Vanhusten oikeus kuolla.

Anonyymi

Pitkään ollessani töissä vanhusten kanssa eri yksiköissä, tehpoissa, vuodeosastoilla ja kotihoidossa, ihmettelen eliniän maksimoinnin ihannointia. Mitä ihanaa on elää mahdollisimman pitkään yhteiskunna riesana, kituen erilaisissa mukamas "kodeissa"?
Suurinosa hoivakodeissa asuvista vanhuksista ei tiedä tästäpäivästä, tai mistään mitään, harhailevat vaippoineen edes takaisin, edes omaiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Ne hoivakoteihi haudatut vanhukset jotka jotain vielä tajuavat, rukoilevat kuolevansa pois, kuka täysjärkinen haluaa osallistua toimintatuokioihin mitkä ovat tasoa lässyn lässyn ja ehkä bingoa kerran viikossa.
Ja tähän laitetaan lisää rahaa hoitajamitoituksen lisäämisellä, mikä vitsi.
Eikö ihmisellä ole oikeus kuolla aikanaan säilyttäen edes jonkinlainen ihmisarvo...

8

164

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Aikoinaan, kun työt aloitin, niin vanhukset olivat vielä ns. suht normaalisti hoidettavissa. Sairaat vanhukset olivat laitoksissa.

      Vanhusten kanssa ulkoiltiin, käytiin kaupassa, oli virkistyspäiviä ym., ym.

      Mutta silloin jo toivoivat, että ”kuolis pois, kun vielä on järjissään.” Saatikka nyt, kun ovat kemiallisesti pidennetyllä kituajalla, jota ei varmaan kukaan halua ja nyt pitää epätoivoisesti ”hoitaa”, ettei vaan ennenaikojaan kuole.

      Ihminen on saanut liian paljon valtaa, eikä osaa käyttää valtaa järkevästi, vaan sotkeutuu omaan ”nerouteensa”. Sitten ihmettelee, että mitä nyt pitää tehdä.

    • Anonyymi

      Jos teillä on bingoa edes kerran viikossa kun meillä mx. 2 krt vuodessa. Ja mitään ei tehdä. Lusmut hoitajat lusmuilevat ja ne hoitajat jotka vähänkin välittävät, nuutuvat aika nopeasti ja lakkaavat yrittämästä. Näin se on.

      • Anonyymi

        Turha jonkun katkeroituneen hoitajan yrittää vänkätä vastaan. Se rapsa kestää ja kestää, ruokatauot kestää ja kestää, kahvitauoista puhumattakaan. Loppuaika vaan hengaillaan-nopeasti pesut ja muut välttämättömimmät. Eniten ottaa suor.sanoen kupoliin se vanhusten kohtelu. Ai vaikeita? No se on työtä. Mutta se ei tarkoita että kunnioitus on unohdettu! Se että sairastaa dementiaa ei tarkoita sitä että häntä kohdellaan kuin lapsena ja epäkunnioitettavasti! Sanoisin näille *hoitajille* että tiedättekö mikä on aito hymy ja rauhallinen suhtautuminen? Se on KUNNIOITTAMINEN VAIKKA hän olisi sekava jne. niin oletteko ajatellut että pieni hymy voi rauhoittaa ihmistä kummasti? Terveisin Yksi porukasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turha jonkun katkeroituneen hoitajan yrittää vänkätä vastaan. Se rapsa kestää ja kestää, ruokatauot kestää ja kestää, kahvitauoista puhumattakaan. Loppuaika vaan hengaillaan-nopeasti pesut ja muut välttämättömimmät. Eniten ottaa suor.sanoen kupoliin se vanhusten kohtelu. Ai vaikeita? No se on työtä. Mutta se ei tarkoita että kunnioitus on unohdettu! Se että sairastaa dementiaa ei tarkoita sitä että häntä kohdellaan kuin lapsena ja epäkunnioitettavasti! Sanoisin näille *hoitajille* että tiedättekö mikä on aito hymy ja rauhallinen suhtautuminen? Se on KUNNIOITTAMINEN VAIKKA hän olisi sekava jne. niin oletteko ajatellut että pieni hymy voi rauhoittaa ihmistä kummasti? Terveisin Yksi porukasta.

        Ne mitkä tunnistaa itsensä voisi ajatella muuta ammattia. Ihan tosi.


