista unelmista, koska niitä ei ole kuin saduissa ja noissa Harlequin-kirjoissa :). Uskokaa tai älkää.

Myöskin sitä vapauden tunnetta saa siitä huolimatta kokea ja toteuttaa vaikka seurusteleekin. Tuo on nykyään monella nuorella naisella suuri ongelma...miks juuri naisilla!?? Miksi sitä suurta onnellisuutta pitää koittaa hakea, ei se välttämättä kumppania vaihtamalla tuu. Ei se elämä ole sitä ruusuilla tanssimista...on ylämäkiä ja alamäkiä. Onnellisuus riippuu myös itsestään..pitää tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Viettää aikaa perheensä kans, kaverien/ystävien kans ja harrastaa asioita mistä itse tykkää ja liikunta on yks hyvä ratkaisu siihen. Ei se mies sitä onnellisuutta pelkästään järjestä!!!

Miksi sinä Ulla itse et sitä koittanut luoda ympärillesi? pitikö sen tulla esille erona...piti. Se helpotti oloasi suuresti.

Kaipaat yksinäisyyttä...
itsenäisyyttä...
tahdot tilaa kasvaa yksin...

ymmärrän.

Anteeksi sekoa aihettani...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä