Työttömyysaika on nyt vain muisto, mutta oli se niin karmeata, että alan kirjoituksia käyn vanhasta muistista lukemassa.
Ihmettelen, keitä nämä työttömille aika ajoin vittuilevat ihmiset oikein ovat? Mitä he siitä saavat? Onko niillä ylipäänsä kaikki kotona? Ja jos ne on niin suuria kihoja kuin väittää, niin mitä intressiä ja ylipäänsä aikaa niillä on roikkua täällä?
Ihmettelen, keitä nämä työttömille aika ajoin vittuilevat ihmiset oikein ovat? Mitä he siitä saavat? Onko niillä ylipäänsä kaikki kotona? Ja jos ne on niin suuria kihoja kuin väittää, niin mitä intressiä ja ylipäänsä aikaa niillä on roikkua täällä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
He ovat ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet työttömyyttä itse.
En minäkään ollut kokenut työttömyyttä ennen kuin koin sen.
En koskaan silloin käynyt missään keskustelupalstalla, missä työttömät keskustelivat. Mitä hittoa olisin tullut neuvomaan asiassa, josta en mitään tiedä.
Nuo besserwisserit ovat monin verroin säälittävämpiä raukkoja kuin työttömät.
En tiedä, miksi pitää työttömille vittuilla, kun itsellä on työtä ja toimeentulo on turvattu. Olisiko silloin omassa elämässä jotain pielessä, kun tarvitsee moista tehdä tai päässä vaan ei ole "kaikki kotona".
Vai olisiko kateus kyseessä. En kyllä oikein tiedä, mistä sitä työttömälle voisi olla kateellinen ?! Niistä pienistä työttömyyskorvauksista vai siitä, että työtön joutuu olemaan kotona, kun duunia ei ole. Mitähän kadehtimista siinä sitten oikein on ? Kyllähän sitä nyt mieluummin töissä kävisi.
On se kiva vittuilla, kun itsellä on duunia, jos ei vielä itse ole koskaan kokenut, mitä on olla työttömänä vuosia. Ei oo helppoo !
On sitä niitäkin joukossa joita koko ajatus töistä kauhistuttaa. Mukavampihan se kotona on ollakin jos nyt katsoo toimeentulon olevan kohtuullisella tasolla. Mittari on jokaisella erilainen. Toiselle 2000e/kk on pieni palkka ja toiselle 400e työttömyyskorvaus on mielestään riittävä. Se on aika tapauskohtaista, ihmisiäkin on monenlaisia.
Mitä itsekin työttömänä joitakin pätkiä on ollut (myönnän: ei olisi voinut työnteko kiinnostaa silloin penninvertaa, ajatusmaailma kouliutui ajanmittaan ja hakeutui oravanpyörään) niin oikeastaan toimeenkin tulee vielä sinällään ok mutta tekemisenpuute alkaa pikkuhiljaa kyllä syömään miestä. Etenkin jos alkaa tuttavapiiri ympäriltä pompsahdella "normaaliin" päivärytmiin tavalla tai toisella.
Kyllä joka kuormasta löytyy aina yksi mätä tomaatti.
Kaikissa ihmisryhmissä on sellaisia, jotka menevät sieltä, missä aita on matalin.
Eihän työttömät poikkea muista ihmisistä sen enempää pahuudessa kuin hyvyydessäkään.
Niin että kyllä työttömistäkin niitä mätiä tomaatteja löytyy.
Työttömyysaika jätti sellaisen trauman minun sieluuni, että vieläkin käyn täällä lukemassa juttuja, vaikka kohta 3v työtä takana.
tsemppiä kaikille!