    • Anonyymi

      Lisään vielä KUNNIOITUKSEEN sen että:

      -He ovat joskus olleet saman ikäisiä kuin sinä
      -He ovat nähdeet sodan. Itse olisit varmasti juossut jo karkuun kun ensimmäiset pommit tulivat. Heille se oli eloonjäämistaistelua- He ovat olleet sotilaita ja esim. Lottia Ilmatorjunnassa.
      -Nämä vaikeat tapaukset ovat olleet sodassa rintamalla vaikka halusivat vain olla omassa rakkaassa kodissaan pistämässä esim. heiniä seipääseen, sekin oli kovaa työtä.
      -He puhuvat sotavuosista harvoin. Sekin siksi, koska ei ole ketään mille näistä edes kertoa. Mutta takaan että dementiaa sairastava vanhus muistaa sen tunteen Aina.

    • Anonyymi

      Ihan tuttua, me jotka tiedetään tämä.
      Oma mummonikin on toivonut että kun jo kuolisi pois, on puhunut näin jo vuosikaudet. Nyt ei voi enää elää kotonakaan edes. Hoivakodissa lääkittiin liikaa ja hänestä tuli ihan sekava, vihainen. Onneksi joku omaisista puuttui tähän ja koko rauhoittava lääkitys poistettiin ja mummo on taas normaali. Pää pelaa hyvin mutta kroppa pettää, ollu aina niin puhelias ihan tähän hetkeen saakka.

      On vaikeaa asennoitua isoihin elämän muutoksiin, terveys pettää, koti menee jne.

      Kallista on ja vaatii hirmuisesti resursseja, minkäs teet. Ei äkkiseltään keksi sellaista ratkaisua asiaan mikä oikeasti reallistisesti mahdollista toteuttaa. Joku hoitotahto voisi olla sellainen, kieltäytyminen kaikesta hoidosta tjsp joka lukisi omakannassa. Tuon hoitotahdon pitäisi vaikka varmistaa aina aika-ajoin vaikka 5 vuoden välein että onko edelleen sitä mieltä.

      Siitä vaan ideoimaan.

      • Anonyymi

        Joku kirjoitti ”kunnioittamisesta”, mutta sitäkin on monenlaista ja kunnioittajat ja kunnioitettavat ovat monenlaisia. Ei se nyt kuitenkaan tarkoita, että elämää pitää väkisin kemiallisesti pidentää, vaikka oma biologinen kello on loppuun käynyt.

        En ole kokenut mielekkääksi ”elämää”, jota jatkuvilla labra-arvoilla pillereineen, jatkuvasti pidennetään. Ei ole kenenkään ihmisen ”kunnioittamista” mitenkään päin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku kirjoitti ”kunnioittamisesta”, mutta sitäkin on monenlaista ja kunnioittajat ja kunnioitettavat ovat monenlaisia. Ei se nyt kuitenkaan tarkoita, että elämää pitää väkisin kemiallisesti pidentää, vaikka oma biologinen kello on loppuun käynyt.

        En ole kokenut mielekkääksi ”elämää”, jota jatkuvilla labra-arvoilla pillereineen, jatkuvasti pidennetään. Ei ole kenenkään ihmisen ”kunnioittamista” mitenkään päin.

        Minä kirjoitin KUNNIOITTAMISESTA. En puhu lääkityksestä vaan käyttäytymisestä vanhuksia kohtaan. Alleviivaan vielä sen, että hymy saa ihmeitä aikaan ja se, että vanhukselle puhutaan ihmisenä. Hän vielä ymmärtää mitkä ovat tunteet vaikka muuta ei tästä päivästä ja eilisestä muistaisikaan.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saana airola ja. muusikko spekulaatiota

      Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki
      Yhteiskunta
      13
      1474
    2. Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla

      Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2
      Mikkeli
      55
      1407
    3. Miten kuvaisit tunteitasi

      tällä hetkellä?
      Ikävä
      106
      1114
    4. Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen

      Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?
      Ikävä
      121
      1071
    5. Mikä estää?

      tapaamisen, suhteen aloittamisen?
      Ikävä
      76
      746
    6. Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...

      Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä
      Ikävä
      168
      691
    7. Mitä jos saisit selville

      että kaivattusi tekee susta pilaa?
      Ikävä
      120
      607
    8. Eilinen

      Herättikö eilinen jotain ajatuksia?
      Ikävä
      52
      572
    9. Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri

      Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala
      Maailman menoa
      368
      558
    10. Tajuan kyllä

      että molemmilla on omat elämänsä ja kuvionsa ja rakkaansa. En odota mitään enkä ole tunkemassa mihinkään. Kai silti saa
      Ikävä
      52
      515
    Aihe