Kristuksen uhrin arvo

Kristus oli ja on Jumalan asettama Karitsa, joka oli ottava pois maailman synnin ja tekevä TYHJÄKSI perkeleen teot. Kristus ei ollut ihmisten valitsema Karitsa, vaan Jumalan kädenojennus ihmiskunnalle. Ei Kristus tullut Jumalan vihaa lepyttämään vaan palauttamaan Jumalasta vieraantuneen, Jumalasta pois poikenneen ja Jumalalle vihamielisen ihmiskunnan Jumalan puoleen. Jumala ei vihannut maailmaa antaessaan Kristuksen keskuuteemme vaan rakasti meitä.

Ajatus siitä, että Jumalan itse valitsema ja asettama Karitsa, Hänen rakas Poikansa, johon Hän on iankaikkisesti mielistynyt, ei olisi vapaaehtoisella uhrillaan SOVITTANUT maailmaa vaan asettanut sovituksen ainoastaan "tarjolle", pilkkaa Isän Jumalan omaa Poikaansa kohtaan tuntemaa rakkautta ja Hänen arvostustaan tämän antamaa vapaaehtoista uhria kohtaan.

Väite, jonka mukaan Jumala asetti sovituksen Kristuksessa ainoastaan tarjolle ja että tämä sovitus "on otettava vastaan" astuakseen itse kunkin yksilöihmisen kohdalla voimaan, pilkkaa Jumalaa. Se tekee Kristuksen uhrista huonon vitsin ja pääsiäisen tapahtumista farssin; tämän ajatuksen mukaan Jumala pitää Poikansa antamaa uhria niin vähäisessä arvossa, että sen ihmiskunnan lunastava ja sovittava vaikutus on KÄYTÄNNÖSSÄ yhtä kuin nolla; se "astuu voimaan" vasta sitten, kun Jumalasta vieraantuneen, Jumalasta pois poikenneen ja Jumalalle vihamielisen syntisen ihmiskunnan jäsen ymmärtää kaikessa vieraantuneisuudessaan, pois pOikenneisuudessaan ja jumalavihamielisyydessään "antaa sovittaa itsensä" (mitä ilmaisua EI alkukielessä ESIINNY kohdassa 2 Kor. 5:20).

Tämän idioottiopin kannattajia ei lainkaan pohdituta ajatus siitä, kuinka kukaan Jumalasta vieraantuneen, Jumalasta pois poikenneen ja Jumalalle vihamielisen ihmiskunnan jäsen voi toimia luontoaan vastaan ja "antaa pelastaa itsensä".