Luin aikaisemman ketjun aiheesta ja suoritin oman pikaisen tieteellisen tutkimuksen aiheesta. Tulin seuraavaan lopputulokseen:
Ne kirjoittajat, jotka puoltavat ajatusta siitä, että älykkyys periytyy äidiltä, ovat poikkeuksetta naisia.
Ne, jotka vastustavat ajatusta, ovat poikkeuksetta miehiä.
Mitä tästä voi päätellä? Sen, että jokaisen puoltajan ja vastusajan ego on hauras ja haluaa nostatusta omalle sukupuolelle ja sen merkitykselle älykkyyden periytymisessä. Lyhyesti sanoen, on kaikki argumentoijat asenteellisia eivätkä edes suostu tarkastelemaan omia argumenttejaan kriittisesti. Ne ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan ole väärässä. Sukupuolesta riippumatta. Jos me oltaisi kautta historian uskottu kyseenalaistamatta sellaisten ihmisten argumentteja ja oppeja, ei ikinä oltaisi päästy kehityksessä siihen missä ollaan nyt. Hyvä, jos oltaisi selvitty edes metsästäjä-keräilijöiksi.
Mutta minkä teet? Suurimmalla osalla ihmisiä on valtava tarve uskoa johonkin, ihan mihin tahansa. Kaikkeen muuhun paitsi oman harkinta- ja ajattelukyvyn riittävyyteen. Ja siinä on suurin syy miksi ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on lähtenyt laskuun joskus 70-luvulla. Nykyisin sen laskun vauhti on havaittavissa silmissä, vaikka kaikki edellytykset päinvastaiseen on olemassa.
Lopulta, onko niin paljon väliä kummalta jälkeläisen älykkyys periytyy, isältä tai äidiltä? Tai kenties kummaltakin? Eikö nyt kuitenkin tärkeintä ole lopulta se, että jälkeläinen on varustettu ainakin normaaliälyllä, millä tulee selviämään tässä maailmassa?
Mutta jatkakaa toki. Joskus ihan viihdyttävää seurata ja lukea ihmisten, jotka eivät koskaan ole väärässä, ajatuksia.
Ne kirjoittajat, jotka puoltavat ajatusta siitä, että älykkyys periytyy äidiltä, ovat poikkeuksetta naisia.
Ne, jotka vastustavat ajatusta, ovat poikkeuksetta miehiä.
Mitä tästä voi päätellä? Sen, että jokaisen puoltajan ja vastusajan ego on hauras ja haluaa nostatusta omalle sukupuolelle ja sen merkitykselle älykkyyden periytymisessä. Lyhyesti sanoen, on kaikki argumentoijat asenteellisia eivätkä edes suostu tarkastelemaan omia argumenttejaan kriittisesti. Ne ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan ole väärässä. Sukupuolesta riippumatta. Jos me oltaisi kautta historian uskottu kyseenalaistamatta sellaisten ihmisten argumentteja ja oppeja, ei ikinä oltaisi päästy kehityksessä siihen missä ollaan nyt. Hyvä, jos oltaisi selvitty edes metsästäjä-keräilijöiksi.
Mutta minkä teet? Suurimmalla osalla ihmisiä on valtava tarve uskoa johonkin, ihan mihin tahansa. Kaikkeen muuhun paitsi oman harkinta- ja ajattelukyvyn riittävyyteen. Ja siinä on suurin syy miksi ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on lähtenyt laskuun joskus 70-luvulla. Nykyisin sen laskun vauhti on havaittavissa silmissä, vaikka kaikki edellytykset päinvastaiseen on olemassa.
Lopulta, onko niin paljon väliä kummalta jälkeläisen älykkyys periytyy, isältä tai äidiltä? Tai kenties kummaltakin? Eikö nyt kuitenkin tärkeintä ole lopulta se, että jälkeläinen on varustettu ainakin normaaliälyllä, millä tulee selviämään tässä maailmassa?
Mutta jatkakaa toki. Joskus ihan viihdyttävää seurata ja lukea ihmisten, jotka eivät koskaan ole väärässä, ajatuksia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Eikö nyt kuitenkin tärkeintä ole lopulta se, että jälkeläinen on varustettu ainakin normaaliälyllä, millä tulee selviämään tässä maailmassa?"
Joo tämähän se pääasia on. Tuli nyt keltä tahansa se älykkyys, kun ei se yhdestä lähteestä kuitenkaan yksistään tule. Vaatii vähän ärsykkeitäkin kehittyäkseen.
Minun nähdäkseni suurin osa kirjoittajista ovat olleet anonyymejä.
Onko ego silloin vahva, jos ei hirveästi välitä siitä, mistä oma älykkyys tai älyttömyys periytyy? :D
Kyllä on. Ihmisillä muodustuu ego sanojen perusteella. Se mitä itse sanoo ja mitä muut sanoo. Oikea ego tulee esille ilman sanoja
Hyvä tietää. Minulle on täysin samantekevää, keneltä olen älykkyyteni ja älyttömyyteni perinyt. Vanhempani ovat ihania ja järkeviä ihmisiä. Olen valtavan onnellinen siitä, että sain viettää lapsuuteni ja nuoruuteni heidän seurassaan.
Ottihan tuo miehille koville. Ovat niin tottuneet että mies on standardi kaikelle, kuten esim.lääketieteessä. On meillä aitoon tasa-arvoon vielä matkaa. Kyseinen tutkimustulos auttaa siinä.
Vastauksestasi päätellen asia ottaa sinulla koville.
No minä olen mies. Jos minun älykkyys on periytynyt äidiltäni, se on hyvä.
Mutta mietin poikaani ja tyttöä, onko heidän älykkyys äidiltä? 🤔
Toisaalta voi ollakin? 😊
Jos minä taas isänä saan ulosmitattua sen? 😀
Poika osaa elää hiton hyvin. Tyttö hakee vielä. 😬
Voihan mun exällä olla älyä ja potentiaalia, joka vain vaatii oikeaa väylää. Ja jos äly periytyy äidiltä, niin toivon, että osaan omsn äidin älykkyydellä suunnata lasteni älykkyyden äidiltään oikein. 😀👌
Näin täällä. 😁
"Voihan mun exällä olla älyä ja potentiaalia, joka vain vaatii oikeaa väylää."
Disse ei takuulla ole arvostanut ainuttakaan exäänsä, niin omahyväinen tyyppi on kyseessä.
Miksi pitäis? Lapsetkin välttelee häntä?
Äiti tekee heidän elämästään hankalaa..
En väitä että hän olisi tyhmä. Ei osa caan sosiaalisesti hommia. Ja puhun lasteni äitistä. Ja muillakin exillä on ollut aika ohut suhde isään.
Mutta eipä mun kokemuksista voikaan vetää linjaa. 🤔
Kunhan tuumin. Että elä repee henkseleistäs. 😬
Btw. Oot kunnon kyylä muuten. Kuka muu jaksaa kytätä mitä kuin kirjoittaa ja tunnistaa joku anonyymien joukosta. Vietät täällä aikaasi ihan liikaa. Keksi ihmeessä jotain muutakin. 😄
Itse olen nainen. Minusta ajatus siitä, että äly periytyisi vain äidiltä on yllättävä. Jos tieteellinen tutkimus kuitenkin tukee sitä, niin ei siinä minun mielipiteeni paljon paina.
Älykkyys toki on muutakin kuin geenit. Geenit luovat pohjan, jolle se todellinen sitten rakennetaan ja siihen rakentamiseen vaikuttaa koko kasvuympäristö.
Sama täällä. Itekin aattelen, että kaikki tässä maailmassa ei ole mielipidekysymys. Jotkin asiat joko ovat totta tai sitten eivät ole, eikä mun mielipide siihen vaikuta. Ja nainen oon minäkin.